Toggle sidebar

Nyt mua itkettää ja pelottaa,auttakaa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Olen kyllä ylpeä pojastani. Ja niitä heikompia asiaoita harjoitellaan tai sitten jutellaan yhdessä siitä, onko se niin tärkeää osata/ olla yhtä hyvä kuin joku toinen. Lasta voi kotona "harjoittaa" keksimällä sellaisia puuhia, joissa harjoitus tapahtuu siinä sivussa, siis asioita joista lapsi tykkää. Kaikki ei ole helppoa, mutta kun lasta rohkaisee ja kehuu niitä vahvuuksia, niin meidän kaikkien lapset pääsee vielä pitkälle. Ne on just parhaita sellaisina kuin ovat. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ope:
Tehkää niitä yhdessä ja lupaa lapselle aina jotain huippukivaa kun se jaksaa keskittyä piirtämis hommiin vaikka ensin 15 minuutin ajaksi ja sit sitä voisi vähän pidentääkin. Piirtäkää yhdessä vaikka kiemurtelevia käärmeitä jne. jolloin tulee se ässä huomaamatta.
Click to expand...

Noin minäkin ajattelin. Mutta kun lapsi ei malta/halua niin ei onnistu. Vieraan ihmisen ohjauksessa nuo sujuvat paljon paremmin ja tt sanoikin, että monesti näin on. Äidille/isälle on helpompi heittää hanskat tiskiin kuin tt:lle tai muulle alan ihmiselle, joka on kuitenkin lapselle vieras tyyppi.
 
ensinnäkin tuo käden ja silmän yhteispeli on motorinen heikkous EI ÄLYLLINEN. Ja tarkkaavaisuushäiriöt eivät liity tuohon mitenkään!!!

Eli onko sillä loppujen lopuksi merkitystä jos poikasi ei osaa piirtää kolmiota tai ässää kun kerran on muuten fiksu ja toiset huomioon ottava jätkä? ja ei se toimintaterapia mikään mielisairaalan esiaste ole =) reippaasti sinne vain! Kun olen sivusta seurannut toimintaterapian vaikutuksia lapsiin niin se on oikeesti ollu monille kuin taivaan lahja kun ovat sinne päässeet, niin paljon on kehitystä tapahtunut lyhyessä ajassa...
 
Aivan ihania ja kannustavia vastauksia olen nyt saanut!Kiitos,kiitos kiitos kaikille vastanneille!!!
Tämän äidin taakka ja huoli helpottui niin paljon,että nyt osaan suhtautua jo tähän asiaan positiivisesti!Tosi upeaa että päästään sinne toimintaterapiaan!
Jässikkää vaan kovin se jännittää,huomisen ekan eskaripäivän lisäksi vielä!Mutta onneks sain sen ajan näin pian että huomenna jo päästään ekan kerran!Poikaa vaan huolettaa,että eihän siellä nyt sitten vaan saa taas rokotusta,kun neuvolassa piikkikammoisemme saikin kerralla 2 rokotetta!
 
Jatkan vielä, että tottakai yhdessä harjoitellaan koko ajan. Mutta tt:n luona lapsi vaan innostuu enemmän :)
Ja vinkkinä, että kannattaa aloittaa todella helpoista (lapsellisen helpoista) jutuista ja jatkaa niillä jonkin aikaa vaikka jo sujuisikin. Näin poikasi saa niitä positiivisia onnistumisen kokemuksia ja jaksaa yrittää taas hieman vaikeampaa.
 
taas minä... :D
Mutta sitä vielä, että pojallamme on lapsuusiän poissaoloepilepsia (nurologilta saimme lähetteen tt:ll), jolla saattaa olla yhteys tuohon visuomotoriseen pulmaan.
Karkea motoriikka on hyvä, oppi ajamaan ilman appareitakin jo piirun verran alle 3v:na.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
taas minä... :D
Mutta sitä vielä, että pojallamme on lapsuusiän poissaoloepilepsia (nurologilta saimme lähetteen tt:ll), jolla saattaa olla yhteys tuohon visuomotoriseen pulmaan.
Karkea motoriikka on hyvä, oppi ajamaan ilman appareitakin jo piirun verran alle 3v:na.
Click to expand...

