Nyt kerron suoraan millaista oli kun lapsen saimme 19v iässä.

[hyvin vieraana nyt]

Ensinnäkin minulla jäi lukio kesken, kävin sen kyllä myöhemmin loppuun. Tuloinamme olivat toimeentulotuki sossusta ja kelan tuet. Lisäksi saimme toisen vanhemmilta rahaa kuukausittain. Hyvin pienellä elimme. Lapsi oli suunniiteltu. Mies opiskeli siihen asti kun eka lapsi oli 3v, sitten meni töihin. Sen jälkeen emme sossusta saaneet. Itse lähdin opiskelemaan myös kun toinen lapsi oli reilu 2v. Tällä hetkellä opiskelen ja mies töissä. Edelleen tarvitsemme vanhemmilta apua, sillä ei yhden palkalla kunnolla elä.Voi sanoa, että elämä sossun rahojen varassa oli kamalaa. Joka kuukausi piti lappuja sinne toimttaa, koskaan ei tiennyt saako rahaa ja paljonko. Oli sellainen olo, etä on yhteiskunnan pohjasakkaa. Hankkikaa siis ammatti ja työ ennen lapsia niin ei tarvitse hävetä myöhemmin. Mua ainakin hävettää nyt että miksi jouduttiin hakemaan sossusta rahaa ja vanhemmilta. Olisi ollut paljon helpompaa jos raha olisi tullut palkkatyöstä..

 

[äiti19]

Jaa no enpä mä ole koskaan hävennyt lapsiani, saatika ravannut sossunluukulla.

 

[aapee]

Lisään vielä, että kaiken lisäksi oli jatkuva henkinen paine. Kaikki tarkkailivat että miten nuo nyt selviää lapsen kanssa. Juhlimassa ei uskaltanut liian usein käydä ettei kukaan tuomitsisi..Kaikki luulivat että lapsi vahinko. Nykyään olemme selvinneet hyvin. Mä opiskelen korkeakoulussa ja suoritin lukion hyvillä arvosanoilla. Silti ei voi mitään, että ajattelen että lapsia olisi voinut hankkia muutamaa vuotta myöhemmin, olisi ollut paremmin alustettu tulevaisuus.

 

[mä]

olen sossussa käyny eikä mua hävetä..... jäin 4kk pojan yh, ukon kans tuli ero...se otti uuden. sossu autto pojan tapaamis sotkuissa, ja taloudellisesti.... se oli sitä aikaa....

 

[aapee]

Jaa no enpä mä ole koskaan hävennyt lapsiani, saatika ravannut sossunluukulla.

Lapsiani en oo hävennyt, vaan sitä että sossusta rahaa hain.

 

[Emilyn]

Eipä ole tarvinnut sossussa käydä, vaikka ilman ammattia lapsen pyöräytinkin. Ja tadaa, kaikille ihmettelijöille ja epäuskoisille, valmistun kuin valmistunkin tänä keväänä ja lapsenhoitamisen ohella olen opiskellut ja käynyt töissä. Se on hyvin paljon itsestä kiinni miten asiansa hoitaa.

 

[en kokenut noin]

minä sain ensimmäisen lapsen 19v:na enkä koskaan katunut,siksihän noita tukia myönnetään kun niitä joku tarvitsee, turha ylpeys roskiin, tietty hyvä jossain vaiheessa pärjää ilmankin kun vanhenee, ettei niille jää notkumaan saamattomuuttaan

 

[vieras]

minä sain kans ensimmäisen lapsen kun olin 19v. ammattikoulusta valmistuin juuri ennen vauvan syntymistä. Toinen lapsi syntyi kun ensimmäinen oli 1v ja 5kk. Eli en ollut töissä tuossa välillä. Miehen palkalla elettiin ja (eletään edelleen nyt kun lapsia 6). Tiukuilla oltiin välillä mutta omilla pärjättiin. Meihen vanhemmilta satunnaisesti saatiin kerran pari vuodessa muutama satanen (markoissa).
Tiukin aika meillä oli kun neljäs syntyi ja oltiin juuri muutettu omaan taloon. Äidilleni sitten jälkeen päin olen jotain sanonu ja oli ihan kauhuissaan et miksi ei sillon sanottu. Muita mun ssaruksia on auttaneet esim ostamalla ruokaa ym.

 

[Äiti19]

Lisään vielä, että kaiken lisäksi oli jatkuva henkinen paine. Kaikki tarkkailivat että miten nuo nyt selviää lapsen kanssa. Juhlimassa ei uskaltanut liian usein käydä ettei kukaan tuomitsisi..Kaikki luulivat että lapsi vahinko. Nykyään olemme selvinneet hyvin. Mä opiskelen korkeakoulussa ja suoritin lukion hyvillä arvosanoilla. Silti ei voi mitään, että ajattelen että lapsia olisi voinut hankkia muutamaa vuotta myöhemmin, olisi ollut paremmin alustettu tulevaisuus.

