Toggle sidebar

Nyt loppui kärsivällisyys ja hienotunteisuus miehen äidin suhteen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "meliina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

"meliina"

Vieras
Neljän vuoden aikana olen hiljaa niellyt miehen äidin ala-arvoisen käytöksen - ensi tapaamisestamme alkaen, jolloin hän käyttäytyi uskomattoman tylysti, aina hääpäivämme sabotointiyrityksiin. Mies on ymmällään ja aika ajoin yrittänyt ottaa äitiään "puhutteluun", mutta mikään näistä yrityksistä ei ole tuottanut tulosta. Sama käytös jatkuu. (Viimeisimpänä tööttinä ennen loppusilausta oli se, kun miehen sisko sai tupaantuliaislahjaksi Macin kannettavan tietokoneen - kun taas me saimme häälahjaksi 200 euroa koko miehen perheeltä.. Hieman eriarvoista mielestäni..)

No nyt tuli, surullista kyllä, viimeinen niitti. Kerroimme viikonloppuna miehen vanhemmille, että meille tulee keväällä vauva. Kahvipöydässä tuli hiirenhiljaista ja ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään miehen äiti tokaisi "no niin, olihan se arvattavissa". Ei onnitteluja - miehen isä kiirehti sanomaan vaivaantuneena 'onneksi olkoon nyt sitten', mutta vaimonsa ilme kertoi jopa enemmän kuin äänensävy. Ei hyvä uutinen. Loppuilta meni hyytävässä tunnelmassa. Vauvasta ei puhuttu, eikä kukaan kysynyt mitään.

Jotenkin kaikelta ystävällisyydeltä ja hyväntahtoisuudelta putosi pohja. Vaikka en tähänkään asti ole saanut vastakaikua, niin olen halunnut omasta puolestani olla silti ystävällisen kohtelias, kuten kaikkia ihmisiä kohtaan. Nyt vaan tuntuu, etten enää pysty. Miehen äidin onnistui viimein pudottaa se hyinen esirippu lopullisesti välillemme.. mutta sitä hän kai on koko ajan yrittänytkin.
 
Todella tympeä tilanne. Muissakin suvuissa on epätasa-arvoa, esim. mieheni veljen perhe on saanut useamman tuparilahjan (kalliin)vanhemmiltaan kun ovat vaihtaneet taloa, mutta meitä ei ole muistettu mitenkään. Tiedän, että joku pitää minua lapsellisena, että mainitsen tuosta asiasta, mutta se vain ON epätasa-arvoista. Ap:n tilanteessa jättäisin anopin omiin oloihinsa enkä yrittäisi edes kyläilyjä.
 
[QUOTE="vieras";25071532]Et siis ole mieleinen miniä. Osaatko ajatella, missä voisi olla syy. Oletko väärää sosiaaliluokkaa, väärää sukua, väärin koulutettu...?[/QUOTE]

Sosiaaliluokka on sama, joten sellaisesta ulkoisesta arvotuksesta ei tässä voi olla kyse. Eikä myöskään minun persoonasta, sillä silloinhan tuo tyly kohtelu olisi tullut vasta meidän tutustuttuamme. Nyt se tuli heti kättelyssä - kirjaimellisesti (minua tervehdittiin pimeästä olohuoneesta sohvalla maaten..).

Miehen äiti oli nähnyt ainoastaan kuvan minusta ennen tätä tapaamista. Mitään ulkoista kummallista minussa ei ole, olemme saman ikäisiä mieheni kanssa jne. olen aiemmin naimaton ja lapseton, joten mitään tällaista "painolastia" ei ollut josta olisi voinut joku (ehkä?) olla pahoillaan. Olen koulutettu, työelämässä ja edennyt jopa urallani ihan kivasti.
 