Sama juttu meillä,karkea motoriikka on jäppisellä tosi hyvä.Tosi ketterä puuhunkiipijä,ja luisteminenkin on ollut jo vaiks kuinka kauan hallussa.
 
Otahan rauhallisesti...
Meillä oli lähes samanlainen tilanne:
Poika aloitti jo viisi vuotiaana eskarin,sillä on joulukuun lapsi. Eskarissa alettiin sitten tehtävien myötä huomata pojalla olevia ongelmia: ohjeiden vastaanottaminen, silmän ja käden yhteistyö, puuttuvat kirjaimet...
Poika meni kouluvalmiustesteihin ja sai muistaakseni pisteitä n 34. Ns. normaaliraja on 50.
Jatkotutkimuksiin perheneuvolaan ja puheterapetille. Perheneuvolassa ei ilmennyt mitään erikoista ja puheterapeuttikin sanoi, että kyllä ne kirjaimet sieltä tulee. Ja psygoloki sanoi, että annetaan pojalle aikaa.
Lykkäsimme kouluun lähtöä vuodella. Toisen eskari vuoden aikana poika muuttui tosi paljon.Kehitystä tapahtui monessa asiassa.
Säännöllisesti tapasimme erityislastentarhanopettajaa ja teimme kuntoutussuunnitelmaa jne.
Erkka painotti sitä, että alkää missään nimessä alkako treenaamaan poikaa, vaan tehkää erilaisia harjoitteita pelien, leikkien ja kotiaskareiden myötä...Näin teimme.
Poika meni kouluvalmiustesteihin ja tulos: 56pistettä eli ihan normaali, koulukypsä lapsi.
Nyt poikamme on tokalla luokalla ja olemme olleet tekemiimme päätöksiin todella tyytyväisiä ja etenkin kaikeen saamaamme tukeen, apuun ja ohjaukseen. Koulussa poika opiskelee ns tavallisessa luokassa, jossa 24 oppilasta. Poikamme saa tukitoimia: pienryhmä ohjausta ja erityisopettajalla yksilöohjausta...pääasiassa painopisteenä lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen.
Poika oppi lukemaan ekalla luokalla, vuoden vaihteessa...ja nyt lukee tosi sujuvasti. Käden ja silmän yhteistyön hankaluuden takia kirjoittaminen on vielä aika vaikeaa ja esim. piirtämisessä poikamme on jonkin verran muita "jäljessä". Matikka luistaa tosi hyvin.
Että älähän ole paniikissa...näitä tälläisiä "meidän lapsia" on todella paljon. Ja koulusta toki riippuen, mutta hyvät ovat tukitoimet koulun ja perheneuvolan puolelta.
Tsemppiä teille!
Ja muistakaan lapsenne kanssa positiivinen palaute pienestäkin...jos jossain on vähän hankaluuksia niin pitää korostaa hyvällä sitä mitä osaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Sama juttu meillä,karkea motoriikka on jäppisellä tosi hyvä.Tosi ketterä puuhunkiipijä,ja luisteminenkin on ollut jo vaiks kuinka kauan hallussa.
Click to expand...

Odotahan vaan kun olette muutaman kerran tt:lla käyneet niin poikasi jo kyselee, että koska mennään taas :)
 
Ja meillä taas aivoissa sikiöaikainen kehityshäiriö, siis hermosolurypäs, joka aiheuttaa kouristuskohtauksia. Tasapaino ongelmia on ja leikkaaminen, kirjoittaminen yms hiukan huteraa, mutta siis paljon vahvuuksiakin löytyy. Äläkä nyt ap heti säikähdä, että josko vaikka epilepsia, ei varmaankaan ole, vaikka ei tämäkään mikään kauhea asia ole. Huomasin vaan, että vastanneissa oli muitakin epi-lasten äitejä.
 
