Nyt mä en enää jaksa.

[vieraana]

Jos on lääkitys, niin käyttääkö sitä? Ei masentunuttakaan pysty loputtomasti tukemaan, omaisena siis. Se tehtävä kuuluu ammattilaisille. Masentunut voi viedä terveyden myös läheisiltään.

Aivan. Mä passittaisin teidät yhdessä terapeutille. Auttaa moniin solmuihin.

Joo, mutta tuossa tilanteessa ainakin väliaikainen ero on paikallaan. Mieshän voi olla vaaraksi lapsilleenkin.

 

[Tuutikki]

Herranen aika. Kuinka kamalaa että aikuinen ihminen saa raivokohtauksen ja alenee lapsen tasolle ellei alemmaskin, kun hän haluaa katsoa telkkaria eikä anna sairaan lapsen katsella sen sijaan. Jos olet tuota aikuisen ihmisen kiukuttelua jo kaksi vuotta katsellut, lähde pois äläkä kiusaa enää itseäsi tai sairastut itsekin. Niin minä tekisin. Minun kaverini sanoi, joka pääsi eroon masennus-sairaasta miehestään, että hänen elämänsä helpottui ja se sai tarkoituksen, kun mies lähti ja vaikka hän, ystäväni, jäi yksin kolmen pienen lapsen kanssa, hän oli onnellisempi kun ei tarvinnut enää huolehtia neljästä lapsesta, vaan enää vaan niistä oikeista kolmesta lapsesta. MIes käyttäytyi samalla lailla kun ap kuvailee oman miehensä käytöstä. Ystävänikin syö masennuslääkkeitä ja käy terapiassa nyt sen takia, että miehensä käytös ja silloinen elämä kulutti hänet lähes loppuun.

 

[Tuutikki]

Tietkö ap mitä, joku kaunis päivä sä vain lähdet lasten kanssa, pakkaat kamat kun se on töissä, ja hommaat muuttoauton pihaan ja pyydät kaikkia mahdollisia auttamaan sua, ja te lähdette ennen kun mies tulee töistä kotiin. Jos tappaa ittensä, se on hänen ratkaisu, ei kenenkään muun syy. Tollaset ressukat pompottaa puolisoaan loputtomiin lupaamalla muuttua, mutta ei ne ikinä muutu. Tämä munkin kaveri, joka erosi masennussairaasta miehestään, alkoi suorastaan kukoistaa, kun ei tarvinnut enää pelätä ja varoa miestä ja sen kummallista oikuttelevaa lapsellista käytöstä. Voimia ratkaisuusi. Oikeesti lähde.

 

[xxx]

Uhkaa lähdöllä ja sano miehellesi jos ei mene hoitoo (sinne ei tietysti mennä, vaan päästään) lähdet lasten kanssa. Anteesksi, aiemmat puheet heikkoudesta, jotenkin ajattelin että tilanne kestänyt vain vähän aikaa, eikä sairaus oikeuta kestämään tuollaista.

 

[mä]

Voimia :hug:

Itse olen sairastanut masennuksen, tosin ei tainnut olla ihan yhtä hurjia oireita kun sun miehellä, mutta kyllähän se vaikutti puolisoonkin tosi paljon. Mut se on musta ihan selvä, että ei oo mitään mahdollisuuksia parantua, jos ei sitä itse halua, siihen pitää olla motivaatio ja sitä pitää haluta enemmän kun mitään muuta. Muuten on ihan sama, vaikka söis lääkkeitä hautaan asti ja juoksis terapiassa.

Ne on apukeinoja, tärkeitä sellaisia, mut oleellisinta on se et pitää haluta parantua, voida paremmin. Ja sitä ei voi kukaan muu tehdä toisen puolesta, jos sun mies ei tajua sitä niin säkään et sille voi yhtään mitään. Niin se vaan menee

 

[anve]

Onko teillä mitä tukitoimia? ootteko koko perheellä saanu mistään apua? Sinäki kuulostat todella väsyneeltä.. ootko itse saanu tukea mistään?

 

[piia]

mitettikää sitäkin puolta, että jos itse sairastuisitte ja mies lähtis sen takia??