Olet vaan lahjojen takia yhdessä tai tekemisissä...? Me ollaan äidin kanssa aina pohdittu kun mun veljen vaimo on kuin mikäkin aina joulusin, ja pohtii kovaan ääneen mitä lahjat ovat maksaneet. Onneksi ei tätä ongelmaa ole koska äiti antaa osan lahjoista salaa juuri tältä veljen vaimolta, kun pilaisi muuten kaikkien juhlat..me ollaan ihan varakkaita tai siis suku on. Ja meillä on tapana antaa lahjoja joita tarvitsee,väkisin keksimällä ei osteta.. Argh!!! Taas tulee joulu ja kai pakko se akka nähdä...no anteeksi että avauduin... Kurja tilanne sulla AP. Mutta miks ihmeessä olette tekemisissä..ei kukaan pakota ja todennäköisesti anoppiolisi vain tyytyväinen jos ette tulisi jouluna ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja niine:
Todella tympeä tilanne. Muissakin suvuissa on epätasa-arvoa, esim. mieheni veljen perhe on saanut useamman tuparilahjan (kalliin)vanhemmiltaan kun ovat vaihtaneet taloa, mutta meitä ei ole muistettu mitenkään. Tiedän, että joku pitää minua lapsellisena, että mainitsen tuosta asiasta, mutta se vain ON epätasa-arvoista. Ap:n tilanteessa jättäisin anopin omiin oloihinsa enkä yrittäisi edes kyläilyjä.
Click to expand...

No joo, itsekin ajattelen että on lapsellista ja "pikkumaista" laskea lahjojen arvoa, eikä se ole tapaistani, mutta tässä se nyt vaan on niin räikeää, ettei voi muuta kuin hämmästellä. Miehen sisko tosiaan saa hulppeita lahjoja (matkoja, kodintekniikkaa, merkkivaatteita) ja me emme sitten mitään. Häälahja oli "pakko" antaa ja mies sanoikin, että saamme varmasti kivan lahjan kun sisarensa oli juuri saanut kalliin tietokoneen. Yllätys oli suuri, kun koko viisihenkiseltä porukalta tuli 200 euroa rahaa - toisaalta se jopa ihan huvitti :) Emme odota enää mitään.
 
No, noin se on meilläkin ap. Kymmenen vuotta yritin olla kohtelias anopin taitavasti asetetuille piikeille, mutta mitta tuli täyteen ja olen alkanut piikittelemään takaisin. Anoppi on hämillään.
 
[QUOTE="Mie";25071574]Olet vaan lahjojen takia yhdessä tai tekemisissä...? Me ollaan äidin kanssa aina pohdittu kun mun veljen vaimo on kuin mikäkin aina joulusin, ja pohtii kovaan ääneen mitä lahjat ovat maksaneet. Onneksi ei tätä ongelmaa ole koska äiti antaa osan lahjoista salaa juuri tältä veljen vaimolta, kun pilaisi muuten kaikkien juhlat..me ollaan ihan varakkaita tai siis suku on. Ja meillä on tapana antaa lahjoja joita tarvitsee,väkisin keksimällä ei osteta.. Argh!!! Taas tulee joulu ja kai pakko se akka nähdä...no anteeksi että avauduin... Kurja tilanne sulla AP. Mutta miks ihmeessä olette tekemisissä..ei kukaan pakota ja todennäköisesti anoppiolisi vain tyytyväinen jos ette tulisi jouluna ;)[/QUOTE]

Ei, en ole :) Mieluiten unohtaisin koko lahjat ja ottaisin sen tilalle lämpimän ja välittävän mummin lapselleni.

Lahjan mainitseminen tässä oli vain yksi esimerkki siitä, millaista kohtelua olemme saaneet osaksemme. Se ei ollut tämän aloituksen pääpointti, eikä millään muotoa se tärkein asia.

Niin mistäköhän sinä sait käsityksen että olisimme menossa miehen vanhemmille jouluna?
 
[QUOTE="meliina";25071612]Ei, en ole :) Mieluiten unohtaisin koko lahjat ja ottaisin sen tilalle lämpimän ja välittävän mummin lapselleni.

Lahjan mainitseminen tässä oli vain yksi esimerkki siitä, millaista kohtelua olemme saaneet osaksemme. Se ei ollut tämän aloituksen pääpointti, eikä millään muotoa se tärkein asia.

