E
EiNytNikkiä
Vieras
Eli suhteemme ekan vuoden asuttiin eri paikkakunnilla. Nähtiin kuitenkin viikottain, ja mieskin vaikutti todella rakastuneelta. Minäkin annoin "kaikkeni" ja olin korvia myöten rakastunut. Suunnittelin innolla yhteistä tulevaisuutta. Muutimme yhteen vuoden jälkeen, ja pari kuukautta siitä paljastui yhtä sun toista vuoden ajalta. Mies on selkäni takana:
- viettänyt useita iltoja naisporukan kanssa, ja ei ole yllättäen kertonut minulle mitään. yhden porukan naisen kanssa mies oli suudellut, halaillut ja kävellyt käsi kädessä ja kirjoittanut sähköpostia (enää eivät ole yhteyksissä)
- kerran olimme yhdessä juhlissa, joista minä lähdin aiemmin. Mies oli sitten kotimatkalla tullut naisporukan kyydillä, ja takapenkillä oli pitänyt kädestä jotain täysin tuntematonta kaunista blondia, joka yritti iskeä miestäni. Mies antoi blondin nukkua kainalossaan. Tuon jälkeen hän tuli erityisen kiihkeänä kotiin ja kamalalla intohimolla "rakasteli" minua (olipa kiva kuulla tämä jälkeenpäin...)
- mies väitti, että hänellä on täysin platoninen suhde yhteen naispuoliseen kaveriinsa.. Paljastui, että heillä on kuitenkin keskenään paksua flirttiä.. Esim. kaveri sanoo miehelleni "oot todella komea ja haluttava.." ja mies vastaa, että "niin säkin oot tosi söpö ja sulla on kaunis kroppa"
- mies on valehdellut tuollaisista asioista paljon. ne on vähitellen selvinneet, nyt mies on ollut rehellinen (kertonut ilman painostusta käytöksestään) ja vakuuttaa, ettei enää ole hukassa ja rakastaa mua uskomattoman paljon, ja että tekee mitä vain, jotta voin taas luottaa häneen. Ja kuulemma tuo sekoilu on mennyttä elämää. Toisaalta mies puhui silloin aiemminkin kauniita asioita, mutta silti puuhaili aina tilaisuuden tullen jotain epäilyttävää.
Ongelma on siinä, että olen ymmärtänyt miestä paljon, ehkä liikaakin. Olen ollut niin tosissani miehen kanssa ja antanut tuon ensin kerrotun pahimman asian anteeksi. Mutta on kuin isku vasten kasvoja tajuta, ettei mies ole suhteen alkupuoliskolla kunnioittanut mua lainkaan. Nyt miehen käytös on tosiaan muuttunut: hän ei vaikuta enää salailevan mitään, ja hän ottaa mut muutenkin paremmin huomioon.
Arki toimii hyvin ja meillä on hauskaa yhdessä. Minussa ei ole mitään vikaa: olen ollut erittäin hyvä avovaimo miehelleni. Haaveilen perheestä, mutta en tiedä, uskaltaako sitä tuommoisen miehen kanssa perustaa? Mitä mieltä olette tuommoisesta miehestä? Työelämässä hän on niin kunnollinen ja ahkera, hänen perheensä oikein palvoo häntä ja kuorossa puhuu, kuinka kunnollinen hän on. Ja minua hän on jo monesti loukannut.. eniten on satuttanut tuo valehtelu.. kun itse olen ollut rehellinen ja luottamuksen arvoinen...
- viettänyt useita iltoja naisporukan kanssa, ja ei ole yllättäen kertonut minulle mitään. yhden porukan naisen kanssa mies oli suudellut, halaillut ja kävellyt käsi kädessä ja kirjoittanut sähköpostia (enää eivät ole yhteyksissä)
- kerran olimme yhdessä juhlissa, joista minä lähdin aiemmin. Mies oli sitten kotimatkalla tullut naisporukan kyydillä, ja takapenkillä oli pitänyt kädestä jotain täysin tuntematonta kaunista blondia, joka yritti iskeä miestäni. Mies antoi blondin nukkua kainalossaan. Tuon jälkeen hän tuli erityisen kiihkeänä kotiin ja kamalalla intohimolla "rakasteli" minua (olipa kiva kuulla tämä jälkeenpäin...)
- mies väitti, että hänellä on täysin platoninen suhde yhteen naispuoliseen kaveriinsa.. Paljastui, että heillä on kuitenkin keskenään paksua flirttiä.. Esim. kaveri sanoo miehelleni "oot todella komea ja haluttava.." ja mies vastaa, että "niin säkin oot tosi söpö ja sulla on kaunis kroppa"
- mies on valehdellut tuollaisista asioista paljon. ne on vähitellen selvinneet, nyt mies on ollut rehellinen (kertonut ilman painostusta käytöksestään) ja vakuuttaa, ettei enää ole hukassa ja rakastaa mua uskomattoman paljon, ja että tekee mitä vain, jotta voin taas luottaa häneen. Ja kuulemma tuo sekoilu on mennyttä elämää. Toisaalta mies puhui silloin aiemminkin kauniita asioita, mutta silti puuhaili aina tilaisuuden tullen jotain epäilyttävää.
Ongelma on siinä, että olen ymmärtänyt miestä paljon, ehkä liikaakin. Olen ollut niin tosissani miehen kanssa ja antanut tuon ensin kerrotun pahimman asian anteeksi. Mutta on kuin isku vasten kasvoja tajuta, ettei mies ole suhteen alkupuoliskolla kunnioittanut mua lainkaan. Nyt miehen käytös on tosiaan muuttunut: hän ei vaikuta enää salailevan mitään, ja hän ottaa mut muutenkin paremmin huomioon.
Arki toimii hyvin ja meillä on hauskaa yhdessä. Minussa ei ole mitään vikaa: olen ollut erittäin hyvä avovaimo miehelleni. Haaveilen perheestä, mutta en tiedä, uskaltaako sitä tuommoisen miehen kanssa perustaa? Mitä mieltä olette tuommoisesta miehestä? Työelämässä hän on niin kunnollinen ja ahkera, hänen perheensä oikein palvoo häntä ja kuorossa puhuu, kuinka kunnollinen hän on. Ja minua hän on jo monesti loukannut.. eniten on satuttanut tuo valehtelu.. kun itse olen ollut rehellinen ja luottamuksen arvoinen...