 

[MorbidMama]

Miksi sun mies käy duunissa? Eikö noin masentunut saa saikkua?

 

[mä]

mitettikää sitäkin puolta, että jos itse sairastuisitte ja mies lähtis sen takia??

Mä ymmärtäisin kyllä sen hyvin. Ehkä eniten just siksi, että oon sairastanut itsekin masennuksen.

 

[MorbidMama]

mitettikää sitäkin puolta, että jos itse sairastuisitte ja mies lähtis sen takia??

Totta toinen puoli, mutta kyllä ne lapsetkin kohta sairastuu...itse ottaisin ainakin väliaikaisen pesäeron, lasten takia.

 

[rullakaihdin]

uhkaako sinun miehesti tosissaan sillä itsemurhalla? jos sanot että lähdette ja mies uhkaa tehdä itsemurhan ni sillon soitat ampulanssin paikalle.. te lähdette ja ampulanssihenkilökunta vie mihen hoitoon.

 

[rullakaihdin]

mitettikää sitäkin puolta, että jos itse sairastuisitte ja mies lähtis sen takia??

Totta toinen puoli, mutta kyllä ne lapsetkin kohta sairastuu...itse ottaisin ainakin väliaikaisen pesäeron, lasten takia.

totta.. kuulostaa siltä, että koko perhe tarvisi nytten psyykkistä tukea.. lähtisin siitä että pyytäisin saada niin itselle kuin lapsillekki ajan psyk.hoitajalle + lääkärille tai perheneuvolaan.
Eipä siinä ole kyl paljo vaihtoehtoja, jos mies ei muita vaihtoehtoja anna.. pesä ero!

 

[sisar puoliQ]

Uskoisin että ap ymmärtää että mies on sairas.Masentuneen ihmisen vierellä saattaa heikompikin alkaa oireilla ( en tarkoita ap:ta )
Kyllä se kuluttaa paljon voimavaroja jos perheessä on pahasti masentunut.Ei masentuneen ihmisen läheisiä pidä alkaa syyllistämääm siitä ettei jaksa enää tukea.Ulkopuolista tukea tarvitaan silloin, kun voimavarat alkaa loppua.

amen. sairaitahan ne alkoholistitkin on. ei silti voida olettaa, että muu perhe oman terveytensä uhalla jäävät odottamaan toisen parantumista.
ja niin julmalta kun kuulostaakin, kukaan muu ei sitä sairautta parantaa, kuin potilas itse.

 

[vieraana]

mitettikää sitäkin puolta, että jos itse sairastuisitte ja mies lähtis sen takia??

se masennus ei oikeuta käyttäytymään noin toisia kohtaan!!!!! Mäkin olen ollut pahastikin masentunut, mutta pystyin kyllä hillitsemään itteni. Ap:n miehellä taas näyttää olevan muitakin ongelmia kuin pelkkä masennus.

 

[maissihiiri]

Vaikka on masentunut, se ei silti oikeuta käyttäytymään ihan miten vaan.

Jos sun miehellä on kerta noin vaikeaa ja paha olla kotona, niin pääsisköhän se joksikin aikaa osastolla lataamaan?

 

[lapset ensin]

Hei, lähde pois. Oikeesti. Vuokraa kämppä ja vie lapset sinne. Jos miehesi ryhdistäytyy tai paranee, voitte miettiä uudelleen yhteenmuuttoa. Mutta juuri nyt tilanne vie sinulta mielenterveyden ja lapsiltasi normaalin lapsuuden.

Mitä miehesi itsemurhaukaasiin tulee, anna hänen tappaa itsensä jos hän näin uhkaa. Sinä ja ennen kaikkea lapset olette nyt prioriteettilistan ekalla sijalla. Ehkäpä lähtönne ravistelee miestäsi.

 

[MorbidMama]

mitettikää sitäkin puolta, että jos itse sairastuisitte ja mies lähtis sen takia??

se masennus ei oikeuta käyttäytymään noin toisia kohtaan!!!!! Mäkin olen ollut pahastikin masentunut, mutta pystyin kyllä hillitsemään itteni. Ap:n miehellä taas näyttää olevan muitakin ongelmia kuin pelkkä masennus.