Joku tuolla sanoikin, että ei "treenaamista" vaan mielekkäitä harjoitteita. Juuri näin, naamioidaan harjoittelu johonkin hauskaan. Leikellään suosikki pelaajan kuvia lehdestä, rakennellaan legoilla / meccanoilla, piirretään jotein mistä lapsi tykkää yms. Ei siis niin, että tulepas niin treenataan taas...
 
Alkuperäinen kirjoittaja pojan äiti:
Äläkä nyt ap heti säikähdä, että josko vaikka epilepsia, ei varmaankaan ole, vaikka ei tämäkään mikään kauhea asia ole. Huomasin vaan, että vastanneissa oli muitakin epi-lasten äitejä.
Click to expand...

Meillä huomattiin ensin epi ja vasta sitten nuo muut pulmat.
(Mutta asian vierestä eikä koske ap:n lasta millään lailla: epilepsia ei ole paha sairaus. Sen kanssa elää ihan normaalia elämää, nykyisin on hyvät lääkkeet! )

 
Alkuperäinen kirjoittaja pojan äiti:
Joku tuolla sanoikin, että ei "treenaamista" vaan mielekkäitä harjoitteita. Juuri näin, naamioidaan harjoittelu johonkin hauskaan. Leikellään suosikki pelaajan kuvia lehdestä, rakennellaan legoilla / meccanoilla, piirretään jotein mistä lapsi tykkää yms. Ei siis niin, että tulepas niin treenataan taas...
Click to expand...

Juuri näin. Harjoittelun pitää olla hauskaa ja palkitsevaa. Ei mitään "tehdäänpäs näitä tehtäviä nyt puoli tuntia..."
 
No epilepsiaa en ihan äkkiä alkais ajatella,mitään siihen viittaavaa ei kyllä ole ollut.Ja vaikka olisikin,niin se on tuttuakin tutumpi juttu minulle.Pikkuveljelläni nimittäin on epilepsia.Alkoi juuri tuossa 6 vuotiaana pienillä (petit mal) poissaolokohtauksina,saatiin lääkehoidolla oireettomaksi.Teininä lääkkeet voitiin lopettaa,mutta kohtaukset alkoi muutaman vuoden kuluttua uudelleen (grand mal)isoina kohtauksina,eli oli kouristuksia ja kaikki se oheissetti siinä.Mutta elää ihan normaalia elämää nyt melkein kolmekymppisenä,lääkehoidolla on täysin oireeton.
Mutta veljellä todettiin yläasteella luki/tarkkaavaisuushäiriöitä,ja hän saikin vapautuksen ruotsinkielen opiskelusta.Mutta muuten siis ihan normisälli hänkin!:o)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En nyt tarkkaan tiedä mistä voisi johtua. Hyvähän se vaan on, että pääsee terapiaan. En usko, että joutuu erityisluokalle. Nykyään on paljon kouluavustajien kanssa esim. vaikeasti kehitysvammaisia lapsia ihan normaalilla luokalla. Terapian avulla saadaan varmasti paljon asiaa parannettua. Onko poika muuten ihan "normaali"? Puhuu selkeästi? Liikkuu normaalisti?
Click to expand...

no ei tosiaan ole vaikeasti vammaisia normaalissa luokassa! sanoo keskivaikeasti älyllesesti vammainen jolla lisäksi viel adhd!!!
Se että käy erityiskoulua on tosiaan sen lapsen parhaaksi!! Ei saa ns. normaalikoulussa tarpeeksi tukea ym. Ei siin ol hävettävää tai jos on ni te haluisitte sit täydellisyyttä kaikissa. Mut näin ei nyt ole valitettavasti:S
 
Ap, onko veljelläsi ajokortti, siis epistä huolimatta?
Monia tuntuu huolettavan ja säälittävän meidän poika kun "jos ei se saakaan ajokorttia kun sillä on SE..." :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaana:
Ap, onko veljelläsi ajokortti, siis epistä huolimatta?
Monia tuntuu huolettavan ja säälittävän meidän poika kun "jos ei se saakaan ajokorttia kun sillä on SE..." :(
Click to expand...

On hällä ajokortti.Se vaan vaati sen,oliko se nyt 2 vuotta kohtauksetonta aikaa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa