Nyt kun minulla on lapsi tulen surulliselsi katsellessa toisten vappu fb päivityksiä :(

["Surku"]

Lapsi on kylläkin kohta vasta vuoden mutta mietin jo tulevaa, että mitä kivaa tekemistä keksin lapsen kanssa kaksin tulevina juhlapäivinä. Minulle juhlissa tärkeintä tai mitä muistan lapsuuden ja nuoruuden juhlapäivistä on ollut se, että saan viettää ne kavereiden tai sukulaisten kanssa. Nyt koko aikuisiän olen joko ollut töissä tai sitten viettänyt ihan normaalia päivää kotona yksin ehkä olen ostanut jotain herkkuja mutta en välttämättä. Mieheni ei tykkää viettää muuta kuin joulua eli on aina töissä ja onkin varmasti monen unelmatyökaveri kun haluaa olla tällaiset päivät töissä.

Miehen kanssa yhdessä on asuttu 10 vuotta enkä ole tänä aikana vietynyt muuta kuin jouluja jotenkin arjesta poikkeavalla tavalla. Kaikilla tuntuu olevan omat perinteet ja jutut mitä tekevät ja ovat kai tottuneet siihen, että minäkin olen usein töissä. Eipä minulla ole edes lähellä asuvia kavereita joiden kanssa voisi pikaiseen lähteä viettämään päivää ja iltaa vaan olisi oltava yötä matkojen takia.

Nyt siis hyviä vinkkejä miten tulevina vuosina voisin koittaa keksiä jotain erilaisempaa vappua? Lapsena ja nuorena on kokoonnuttu johonkin grillaamaan, pelailemaan yms. mutta nyt kun ei ole enää ketään kenen kanssa tallaista tekisi niin jotenkin ei tullut mitään ideoita mieleen.

 

["harmaa"]

Voithan viettää juhlaa miehesi ja lapsesi kanssa. Mikä estää teitä grillaamasta kolmestaan? Menemästä puistoon piknikille (sään salliessa)? Lähtemästä kaupungille kävelemään ja istumaan kahvilaan? Ostamaan lapselle ilmapalloa? Minä olen viettänyt juhlia pienellä porukalla ja se voi olla oikein mukavaa. Asenne on tärkein.

 

[tuo]

[QUOTE="harmaa";29843048]Voithan viettää juhlaa miehesi ja lapsesi kanssa. Mikä estää teitä grillaamasta kolmestaan? Menemästä puistoon piknikille (sään salliessa)? Lähtemästä kaupungille kävelemään ja istumaan kahvilaan? Ostamaan lapselle ilmapalloa? Minä olen viettänyt juhlia pienellä porukalla ja se voi olla oikein mukavaa. Asenne on tärkein. [/QUOTE]

luitko aloituksen... aapeen mies on töissä janviettää vain joulua.

 

["Surku"]

Miehestä on tullut kokoajan enemmän sellainen, että haluaa vain löhötä sohvalla katsomassa telkkaria. Ei siis innostu mistään grillaamisesta tai vapputorillakäymisestä vaan pitää turhana ja tylsänä. Joskus olen saanut houkuteltua johonkin markkinatapahtumaan niin ei sekään ole kivaa kun toinen marmattaa ensin onko pakko lähteä ei siellä kuitenkaan mitään ole, mennään jo eteenpäin ja lähdetään jo kotiin. Niin, että minua alkaa kaduttaa jo ennen kun päästiin perille, että miksi lähdettiin. Joskus kesällä olen ehdottanut piknikkiä niin ei nää siinä mitään järkeä kun voi vähemmällä vaivalla syödä kotona. Meiltä ehkä noin 1 km päässä on todella kiva grillauspaikka joenrannassa mutta kuitenkin metsässä mitä saa käyttää vapaasti eli mielestäni olisi ollut kiva käydä siellä mutta miehen mielestä tyhmä idea.

 

["harmaa"]

luitko aloituksen... aapeen mies on töissä janviettää vain joulua.