Mmmmm. Siltähän se kuulostaa. :/

 

[Vastaaja]

mä en kyllä ainakaan yhtään ymmärrä, että lasten hyvinvoinnin kustannuksella hyväksytään millainen käytös hyvänsä aikuiselta...olkoon vaikka sairas sellainen. Mä en todellakaan olisi katsonut edes noin kauaa, kuulostakoon kuinka julmalta tahansa.

Ja jos minä olisin masentunut ja tuollainen hirviö, niin toivottavasti mies lähtisikin.

 

[?]

Milloin miehesi aloitti hoidot/lääkkeet, ei nekään auta hetkessä. Sinun tulee ymmärtää, että miehesi on SAIRAS eikä tällä hetkellä oma itsensä. Masennus on sairaus ei oma valinta.

Tiedän. Mutta mä en vaan jaksa. Tää arki on ihan mahdoton. Eilen toinen lapsista käymään sairaalassa hoidettavana. Oli tietenkin kotona sitten kiukkunen kun oli kipuja ja pienelle lapselle muutenkin pelottava kokemus. Erehdyin sitten kysymään mieheltä, joka katseli telkkaa, että saisiko lapsi sen sijaan katsella telkasta lastenohjelmaa, kun oli kipeä ja vieläkin peloissaan. Mies sai taas kamalan raivokohtauksen. Hän haluaa katsoa nyt telkkaa. Hänellä oli rankka päivä töissä. Miksei hän saa koskaan rauhassa levätä. Miksen mä huomio häntä samalla tavalla kun lasta. Huutoa, huutoa, huutoa. Kunnes lapsi antoi itkien periksi ja sanoi että antaa iskän katsella telkkaa. Meni omaan huoneeseen sänkyyn makaamaan. Tiedätkö, mä vihasin sillä hetkellä tota miestä niin paljon että mä olisin voinut sen tappaa. Sen yhden kerran kun lapsi olisi tarvinnut tukea ja apua, niin ei. Taas oli kyse vaan miehestä ja hänen hyvinvoinnista. Ei me oikeesti voida enää näin elää.

jos miehes on niin masentunut ettei jaksa, miksi hitossa se käy töissä?? eikö se voi olla sairaslomalla niin ei tarvi uuvuttaa itseään työllä, ehkä jaksaisi paremmin lapsiakin. mä en ymmärrä ukkoja miks työ on tärkeintä eikä oma/muiden hyvinvointi?

 

[?]

mä en kyllä ainakaan yhtään ymmärrä, että lasten hyvinvoinnin kustannuksella hyväksytään millainen käytös hyvänsä aikuiselta...olkoon vaikka sairas sellainen. Mä en todellakaan olisi katsonut edes noin kauaa, kuulostakoon kuinka julmalta tahansa.

Ja jos minä olisin masentunut ja tuollainen hirviö, niin toivottavasti mies lähtisikin.

toivon että todellakin sulle käy juuri noin! sittenpähän ymmärrät miten lopullinen isku se on!

 

[jollo]

Hei ap! Minä olen elänyt tuollaista elämää ja mies vielä käytti lääkkeitäkin väärin. Yritin vuosia auttaa ja kestää ja alentua, kunnes vain tajusin etten voi uhrata lasteni elämää ja omaani tälle kauheudelle. Mikään sairaus tai diagnoosi ei velvoita sinua uhraamaan lastesi mielenterveyttä ja jos mies itsensä tappaa niin sitten tappaa. Olen kuunnellut nämäkin uhkaukset, mutta hengissä tuo piru on vieläkin.
Lähde lähde ja vielä kerran lähde. Pelasta lapsesi ja itsesi. Lapset tarvii sua ja vasta lähdön jälkeen huomaat miten mahtava on herätä rauhassa ja olla oma itsensä rauhassa.

 

[Joo]

Milloin miehesi aloitti hoidot/lääkkeet, ei nekään auta hetkessä. Sinun tulee ymmärtää, että miehesi on SAIRAS eikä tällä hetkellä oma itsensä. Masennus on sairaus ei oma valinta.