Olisit hankkinut, turha kuitenkaan yleistää yhtään.Tyhmää hankkia lapsia tuollaiseen elämäntilanteeseen mihin sä ne hankit.
Itse sain lapseni 17v ja 19v, kertaakaan en ole sossunluukulla käynyt,vanhempani eivät todellakaan ole maksanut elämistämme, missään vaiheessa.Kertaakaan en ole hävennyt, eikä kertaakaan kukaan ole tullut arvostelemaan, eikä mulla ole ollut mitään "henkistä painetta".
Mies oli jo töissä silloin kun tulin raskaaksi (ikää 22v) ja edelleen samassa paikassa.

 

[aapee]

Eipä ole tarvinnut sossussa käydä, vaikka ilman ammattia lapsen pyöräytinkin. Ja tadaa, kaikille ihmettelijöille ja epäuskoisille, valmistun kuin valmistunkin tänä keväänä ja lapsenhoitamisen ohella olen opiskellut ja käynyt töissä. Se on hyvin paljon itsestä kiinni miten asiansa hoitaa.

Totta, itestä kiinni. Mä halusin ammatin, hyvän sellaisen. Mutta moni mun ikäinen äiti jätti opiskelut siihen kun lapsia rupesi tulemaan. Ei ollut enää motivaatiota opiskella. Monella jo lapsia 3-4 kappaletta, vaikka ikää alle 25. Koulumenestys ollut huono aina ja kokevat lasten tekemisen elättävän. Ei kunnianhimoa. Ovat suoraan sanoneet etteivät ole lukuihmisiä.Minäkin valmistun pian, unelma-ammattiini.

 

[Villi viisikko]

Minä sain esikoisen 18v, pidin ammattikoulusta välivuoden, mies valmistui sen vuoden aikana ja jäi sitten muutamaksi kuukaudeksi kotiin koska esikoinen oli vasta 8kk kun palasin kouluun.
Opiskelin viimeisen vuoden ja siinä ohessa opiskelin myös iltaisin että sain laitoshuoltajan pätevyyden (eli takataskuun toinen tutkinto jolla liki varma työllisyys).
Tiukkaa tiestysti oli mutta selvittiin ilman toimeentulotukea.

Seuraava lapsi syntyi kun olin juuri täyttänyt 20v, sitten eleltiin ihan normaalia arkea, mies kävi töissä ja minä hoidin lapset kotona kunnes kuopus täytti 3v.

 

[Jennan äiti]

Hyvä että joku rohkenee kertoa miten asiat on,ja uskaltaa kyseenalaistaa omia päätöksiään. Siis että myöntää mikä olisi ollut kannattavampaa. Pääasia että teillä ap. menee nyt hyvin,ettekä joutuneet sossun kynsiin lasten kanssa.
Me jouduimme ennen lasta,opiskelu/inttiaikana käydä sossussa,ja se oli joka kerta aivan järkkyä ja tosi alentavaa,onneksi vain muutaman kerran. Mutta päätin jo nuorena etten koskaan halua sossupummiksi,kuten oma äitini.

 

[Armiliina]

Miksi ihmeessä sossunluukulla 'ravaamista' pitäisi hävetä??????

Vaikka itse en ole sossun asiakas ollutkaan (tai no yhden kerran joskus ennen muinoin), niin en todellakaan arvota ihmisiä sen mukaan, ovatko sossun asiakkaita vai eivät!!!

Minäkin sain ekan lapseni 19 vuotiaana, toinen lapsi syntyi n 1,5 vuotta myöhemmin. Minulla ei ole ammattia, aion hankkia sen myöhemmin, kun siihen on aikaa. Nyt ei ole...

Lapset on siis reilut 3 ja 2 vuotiaita, kyllä me olemme yhden miehen palkalla eläneet vallan mainiosti. Kunhan saamme tuon uuden kodin valmiiksi, niin minä aion lähteä opiskelemaan oppisopimuksella.

Tämän kirjoitin vain siksi, että eräät huomaisivat, että lapset eivät ole nuorille vanhemmille sen kummempi 'rasite' kuin niille kolmikymppisille! Minä 23-vuotiaana äitinä elän samanlaista arkea lasten kanssa kuin ystäväni, joka sain esikoisensa 35-vuotiaana.


Muistakaa, että ei ihmisen arvo ole sidottu rahaan tahi varallisuuteen!!

 

[äippä 84]

Muistakaa myös että kaikilla lapsensa 19- vuotiaina saaneilla asiat eivät ole olleet kuin ap:lla...