Anteeksi, meni jotenkin ohi, että mies on yleensä aina töissä, ei vain tänä vuonna. Ok, no ei se mitään muuta. Mikä estää äitiä ja lasta grillaamasta kahdestaan? Lapsista on monesti hauskaa esimerkiksi rakentaa omat grillitikut erilaisista aineksista tai kärventää se oma makkara pikimustaksi. Kyse on oikeastaan pienistä asioista, jotka mukava yhdessäolo tekee tärkeiksi. Mikään ei myöskään estä äitiä ja lasta menemästä kahdestaan kaupungille, puistoon, kahvilaan jne. Siellä voi tavata myös muita äitejä ja lapsia ja ehkä saada uusia kavereita.

 

["harmaa"]

[QUOTE="Surku";29843089]Miehestä on tullut kokoajan enemmän sellainen, että haluaa vain löhötä sohvalla katsomassa telkkaria. Ei siis innostu mistään grillaamisesta tai vapputorillakäymisestä vaan pitää turhana ja tylsänä. Joskus olen saanut houkuteltua johonkin markkinatapahtumaan niin ei sekään ole kivaa kun toinen marmattaa ensin onko pakko lähteä ei siellä kuitenkaan mitään ole, mennään jo eteenpäin ja lähdetään jo kotiin. Niin, että minua alkaa kaduttaa jo ennen kun päästiin perille, että miksi lähdettiin. Joskus kesällä olen ehdottanut piknikkiä niin ei nää siinä mitään järkeä kun voi vähemmällä vaivalla syödä kotona. Meiltä ehkä noin 1 km päässä on todella kiva grillauspaikka joenrannassa mutta kuitenkin metsässä mitä saa käyttää vapaasti eli mielestäni olisi ollut kiva käydä siellä mutta miehen mielestä tyhmä idea.[/QUOTE]

Mun mies on joskus vähän samanlainen. Menenkin usein yksin tai ystävien kanssa. Mutta olemme itse asiassa myös keskustelleet mieheni kanssa, että jos hän lähtee hänen asenteensa pilaa tunnelman minultakin. Mieheni on ajatellut asiaa ja pohtinut miksi kaikki on hänestä "tyhmää". Kai hän on tullut jonkinlaiseen tulokseen, sillä nykyisin hänellä on erilainen asenne kun hän lähtee, samoin jos minä olen lähdössä jonnekin, hän ei koskaan näytä millään tavalla, että se on hänestä tyhmää (vaikka saattaa ehkä niin ajatellakin). Hän saattaa nykyisin jopa itse ehdottaa jotain menoa. Eli ehkä sun kanttaisi kans keskustella sun miehen kanssa.

 

[gghh]

Meilläkin itseasiassa tuntuu mies lopulta olevan se - niin kuin meillä kutsutaan - ankeuttaja joka asiassa, vaikka toisaalta itse kuvittelee olevansa se joka (muka) haluaisi tehdä "yhdessä" asioita. Sit kun noita ihan arjen yhteisiä tekemisiä ehdottaa, niin aina ensimmäinen vastaus on jotain negatiivista.

Itselläkin on lapsuudesta monenlaisia hienoja muistoja esim just vapusta. Ja vähän samat paineet itselläkin. Ja mies no...... Sanotaan nyt näin, että esim viime itsenäisyyspäivänä kerroin edellisenä päivänä, että lähdemme lapsen kanssa katsomaan seppeleen laskua heti klo10. Lähdimmekin. Toki valmistautuessa harmitti hirveesti kun mies jäi vielä nukkuu..kun olisi ollut kiva mennä yhdessä. Mutta silti olen tyytyväinen kun menimme. Oli merimaisema, kynttilät, liput, jakunnon orkesteri soittamassa maamme-laulut, ja juuri 1 vuotta täyttänyt katseli haltioituneena rattaistaan.

Ja omasta lapsuudesta olen jälkeen päin kuvista katsellut, että eihän ne juhlat nyt mitenkään erikoisia ole ollut. Muutama ilmapallo sielä täällä, serpentiiniä. Yhdessä laitettu äidin kanssa, ja yhdessä siivottukin.

Eli mun nejvo, mene ja tee mitä haluat lapsen kanssa askarrelkaa ja liimatkaa vaikka sanomalehdestä ja lahjapaperista vappuhattu, kivaa yhdessä tekemistä, menkää sinne piknikille, noin piendn kanssa ei ehkä yksin uskalla alkaa grillaa mitää, mut voithan vaikka kotona kääriä folioon jotain lämmintä naposteltavaa (lihapullia), juokaa pilli smoothiet ulkona, kärrytelkää kaupungilla ja ostakaa jätskit. Siinä on wappua tarpeeks jo isommallekin lapselle.

