Nyt mä väitän että kiusaaja lasten asenne lähtee kyllä ihan vanhemmista!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ärsyyntynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"ärsyyntynyt"

Vieras
Meidän poika on kiusattu eskarissa ja kotipihallaan ja mitä lapsen vanhempi sanoo. Ei meidän pojan tarttee teidän pojan kanssa leikkiä... Asenne on siis tämä!!! Ei tarvitsekkaan. Mutta pitääkö sitä sitten kiusata?? ja haukkua. nälviä. tämä kiusaaja on siis poikani kanssa samalla luokalla sekä viellä asuu samalla pihalla. joten koska vanhemman asenne on mikä on. on tätä kiusaamista todella vaikea välttää. Joo olen käynyt ovella ja asenne lapsella vaan yltyi. Nyt se huutelee jo meillekkin... jumalauta tekis mieli vähän kasvettaa.. Mutta saakutti kun se on tässä suomen paskavaltiossa kiellettyä!!

Eli meidän poika on pienikokoinen.
 
  • Tykkää
Reactions: Fornacis
Vanhempainilloissa olen huomannut, että niillä vaikeilla lapsilla on vaikeat vanhemmat. Samaa mieltä siis. Kotoa se lähtee. Ongelmalapsilla on ongelmavanhemmat.
 
Kotoahan se kasvatus lähtee.

Nykyään on niin paljon sitä että jätetään kasvattamatta ja lapsen oikeudet on kasvaneet niin mittaviin sfääreihin, että edes viranomaiset ei saisi missään asiassa enää rajoittaa pikku pilttien toimia. Voi tulla lapselle niinkin paha asia kuin ITKU. Miettikää mikä trauma. Kyllä sen iitupiitun pitää saada valita ketä sorsia ja pitää saada toteuttaa itseään, keksimällä mitä pirullisempia kiusaamiskeinoja.
 
kirjoitin tän tähän ihan siksi että jos sattuisi niin hyvä tuuri että tämä kyseinen mamma viellä lukisi tämän. ja jos jotain siellä ontossa päässä kolahtaisi kohdalleen!! :(
 
Harva lapsi kusipäänä syntyy, kyllä siihen opitaan usein jo kotona. Jos ipana opetetaan pienestä asti uskomaan, että hän on maailman napa ja jollain tavalla ylivertainen, ipana oppii potkimaan muita päähän.
 
Mä uskon myös! Ja koska vanhempiaan ei voi valita, niin päiväkodeissa ja kouluissa pitäisi olla todella paljon enempi opetusta erilaisuudesta ja sen sietämisestä.

Siitähän se kaikki lähtee. Joku vähän erottuu joukosta niin ollaan laumassa ilkkumassa.
 
Ja toinen poika tässä pihalla viellä on semmonen joka on niin kaveria meidän pojalle sillon kun tämä kiusaaja ei ole paikalla. mutta annas olla kun kiusaaja saapuu. lähtee mukaan siihen hommaan!!! Tämänkin pojan kanssa olen puhunut asiasta, ja äitinsä sen kyllä tietää vaikka ei mitään sanokkaan.

Mikä ois oikein kiellänkö poikaani leikkimästä tämän toisen kanssa? koska aina tulee vaan itkua. kun meidän poika luulee toista kaverikseen. ja sit yhtä äkkiä se ei olekkaan :( sit taas on. KUN HÄLLE SOPII JA KIUSAAJA EI OLE PAIKALLA.
 
[QUOTE="ärsyyntynyt";29621572]

Mikä ois oikein kiellänkö poikaani leikkimästä tämän toisen kanssa? koska aina tulee vaan itkua. kun meidän poika luulee toista kaverikseen. ja sit yhtä äkkiä se ei olekkaan :( sit taas on. KUN HÄLLE SOPII JA KIUSAAJA EI OLE PAIKALLA.[/QUOTE]

Koittaisin järkätä pojalle uutta kaveriseuraa. Pienet tosiaan osaa myös käyttää toisia hyväksi, eikä toinen sitä välttämättä ymmärrä. Jos siitä tulee jatkuvasti pahaa mieltä, niin lastaan voi siltä osin suojellakkin.

Tai sitten vois koittaa sopia että se kaveri tulee teille leikkimään, teille se kiusaaja ei pääse sotkemaan pakkaa. Onnistuisko leikit niin paremmin? Kun/jos heidän suhde vahvistuisi yhteisissä leikeissä, voisi se toinenkin alkaa ymmärtämään ettei halua poikaasi kiusata vaikka yksi koittaa siihen yllyttää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti ja lastenhoitaja;29621586:
Koittaisin järkätä pojalle uutta kaveriseuraa. Pienet tosiaan osaa myös käyttää toisia hyväksi, eikä toinen sitä välttämättä ymmärrä. Jos siitä tulee jatkuvasti pahaa mieltä, niin lastaan voi siltä osin suojellakkin.

Tai sitten vois koittaa sopia että se kaveri tulee teille leikkimään, teille se kiusaaja ei pääse sotkemaan pakkaa. Onnistuisko leikit niin paremmin? Kun/jos heidän suhde vahvistuisi yhteisissä leikeissä, voisi se toinenkin alkaa ymmärtämään ettei halua poikaasi kiusata vaikka yksi koittaa siihen yllyttää.

On kokeiltu. Ei auta sanoin tänään tossa kun tuli meidän poikaa pyytämään että miltä hänestä tuntuisi jos meidän poika tekisi samoin. sanoi että ei tuntuisi kivalta. Mutta siltikin menee mukaan. Tää oli siis jo 3 kerta kun otan asian puheeksi. ja AINA lupaa ottaa meidän pojan huomioon. Mutta kuinkas käykään. :( Oon yrittänyt saada tänne muita kavereita ainakin viikonloppuisin. Mutta moni asuu kauvempana. vanhoja tarhakavereita ja niitä eskari kavereita joita onneksi on jotka leikkii poikani kanssa. Mun kaveripiirissä ei oo saman ikäisiä lapsia harmi sinäänsä. :(
 
En tiedä, tuntuu tuo kiusaaminen olevan niin luontaista lapsille, että tuskin kaikkien vanhemmatkaan ihan kusipäitä on.
Ainakin kun miettii tuota yläkoululaisten tyttöjen touhua.
Haukkumista, kuiskimista, naureskelua...
En olisi varmaan itsekään tajunnut ottaa tuollaisia asioita esille ja opettaa lastani välttämään tällaisia porukoita, jollei juuri oma lapseni olisi näiden kohteeksi joutunut.
Nyt toivottavasti omakin muistaa tulevaisuudessa ettei toimi ketään kohtaan samoin, vaan puolustaisi ja olisi ystävällinen. Toivottavasti. Ymmärrän kyllä että vaikea se on sellaisessa porukassa asettua kiusatun puolelle, vaikka itsekin olen aikoinani kiusaamisesta kärsinyt.
 
En tiedä, tuntuu tuo kiusaaminen olevan niin luontaista lapsille, että tuskin kaikkien vanhemmatkaan ihan kusipäitä on.
Ainakin kun miettii tuota yläkoululaisten tyttöjen touhua.
Haukkumista, kuiskimista, naureskelua...
En olisi varmaan itsekään tajunnut ottaa tuollaisia asioita esille ja opettaa lastani välttämään tällaisia porukoita, jollei juuri oma lapseni olisi näiden kohteeksi joutunut.
Nyt toivottavasti omakin muistaa tulevaisuudessa ettei toimi ketään kohtaan samoin, vaan puolustaisi ja olisi ystävällinen. Toivottavasti. Ymmärrän kyllä että vaikea se on sellaisessa porukassa asettua kiusatun puolelle, vaikka itsekin olen aikoinani kiusaamisesta kärsinyt.

Ehkä aikuisina he vain oppivat peittämään nuo ominaisuutensa paremmin. Netissä sisin tulee kuitenkin anonyymiuden turvin ilmi.

Survey: Online trolls are 'everyday sadists' - CNN.com
 
Tyttöni on ollut väitettynä koulukiusaajana mutten ole häntä todellakaan opettanut tekemään sellaista. Hänellä on myös sisaruksia eikä heitä ole syytetty koulukiusaamisesta. Voin sanoa väitteellesi että prrrrr......
 