 

[aapee]

Hyvä että joku rohkenee kertoa miten asiat on,ja uskaltaa kyseenalaistaa omia päätöksiään. Siis että myöntää mikä olisi ollut kannattavampaa. Pääasia että teillä ap. menee nyt hyvin,ettekä joutuneet sossun kynsiin lasten kanssa.
Me jouduimme ennen lasta,opiskelu/inttiaikana käydä sossussa,ja se oli joka kerta aivan järkkyä ja tosi alentavaa,onneksi vain muutaman kerran. Mutta päätin jo nuorena etten koskaan halua sossupummiksi,kuten oma äitini.

Juu ei jouduttu sossun kynsiin, hoidettiin hyvin aina lapset. Olin erittäin tarkka lastenhoidosta. Mutta kyllä nyt olen kypsempi kuin silloin alle parikymppisenä. Olen nyt suoraan sanottuna parempi äitinä. Silloin sitä luuli olevansa aina oikeassa ja olevansa kovinkin aikuinen. Nykyään tajuaa että oli ihan kakara kumminkin. Mä en jaksa hehkuttaa nuorena lapsen saamista, saatika teiniäitiyttä. Niin monta surkeaa ihmiskohtaloa olen nähnyt.

 

[vieras]

Hyvä että joku rohkenee kertoa miten asiat on,ja uskaltaa kyseenalaistaa omia päätöksiään. Siis että myöntää mikä olisi ollut kannattavampaa.

Pitäsköhän kuitenkin muistaa ettei kaikilla todellakaan mene kuten ap:lla??

 

[aapee]

Hyvä että joku rohkenee kertoa miten asiat on,ja uskaltaa kyseenalaistaa omia päätöksiään. Siis että myöntää mikä olisi ollut kannattavampaa.

Pitäsköhän kuitenkin muistaa ettei kaikilla todellakaan mene kuten ap:lla??

Ei niin, useimmilla menee huonommin. Jää ammatti saamatta lapsia tehdään kokoajan eikä jakseta edellisiä hoitaa..parisuhde rakoilee. Mä olen selvinnyt hyvin kaikesta, oman yritteliäisyyden ansiosta. Olisihan me voitu jäädä sossupummeiksi, mutta ei haluttu. Meillä oli lapsi suunniteltu, samoin toinen lapsi. Useimmilla alle 20v äideillä ollut lapsi vahinko, mies jättänyt vielä kaiken lisäksi..elämä ei ole ruusuista aina.

 

[äippä 84]

Hyvä että joku rohkenee kertoa miten asiat on,ja uskaltaa kyseenalaistaa omia päätöksiään. Siis että myöntää mikä olisi ollut kannattavampaa.

Pitäsköhän kuitenkin muistaa ettei kaikilla todellakaan mene kuten ap:lla??

Ei niin, useimmilla menee huonommin. Jää ammatti saamatta lapsia tehdään kokoajan eikä jakseta edellisiä hoitaa..parisuhde rakoilee. Mä olen selvinnyt hyvin kaikesta, oman yritteliäisyyden ansiosta. Olisihan me voitu jäädä sossupummeiksi, mutta ei haluttu. Meillä oli lapsi suunniteltu, samoin toinen lapsi. Useimmilla alle 20v äideillä ollut lapsi vahinko, mies jättänyt vielä kaiken lisäksi..elämä ei ole ruusuista aina.

Tjaah.. huonomminkin juu, mutta myös paremmin...

 

[Markiisi musculocutaneus]

minä sain ensimmäisen lapsen 19v:na enkä koskaan katunut,siksihän noita tukia myönnetään kun niitä joku tarvitsee, turha ylpeys roskiin, tietty hyvä jossain vaiheessa pärjää ilmankin kun vanhenee, ettei niille jää notkumaan saamattomuuttaan

mä sain 18vuotiaana ja tekstiin täys peesi

 

[vieras]

Hyvä että joku rohkenee kertoa miten asiat on,ja uskaltaa kyseenalaistaa omia päätöksiään. Siis että myöntää mikä olisi ollut kannattavampaa.

Pitäsköhän kuitenkin muistaa ettei kaikilla todellakaan mene kuten ap:lla??

Ei niin, useimmilla menee huonommin. Jää ammatti saamatta lapsia tehdään kokoajan eikä jakseta edellisiä hoitaa..parisuhde rakoilee. Mä olen selvinnyt hyvin kaikesta, oman yritteliäisyyden ansiosta. Olisihan me voitu jäädä sossupummeiksi, mutta ei haluttu. Meillä oli lapsi suunniteltu, samoin toinen lapsi. Useimmilla alle 20v äideillä ollut lapsi vahinko, mies jättänyt vielä kaiken lisäksi..elämä ei ole ruusuista aina.

Just...! Turhaanpa sulle mitään sanoo, koska jos sinä olet ravannut sossussa, vanhempasi on elättänyt sinut ja penskasi ja pariuhteesi on ollut p*ska niin kaikillahan se menee niin ja vieläpä huonommin.

 

[Mahoton mirri]

Me käytiin sossussa 17-18 vuotiaina eikä hävettänyt. Muutettiin yhteen vuokralle jo 17-vuotiaina. Tällä hetkellä mies töissä ja mä kotona ja hyvin pärjätään vain toisen palkalla!! Juhlimassa käydään silloin kun käydään eikä hävetä eikä pelota et joku tuomitsis koska meillei oo huono omatunto siitä jos käydään jossain kerran kuukaudessa parissa. Tiheämpään ei huvita edes käydä kun halutaan olla neidin kanssa kotona.

 

[muuhahainen]

ensimmäisen sain minäkin 19vuotiaana.apua sain sosiaalitoimistosta ja
en ikinä ajatellut sitä häpeällisenä asiana ,vaan se oli elinehto silloin.

koulut käyty lapset jaloissa ja nyt töissä maksellaan veroja ,jotta nämä tuet ovat taattuja niitä tarvitseville jatkossakin..
en näe asiaa häpeällisenä.

 

[meah]

Ikävää, jos ap:lla noin ja joku on jäänyt kaduttamaan tai kaihertamaan.

Mutta ei tarvitsisi silti taas palstan tapaan yleistää niin kovasti.

En ole ikinä käynyt sossussa (ja jos olisi tarvinnut, niin mitä sitten? Sitä vartenhan se laitos on). Töitä on ollut ja olen tehnyt (joskus liikaakin) ja välillä olen ehtinyt opiskellakin, valmis en ole vielä, eikä ole kiirettäkään. Töitä on miehellekin löytynyt.

Täysin suunnitellusti ollaan lapset maailmaan saatettu, enkä olisi edes suunnitellut jos olisi ollut epäilystä, ettei niiden kanssa pärjää tai myöhemmin täytyy katua.

 

[meah]

Ei niin, useimmilla menee huonommin. Jää ammatti saamatta lapsia tehdään kokoajan eikä jakseta edellisiä hoitaa..parisuhde rakoilee. Mä olen selvinnyt hyvin kaikesta, oman yritteliäisyyden ansiosta. Olisihan me voitu jäädä sossupummeiksi, mutta ei haluttu. Meillä oli lapsi suunniteltu, samoin toinen lapsi. Useimmilla alle 20v äideillä ollut lapsi vahinko, mies jättänyt vielä kaiken lisäksi..elämä ei ole ruusuista aina.

Tosiaan, saisitko ympättyä tähän vielä muutaman karkean yleistyksen, niin saadan taas kunnon provo-tappeluketju aikaan?

Jep toisilla menee huonosti, ja joillain hyvin. Ei ole ikäkysymys.
Vahinkoja muuten sattuu vanhemmillekin, sekään ei ole ikäkysymys.
Ja lapsi voi olla yhtä suunniteltu parikymppisillä vanhemmilla kuin niillä kolme-, tai nelikymppisilläkin.

Elämässä on ihan oikeasti mustan ja valkoisen lisäksi harmaan sävyjä, parempaa päivän jatkoa sulle :flower:

 

[vieras]

Hyvä että joku rohkenee kertoa miten asiat on,ja uskaltaa kyseenalaistaa omia päätöksiään. Siis että myöntää mikä olisi ollut kannattavampaa.

Pitäsköhän kuitenkin muistaa ettei kaikilla todellakaan mene kuten ap:lla??

Ei niin, useimmilla menee huonommin. Jää ammatti saamatta lapsia tehdään kokoajan eikä jakseta edellisiä hoitaa..parisuhde rakoilee. Mä olen selvinnyt hyvin kaikesta, oman yritteliäisyyden ansiosta. Olisihan me voitu jäädä sossupummeiksi, mutta ei haluttu. Meillä oli lapsi suunniteltu, samoin toinen lapsi. Useimmilla alle 20v äideillä ollut lapsi vahinko, mies jättänyt vielä kaiken lisäksi..elämä ei ole ruusuista aina.

Tjaah.. huonomminkin juu, mutta myös paremmin...

Paremmin voi olla vain, jos rahaa sataa jostain ulkopuolelta hyvällä säkällä. Eli meidän järjestelmässä 19-vuotiaalla voi olla just ja just ammattitutkinto, mutta ei työkokemusta. Ja jos kumppani käy töissä niin palkkatulolla sekä tuilla elää juuri ja juuri. Mutta ihan turha yrittää yleistää, että teinivanhemmilla olis suuret säästöt tai maksavat vanhemmat, jollei satu syntymään varakkaisiin olosuhteisiin - näissä tapauksissa vanhemmat yleensä painostamalla pitävät huolen, että lapsia tehdään vasta koulujen jälkeen. Tämä on tilastofaktaa, mikä ei sinänsä kerro "ihmisarvosta" mitään.