F
Fleur de la Cour
Vieras
Ikuisuusongelma siis.. Olen maailman suorasanaisin ihminen, mutta näen kuitenkin aina vaivaa jos on kyse ystävistäni tai perheestäni, olen tosin hyvin valikoiva ihminen seurani suhteen ja melkoinen naarastiikeri jos on kyse lapsestani. Mieheni analyysi on, että olen vittumainen ihminen ja just niin ylpee mitä hänen äitinsä väittää. Kyse on siis siitä, että viime yönä kahden aikaan, just kun olin menossa nukkumaan niin meidän ovikello soi ja eräs sukulaismies tulee kaverinsa kanssa umpihumalassa meille. Sanoin heti hyvin tiukasti, että lapset nukkuu joten suu kiinni! Miehet ovat kuusikymppisiä herrasmiehiä joten menivät sitten kohteliaasti pihalle mun mieheni kanssa. Hetken kuluttua menin ovelle ja sanoin, että tarjoan yömyssyt, mutta sitten saavat poistua. Nyt mun mieheni on sitä mieltä, että nyt nekin sitten näkivät, että kaikki mitä äitinsä puhuu on totta.. Kaverini joka oli meillä yökylässä sanoi kyllä ettei ymmärrä miten minä annoin edes avata ovea keskellä yötä saati tarjota konjakkia. Itse olen sitä mieltä, että umpihumalaiselle nyt on just aivan sama mitä sanoo yöllä ja mihin äänensävyyn, ei se selkeesti kuitenkaan tänä aamuna sitä muista. Voi olla, että jopa hävettää, että on saanut päähänsä kuokkia tänne keskellä yötä. Vaikka kuinka rakastan omaa miestäni ja nautin hänen seurastaan niin joskus alkaa mitta täyttyä enkä jaksais olla aina se syntipukki kaikessa, enkä varsinkaan haluais, että mies edelleenkin on anopin aivopesun kohteena! Että hyvää uutta vuota vaan, jotkut asiat ne eivät tunnu muuttuvan, vaikka kuinka vuodet kuluu.