Tiedän. Mutta mä en vaan jaksa. Tää arki on ihan mahdoton. Eilen toinen lapsista käymään sairaalassa hoidettavana. Oli tietenkin kotona sitten kiukkunen kun oli kipuja ja pienelle lapselle muutenkin pelottava kokemus. Erehdyin sitten kysymään mieheltä, joka katseli telkkaa, että saisiko lapsi sen sijaan katsella telkasta lastenohjelmaa, kun oli kipeä ja vieläkin peloissaan. Mies sai taas kamalan raivokohtauksen. Hän haluaa katsoa nyt telkkaa. Hänellä oli rankka päivä töissä. Miksei hän saa koskaan rauhassa levätä. Miksen mä huomio häntä samalla tavalla kun lasta. Huutoa, huutoa, huutoa. Kunnes lapsi antoi itkien periksi ja sanoi että antaa iskän katsella telkkaa. Meni omaan huoneeseen sänkyyn makaamaan. Tiedätkö, mä vihasin sillä hetkellä tota miestä niin paljon että mä olisin voinut sen tappaa. Sen yhden kerran kun lapsi olisi tarvinnut tukea ja apua, niin ei. Taas oli kyse vaan miehestä ja hänen hyvinvoinnista. Ei me oikeesti voida enää näin elää.

Ymmärrän sinua niin hemmetin hyvin. Masentunut ihminen on usein itsekäs, ei näe omaa napaansa pidemmälle. Silti hän on aikuinen jonka tulee ottaa vastuuta omasta käytöksestään, ei kaikkea voi selittää masennuksella. Sinuna harkitsisin vakavasti lähtemistä, vuosi on pitkä aika kestää tuollaista ja kun mitään muutosta ei ole näkyvissä. Saisitteko pariterapiaa jostain?

 

[vieraana]

mä en kyllä ainakaan yhtään ymmärrä, että lasten hyvinvoinnin kustannuksella hyväksytään millainen käytös hyvänsä aikuiselta...olkoon vaikka sairas sellainen. Mä en todellakaan olisi katsonut edes noin kauaa, kuulostakoon kuinka julmalta tahansa.

Ja jos minä olisin masentunut ja tuollainen hirviö, niin toivottavasti mies lähtisikin.

toivon että todellakin sulle käy juuri noin! sittenpähän ymmärrät miten lopullinen isku se on!

Säkin taidat olla keskenkasvuinen, kun hyväksyt ap:n miehen käytöksen koska mies on masentunut? Onpa taas..... ne lapset on pääasiassa, ei aikuiset!!!!!

 

[vieraana]

http://www.hyvis.fi/uutiset/hyvisuutiset/masentuneidenperheetunohdettu

Kaikkein parhain neuvo ap:lle on nyt se, että muutatte vaikka vain väliaikaisesti erillenne, tai sitten mies pakkohoitoon. Soittaisin mielenterveystoimistoon ja kysyisin neuvoja. Kerro rehellisesti miten paha tilanne on, että lapset kärsivät ja sinä myöskin. Kerro miehen raivokohtauksista, mies on saatava hoitoon ennenkuin tapahtuu jotain pahempaa.

 

[NuorenaÄidiksi]

Helppoa täällä sanoa että mies hoitoon, mutta tiedän omasta kokemuksesta että hoitoon pääsy nykyään ( paikkakunnasta riippuen ) TODELLA vaikeaa. Jonot pitkät ja aikoja saa harvoin... Kannattaa silti harkita muuttoa lasten kanssa eri osoitteeseen siksi aikaa että miehesi paraeminen alkaa edistyä. Voit silti olla miehesi tukena ja antaa hänen tavata lapsia valvotusti hyvinä hetkinään.

Masennus vakava sairaus, miehesi pitäisi lopettaa työnteko ja keskittää kaikki voimansa ja ajatuksensa paraemiseen/terapiaan.

Voimia,toivottavasti tilanne paranee ja lapset saavat elää turvallisesti kotona teidä molempien kanssa!