Alkuperäinen kirjoittaja olet kyllä väärässä;29621761:
Tyttöni on ollut väitettynä koulukiusaajana mutten ole häntä todellakaan opettanut tekemään sellaista. Hänellä on myös sisaruksia eikä heitä ole syytetty koulukiusaamisesta. Voin sanoa väitteellesi että prrrrr......

mitä itse teit kun sait tietää lapsesi miusanneen??
 
Alkuperäinen kirjoittaja olet kyllä väärässä;29621761:
Tyttöni on ollut väitettynä koulukiusaajana mutten ole häntä todellakaan opettanut tekemään sellaista. Hänellä on myös sisaruksia eikä heitä ole syytetty koulukiusaamisesta. Voin sanoa väitteellesi että prrrrr......

Mikä titteli on "väitetty koulukiusaaja"?
 
[QUOTE="Vvieras";29621507]Vanhempainilloissa olen huomannut, että niillä vaikeilla lapsilla on vaikeat vanhemmat. Samaa mieltä siis. Kotoa se lähtee. Ongelmalapsilla on ongelmavanhemmat.[/QUOTE]

Huomioi, että toisille lapsille on vaikeampaa luoda kontaktia. Yrittävät kyllä, mutta jos useasti epäonnistuvat, saattaa asetelma kääntyä. Eli lapsi yrittää leikkiä ja saada kavereita, mutta ei vaan hallitse taitoa hyvin ja kokee tulevansa torjutuksi/kiusatuksi. Lapsi alkaa itse kiusata, koska haluaisi olla näiden muiden lasten kanssa.
 
Surullista on, että aina ei ole pelkästään "kasvattamattomuudesta" kyse, vaan sen lapsen (sen kiusaajaksi kasvaneen) laiminlyönnistä, henkisestä tai fyysisestä pahoinpitelystä tai muusta kaltoinkohtelusta. Pahassa maailmassa kasvaa helposti pahaksi, kovassa kovaksi.

Kun oma lapsi on se kiusattu, se jolla on se toisenlainen hätä, on vaikea ulottua sen kiusaajalapsen hätään. Mutta väitän, että hyvinvoiva ihminen ei kiusaa toisia. Ei lapsi, ei aikuinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ajattelennäin;29621884:
Surullista on, että aina ei ole pelkästään "kasvattamattomuudesta" kyse, vaan sen lapsen (sen kiusaajaksi kasvaneen) laiminlyönnistä, henkisestä tai fyysisestä pahoinpitelystä tai muusta kaltoinkohtelusta. Pahassa maailmassa kasvaa helposti pahaksi, kovassa kovaksi.

Kun oma lapsi on se kiusattu, se jolla on se toisenlainen hätä, on vaikea ulottua sen kiusaajalapsen hätään. Mutta väitän, että hyvinvoiva ihminen ei kiusaa toisia. Ei lapsi, ei aikuinen.

Se on kyllä totta mutta tässä tilanteessa oma ymmärrys kiusaaja kohtaan on kyllä nolla. Meillä on toiveissa muutto ennen koulukää jos saadaan asunto. päästään pois tästä pihapiiristä. harmittaa sinäänsä että asunto on kiva ja alue rauhallinen. Mutta pikku kunnissa on tämä elämä tälläistä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja olet kyllä väärässä;29621761:
Tyttöni on ollut väitettynä koulukiusaajana mutten ole häntä todellakaan opettanut tekemään sellaista. Hänellä on myös sisaruksia eikä heitä ole syytetty koulukiusaamisesta. Voin sanoa väitteellesi että prrrrr......

Ei tarvitse opettaa erikseen, viimeinen lauseesi todistaa että lapsi saa kotoa ihan hyvän esimerkin toiminnalle.
 
[QUOTE="ärsyyntynyt";29623621]se kertookin paljon. kiusaaja on myös kova valehtelemaan.... kukuas se nyt tollaista myöntää :D[/QUOTE]

Miten niin valehtelemaan??? Voihan se kiusattukin valehdella vaikka kaiken. Tässä taas näkee miten tuomitaan ja leimataan ja ne on aina ne samat joita syytellään ja epäillään.
 

Yhteistyössä