Niin mistäköhän sinä sait käsityksen että olisimme menossa miehen vanhemmille jouluna?[/QUOTE]

Esim. Jouluna... Tai muut juhlapyhät. Mä en ihmettelen miksi väkisin täytyy nähädä jos joku ihminen vihastuttaa noin paljon...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jennitys:
No, noin se on meilläkin ap. Kymmenen vuotta yritin olla kohtelias anopin taitavasti asetetuille piikeille, mutta mitta tuli täyteen ja olen alkanut piikittelemään takaisin. Anoppi on hämillään.
Click to expand...

En millään haluaisi lähteä sille linjalle, mutta kai se on sitten niin tehtävä. Jännä miten anoppi osaa näissä tilanteissa aina löytää sen kohdan mikä satuttaa eniten. Eikä ajattele esim. sitä, että hänen oma poikansa siinä pahottaa eniten mielensä. Minulla on oma äiti ja hän suhtautuu aivan eri tavalla esim. vauvauutiseen. Kun taas mies joutuu aina inhottavaan tilanteeseen oman äitinsä takia.
 
Ei meilläkään onniteltu vauvauutisista. Kostoksi meidän onnistuneesta alkuraskaudesta anoppi kertoi meille tapahtuneesta keskenmenosta omalle suvulleen. Ikinä ei tule sellaista päivää, että se ihminen sais koskea lapseen edes sormen päällä.
 
[QUOTE="Mie";25071630]Esim. Jouluna... Tai muut juhlapyhät. Mä en ihmettelen miksi väkisin täytyy nähädä jos joku ihminen vihastuttaa noin paljon...[/QUOTE]

Emme me tapaakaan kuin nelisen kertaa vuodessa. Mieheni takia olen tähän saakka mennyt mukaan vierailuille.
 
Jätä ens kerralla menemättä ja anna miehes mennä. Jos ihmettelevät missä olet, niin käske miehes sanomaan, että pahotit viime kerrasta mielesi niin pahasti, että sinua ja vauvaa tuskin siellä enää näkyy.

En mä menisi tollaisten juttujen jälkeen.
 
  • Tykkää
Reactions: Vanilla Whip
[QUOTE="abc";25071804]Jätä ens kerralla menemättä ja anna miehes mennä. Jos ihmettelevät missä olet, niin käske miehes sanomaan, että pahotit viime kerrasta mielesi niin pahasti, että sinua ja vauvaa tuskin siellä enää näkyy.

En mä menisi tollaisten juttujen jälkeen.[/QUOTE]

Näin ajattelin tehdä. Tosin en usko sillä olevan mitään merkitystä.
 
Ihmisten kanssa jotka aiheuttaa pahaa mieltä... Niin ei oikeasti kannata olla tekemisissä! Miksi ihmeessä haluaa pahoittaa mielensä. Vanha koira ei uusia temppuja opi. Anna miehesi mennä, voihan olla että sppivanhempasi jonkin ajan päästä heräävät ja tajuavat. Tsemppiä! P.s olen toi aikasempi mie ja mun veljen vaimo on kyllä oikeesti ihan hirveä tapaus... Mutta se ei taas liittynyt tähän mitenkään.
 
[QUOTE="Mie";25073574]Ihmisten kanssa jotka aiheuttaa pahaa mieltä... Niin ei oikeasti kannata olla tekemisissä! Miksi ihmeessä haluaa pahoittaa mielensä. Vanha koira ei uusia temppuja opi. Anna miehesi mennä, voihan olla että sppivanhempasi jonkin ajan päästä heräävät ja tajuavat. Tsemppiä! P.s olen toi aikasempi mie ja mun veljen vaimo on kyllä oikeesti ihan hirveä tapaus... Mutta se ei taas liittynyt tähän mitenkään.[/QUOTE]

Ok :) Olet kyllä ihan oikessa tuossa, ei kannata olla tekemisissä jos lopputulos on aina paha mieli.

Tosi kurjaa myös että veljesi vaimo on niin moukkamainen. Oletko jutellut koskaan veljesi kanssa asiasta? Joillakin ihmisillä ei riitä aina tyylitaju siinä kohtaa kun puhutaan esim. rahasta.. Ehkä kälysi on vain kömpelö, eikä ymmärrä miten typerältä lahjojen arvosta puhuminen kuulostaa antajasta.
 