Ei niitä munkkeja ja tippaleipiä tarvii olla koritolkulla. Kyllä sekin on ihan spesiaalia jos edes yhden saa vaikka sielä torikahvilassa lapsen ilme on varmasti näkemisen arvoinen. Ja varmasti hänelle jää kerrottavaa että "Me käytiin wappuna aina äidin kanssa munkilla torilla"

Meilläkin on nyt tuosta ankeuttamisesta jouduttu keskustelemaan miehen kanssa.. ihan jo melkein joka arjen asiaan liittyen.. Eikä hän edes huomaa tekevänsä niin. Tai ei ymmärrä mikä vaikutus häne sanoilla on. Havahtuu vasta sit kun asian karusti aina huomauttaa hänelle. Ei se edes tajua miten pessimistisen, negatiivisen ja vastaan väittävän vaikutelman antaa itsestään, vaikka muuten kuvittelee olevansa leppoisa tapaus..

(Sori.. vinkit juhliin jäi aika vähäisiks. Mut ehkä pointti olikin, ett ek sen tarvii olla mitää erikoista )

 

[Ghgj]

Ei pieni lapsi mitään isoa ohjelmaa osaa kaivata. Ilmapalloja, serpentiiniä ja munkkien paistamista. Siinä se.

 

[vierass]

Siis kuulostaa ettet lapsesta ole huolissasi vaan itsestasi. Jos on oman puolison kanssa ongelmaa niin se on toki ikavaa, mutta lapselle kylla keksii vaikka mita kivaa vapuksi. Ei tarvitse olla sukulaisten ja vanhempien kavereiden tai muun ison joukon halinaa vappuna. Se on sinun oma toiveesi aktiivisemmasta seuraelamasta ja miehen ehka toisenlaisesta luonteesta.

 

[kyllä se siitä]

Nokka pystyy, koska kaikki on kiinni sinusta itsestäsi loppujen lopuksi. Ei toista voi pakottaa sellaiseen, mitä hän ei halua, koska sinuakaan ei voi pakottaa "ankeaan" elämään. Varsinkin, kun lapsi vähän kasvaa, on helppoa kuitenkin järjestää juhlansa siedettäviksi, vaikka toinen on eri tavalla suuntautunut niihin.

 

[M32]

Keskityisin hankkimaan ystäviä, joiden kanssa voisit viettää aikaa. Ystävät ovat onnellisuuden kannalta tärkeitä. Juhlaseuraakin niistä voi saada.

 

["Vvv"]

Jos miehesi ei välitä juhlista, mutta itse haluaisit... Mikä sinua estää lähtemästä esim kaupungille lapsen kanssa? Käytte jossain lastentapahtumassa. Ainakin Oulussa tämmöisiä on näin vappuna. Käytte ostamassa ilmapallon, käytte kahvilassa tai vaikkapa syömässä. Ota kamera mukaan ja näytä miehelle kuvia myöhemmin.. Tiedä vaikka innostuisikin jatkossa.
Itsehän sinä ne teidän perheen perinteet voit tehdä juuri semmoisiksi kuin haluat.

 

["Heidi"]

Ei pieni lapsi mitään isoa ohjelmaa osaa kaivata. Ilmapalloja, serpentiiniä ja munkkien paistamista. Siinä se.

Meillä on riittänyt ihan vain ilmapallot ja serpentiini. Tänä vuonna ei jaksettu laittaa edes niitä, mutta lapset (6 v ja 8 v) saivat herkkuja siman kera ja katselivat kaverin kanssa elokuvaa ja heittelivät vesi-ilmapalloja.

Miksi pitäisi olla sen ihmeellisempää ohjelmaa? Mies oli iltavuorossa töissä eilen, joten olin lasten kanssa kotona illan.

 

["Kiraki"]

Melkein joka paikassa järjestetään vapputapahtumia nimenomaan lapsille, aattona ja vappupäivänä, sinne sitten vaan ensi vuonna