Millaisia negatiivisia asioita käytännössä olette kokeneet miehen perheen (vai pelkän anopin?) taholta (tuon lahjojen eriparisuuden ja raskausuutisen vastaanoton lisäksi)?
 
Tässä kun olen itse tätä "anopin" roolia aloitellut viimeisen puolen vuoden ajan, niin mietin, että kumpa sitä osaisi olla oikeanlaisesti. Aina on kuitenkin olemassa se sukupolvien välinen kuilu, joka tekee oman osansa vuorovaikutukseen. Eikä anopin ja miniän suhde ole missään nimessä niitä elämän helpoimpia ihmissuhteita.

Itse ainakin toivon noille nuorille vain hyvää ja onnellista elämää.
 
Meillä anopilla oli myös mielenkiintoinen kommentti ensimmäisestä raskaudestani: "No, elämän täytyy jatkua". Ja sitten alettiinkin puhua jotain hänen sukulaistensa asioista :D Seuraavista raskausuutisista on sitten oikeasti onnitellutkin. On sellainen ihminen, että möläyttelee välillä tosi ihmeellisiä ja vähän loukkaaviakin kommentteja. Jossain vaiheessa aloin antaa olla, emme näe hirveän usein ja annan hänen jutella enemmän miehen kanssa ja tohottaa omiaan. Syvällisiin keskusteluihin ei kannata antautua, siinä pahoittaa vain mielensä.
 
Oletko miehesi ensimmäinen "vakava" suhde? Joillain äideillä on suuria vaikeuksia päästää irti pojastaan, "kukaan ei ole hänelle tarpeeksi hyvä", jos mitään oikeaa vikaa ei ole (siis sen enempää kuin ihmisten normaali epätäydellisyys), se keksitään vaikka omasta päästä.

Myös nuorimman tai vanhimman pojan naimisiinmeno ja lisääntyminen voivat olla kova paikka, muistuttavat ikävällä tavalla omasta vanhenemisesta ja katoavaisuudesta. Toinen omista isoäideistäni ei sulattanut sitä, että nuorinkin poika on nyt perheellinen, ja tavallaan "hylkäsi" meidät pitkäksi aikaa. Tosin myöhemmin välit korjaantuivat, ja minulla on oikein mukaviakin muistoja isoäidistäni.
 
meidän anoppi kun juhlii kohta hääpäivää niin pyysi ravintolaan toisen pojan vaimoineen ja meille ilmoitti että heidän kanssaan on niin mukavaa viettää iltaa, meitä tapaa mieluummin lyhyesti kun käy katsomassa ohimennen lapsenlapsiaan. En ymmärrä miksei voinut pitää asiaa omana tietonaan kokonaan vaan piti mainostaa ettei ole kutsumassa meitä mukaan. Miehen veli ja vaimo on kyllä mukavia ihmisiä mutta itse on vaikea kuvitella että jaottelisin tulevaisuudessa kolme poikaani niin että yhden kutsuisin juhliin ja kahdelle muulle ilmoittaisin etteivät ole tarpeeksi mukavaa seuraa... Onneks mua on siunattu kärsivällisellä luonteella.
 
Miksi suostut tuohon!! Soita sinä sille anopille, jos miehes ei pysty ja kerro että mikäli tämä tilanne ei muutu ni sä ja lapsi ette tule olemaan heidän kanssaan tekemisissä!!
 
Ymmärrän sinua ap. Ikävää tuollainen.

Itse olin aikoinani miniäkokelaana maalaistaloon. Anoppiehdokas tunsi ilmeisesti huonommuutta minua kohtaan, koska tulin kaupungista (tosin hyvin pienestä) ja olin kouluttautunut (tosin vain opistoaste-insinööri). Kaikesta huomasi, etten ollut toivottu miniäehdokas, vaikka yritin olla anopille mielinkielin. Anoppi oli kaikille muillekin koulutetuille ja uusille rikkaammille naapureille äärettömän kateellinen. Ero tuli, kun mies oli vielä tiukasti anopin talutushihnassa ja muitakin ongelmia oli suhteessa.

Anoppi tuskin tulee välittämään lapsestasikaan, joten turha vetää tulevaa lastasi mukaan tähän 'kinaan'.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa