Nyt oikeasti, MITEN saada 2v nukkumaan??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Irski
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Irski

Aktiivinen jäsen
23.01.2012
1 618
1
36
Vauva tuli taloon, 2v reagoi perinteisesti; nukkumaanmenot mennyt tyystin vituralleen.
ollaan ihan neuvottomia!!! kaks viikkoa kohta jatkunu tää ralli. kertokaa oikeasti joku toimiva konsti, ja seikkaperäisesti kiitos!!! esim. tuo, että palauttaa vaan uusiks ja uusiks sänkyyn, miten käytännössä? puhumatta, rauhallisesti ja määrätietoisesti samalla kaavalla? esim potkii peiton tahallaan pois ja haluaa peittelyn, peitelläänkö puhumatta, vai pitäiskö sanoa/uhata, että jos vielä nouset, ni ei enää peitellä? ei nimittäin toimi, menee hysteriaan, jos ei saa peittoa.

tänään kokeiltiin tää että istutaan oikeasti vieressä kunnes nukahtaa. alkuun räyhäämistä, sitten iloista laulelua, peiton vaatimista. mies istui mykkänä, peitteli joka kerta puhumati, hyssytteli jos oikeen huusi. tunti ja 7min, niin nukahti. järkyttävän pitkä aika mun mielestä. pitäskö silti jatkaa tätä, lyheniskö se nukahtamisaika siitä pikkuhiljaa? tuntuu niin veemäiseltä tämä, että istutaan vieressä, ku tyttö on tosi pienestä asti nukahtanut itekseen, eli tuntuu että sitä tavallaan myös häiritsee kun joku on vieressä.

kertokaahan hyviä käytännön vinkkejä, ennenku pääkky leviää.. ollaan siis kokeiltu kaikenlaista,vaikka tiedetään, että yksi toimintatapa pitäis pitää loppuun saakka.muutenhan lapsi ihmettele, miksi taas eri tyyli, mutta kun on niin epävarma olo, että tekeekö oikein vai väärin..
 
Meillä nukutettiin tuossa iässä niin, että oltiin vieressä, kunnes nukahtaa. Itsellä oli iPad mukana vieressä, niin ajankin voi käyttää mukavasti, eikä tule tuskaa kun toinen ei nuku. Koska teillä on pieni vauva, niin kannattaa yrittää tarjota tuolle 2v mahdollisimman paljon vain äidin aikaa kahdestaan etenkin illalla, kun isä voi viihdyttää vauvaa. Vauvan imettäminen onnistui ainakin meillä myös samalla kun nukutti isompaa (jos vanhempi lapsi reagoi siihen, että vauva saa olla äidin kanssa ja hän ei).
 
kokeiltiin myös sitä, että tiukasti komennettiin, vähän jo "karjaistiinkin" että pää tyynyyn, takaisin sänkyyn jne", mutta ei toimi, eikä tunnu hyvältä kenestäkään. hitto, kun tuntuu että täällä palstalla on kadonnut täysin tavallisista lapsiperheeseen liittyvistä ongelmista kiinnostuvat ihmiset, heti putoaa tääki avaus. pitäis puhua aina jostain persereijän valkaisuista tai miehen piilevästä homotransumeikkileikeistä, että ihmisiä kiinnostais :D
 
Mä kannan vaan puhumatta sänkyyn ja laitan peiton päälle. Pahin vaihe kesti viikon mutta taisteluaika lyheni joka ilta.

Ihan ensin perus iltahommat, iltapala, pesut, yövaatteet, sänkyyn peitto päälle ja hyvää yötä. Sit jos tulee pois niin kerran sanon että takas sänkyyn. Jos tulen vielä pois tai ei mene kehoittamalla niin sitten kannan ja muutun mykäksi.

Välillä tuo aina kokeilee temppuja mutta mykkä palautus sänkyyn toimii nykyään kaikkein parhaiten. Ikää siis jo 2v 9kk mutta silloin lähellä kahta vuotta käyty tämä taistelu.
 
Viimeksi muokattu:
kauanko teillä meni ajallisesti siihen, ja onko helpottanut jo? eli kuulostaako sinusta reipas tunti naurettavan lyhyeltä ajalta istua lapsen vieressä, vai pitkältä? miten saitte lopetettua istumisen? kerrasta poikkiko vaan, että yhtenä iltana ei enää jäätykään istumaan, vai siirsittekö tyyliin tuolia kerta kerralta kauemmas lapsen sänkyä?
Meillä nukutettiin tuossa iässä niin, että oltiin vieressä, kunnes nukahtaa. Itsellä oli iPad mukana vieressä, niin ajankin voi käyttää mukavasti, eikä tule tuskaa kun toinen ei nuku. Koska teillä on pieni vauva, niin kannattaa yrittää tarjota tuolle 2v mahdollisimman paljon vain äidin aikaa kahdestaan etenkin illalla, kun isä voi viihdyttää vauvaa. Vauvan imettäminen onnistui ainakin meillä myös samalla kun nukutti isompaa (jos vanhempi lapsi reagoi siihen, että vauva saa olla äidin kanssa ja hän ei).
 
menikö se teillä sitte siihe, että laps oikeasti samantien sinkoaa sängystä ylös, ettei ehi ees selkäänsä kääntää? tää teki näes sitä silloin, kun koitettiin tuota takasviemistä. plus se jumalaton huuto, että aivan kakoo ja yrjöääniä pitää. kun sitä mietti itse, että onko se silkkaa pompottelua, vai oikeasti niin kauhea hätä jäädä illalla yksin? ei aina tiedä paljonko 2v tajuaa ja ymmärtää..
Mä kannan vaan puhumatta sänkyyn ja laitan peiton päälle. Pahin vaihe kesti viikon mutta taisteluaika lyheni joka ilta.

Ihan ensin perus iltahommat, iltapala, pesut, yövaatteet, sänkyyn peitto päälle ja hyvää yötä. Sit jos tulee pois niin kerran sanon että takas sänkyyn. Jos tulen vielä pois tai ei mene kehoittamatta niin sitten kannan ja muutun mykäksi.

Välillä tuo aina kokeilee temppuja mutta mykkä palautus sänkyyn toimii nykyään kaikkein parhaiten. Ikää siis jo 2v 9kk mutta silloin lähellä kahta vuotta käyty tämä taistelu.
 
Tässä vaiheessa lapselle on shokki, että perheeseen tuli uusi tyyppi joka vie äidin (ja isän) huomion ja ajan. Sitä on verrattu siihen, että miltä aikuisesta tuntuisi jos puoliso toisi toisen naisen/miehen huusholliin ja sinun edessäsi touhuaisi hänen kanssaan, tuntuisiko missään?

Liian rankkoja toimenpiteitä en lähtisi tekemään. Lapsi kaipaa huomiota, hellyyttä, kenties viereen nukkumaan. 2-vuotias on pieni lapsi vielä, ei se lapsen syy saa olla että hänestä tehdään automaattisesti iso vain siksi että perheessä on pieni vauva.
 
Musiikkia. Laula HITAASTI Peikkoäidin kehtolaulua muutaman kerran, eka sylissä. Tai trollmor`s väggsong alunperin nimeltään.

Jos et vielä osaa, toimii Helmut Lottin laulut, tämä kai parhaiten:
http://www.myvideo.de/watch/5182307/Helmut_Lotti_Still_Still_Still

kerro, miten vaikutti;-)
 
Kyllä hyppäs saman tien pois kun selkänsä käänsi. Huusi, rimpuili, yski ja jopa oksensi joskus huutamisen seurauksena. Mulla mies on vuorotyössä niin sain itse taistella pääosin tän asian kanssa ja tavallaan se oli helpompaa niin koska mun mies on sellainen "pehmo" että jää juttelemaan yms. Mä olin vaan niin kyllästynyt siihen hyppäämiseen että kiukulla vedin läpi sen vaiheen.
 
herää puol 7-7. päikkärit klo 12-13.30 (saattaa tosin venähtää puol kolmeen riippuen että kauan nukutukseen menee) sängyssä siinä puol 9 maissa. ollaanki mietitty, että pitäiskö jättää päikkärit pois, mutta itsekkyyksissäni en ole vielä jaksanut ajatella tätä vaihtoehtoa :( tuntuu että itse tarvii sen tauon tuosta penskasta.. ja haaveissa jopa se, että kun ymmärrys hänellä lisääntyy, niin sittenkin, kun ei enää päikkäreitä tartte, niin opetettas sellanen, että keskipäivällä pötköttäis omassa sängyssä lukien tms, että ei ole pakko nukahtaa, mutta huilata hetki. jos siis nyt luovuttais päiväunista, niin ois varmaan kauhean hankala opettaa sitten 3-4v uudestaan tuollaiseen, en tiedä..
Alkuperäinen kirjoittaja Rätti Väsynyt;30365596:
Monelta herää?
Monelta päikkärit?
Kuinka monet päikkärit
Monelta laitatte nukkumaan?
 
kauanko teillä meni ajallisesti siihen, ja onko helpottanut jo? eli kuulostaako sinusta reipas tunti naurettavan lyhyeltä ajalta istua lapsen vieressä, vai pitkältä? miten saitte lopetettua istumisen? kerrasta poikkiko vaan, että yhtenä iltana ei enää jäätykään istumaan, vai siirsittekö tyyliin tuolia kerta kerralta kauemmas lapsen sänkyä?

Puoli tuntia yleensä max. Voi olla, että alkuun tunti menee, kunnes oppii uuden systeemin. Suosittelen jotain kännykkää tai vaik jotain kirjaa, niin aika ei tunnu pitkältä. Nyt nukahtaa itsekseen, on tosin jo 3,5v. Yhdessä vaiheessa huomasin, että ei enää tartte läheisyyttä ja sit vaan sanoin, että äidillä on vielä hommia ennen nukkumaan menoa, että äiti menee tekemään niitä, ja siitä pikkuhiljaa alkoi nukahtamaan itsekseen. Meillä selvästi lapsi tartti äidin viereen, yksinään oli ihan hysteerinen. Eikä minusta hysteeristä lasta voi pakottaa jäämään yksin.
 
mitähän neito tykkäis tuosta, mahtais ihmetellä että mitä tuo akka NYT yrittää.. :D [QUOTE="paula";30365603]Musiikkia. Laula HITAASTI Peikkoäidin kehtolaulua muutaman kerran, eka sylissä. Tai trollmor`s väggsong alunperin nimeltään.

Jos et vielä osaa, toimii Helmut Lottin laulut, tämä kai parhaiten:
Helmut Lotti - Still, Still, Still Video - Uweleipzig - MyVideo

kerro, miten vaikutti;-)[/QUOTE]
 
niinpä, kyllä se jos omassa sydänalassa tuntuu luonnostaan pahalta, ku kakara huutaa ku syötävä, ni silloin sen huudattamisen on oltava väärin :P
Alkuperäinen kirjoittaja Jwldjww tai mikäse nyt oli;30365627:
Puoli tuntia yleensä max. Voi olla, että alkuun tunti menee, kunnes oppii uuden systeemin. Suosittelen jotain kännykkää tai vaik jotain kirjaa, niin aika ei tunnu pitkältä. Nyt nukahtaa itsekseen, on tosin jo 3,5v. Yhdessä vaiheessa huomasin, että ei enää tartte läheisyyttä ja sit vaan sanoin, että äidillä on vielä hommia ennen nukkumaan menoa, että äiti menee tekemään niitä, ja siitä pikkuhiljaa alkoi nukahtamaan itsekseen. Meillä selvästi lapsi tartti äidin viereen, yksinään oli ihan hysteerinen. Eikä minusta hysteeristä lasta voi pakottaa jäämään yksin.
 
Voisko sille laittaa jonku tuutulaululuja soimaan?
Tarpeeksi pitkään soittaa samaa levyä, niin se nukahtaa hetkessä =)

herää puol 7-7. päikkärit klo 12-13.30 (saattaa tosin venähtää puol kolmeen riippuen että kauan nukutukseen menee) sängyssä siinä puol 9 maissa. ollaanki mietitty, että pitäiskö jättää päikkärit pois, mutta itsekkyyksissäni en ole vielä jaksanut ajatella tätä vaihtoehtoa :( tuntuu että itse tarvii sen tauon tuosta penskasta.. ja haaveissa jopa se, että kun ymmärrys hänellä lisääntyy, niin sittenkin, kun ei enää päikkäreitä tartte, niin opetettas sellanen, että keskipäivällä pötköttäis omassa sängyssä lukien tms, että ei ole pakko nukahtaa, mutta huilata hetki. jos siis nyt luovuttais päiväunista, niin ois varmaan kauhean hankala opettaa sitten 3-4v uudestaan tuollaiseen, en tiedä..
 
Ensimmäiseksi: onnittelut ihanasta pienestä uudesta perheenjäsenestä :heart:

Meillä tuo nukutusrumba ja sen monitahoisuus tuli tutuksi keskimmäisemme kanssa, joka niin ikään oli parivuotias uuden vauvan saapuessa taloon. Aivan kerta rykäisyllä muuttui yöunille menemiset ja nukahtamiset. Ja ihan alussa me molemmat - mieheni ja minä - olimme aivan ulapalla aavalla. Meillä ei todellakaan toiminut se määrätietoinen sänkyynpalauttaminen puhumattomana, pikkukaveri singahti aivan heti ylös sängystä kun itse hätinä ehdin poistua huoneesta. Sangen rasittavaa ja voimia vievää, mikä hylättiin sen parin viikon kokeilun jälkeen. Multa meinas hermo mennä siihen ravaamiseen oman jaksamisen ollessa siinä vaiheessa päivää melko pientä - mies toki auttoi silloin kun kotona sattui olemaan nukuttamisvaiheessa paikalla mutta muutoin sen tein minä. Onneksi vauva ja vanhempi lapsemme olivat helppoja nukahtajia.

Parhaimmaksi tavaksi meille sopi tuo vieressä oleminen ja lapsen saattaminen uneen. Aika nopeasti sen meinaa hoksas, että läheisyydestähän siinä meillä oli kyse, vaikka päivällä sitä soin hänelle parhaan kykyni mukaan mutta tottahan toki läheisyyden kaipuu vain lisääntyi iltaa kohden. Eli jonkinlaista eroahdistusta käsitteli pikkuinen juuri ennen nukahtamistaan.

Istuin siis lapsen sängyn vieressä, pimeässä huoneessa unilampun kajossa. Silitin ja tuuditin uneen, ihan alussa hyräilin/lauloin unilaulua ja kun lapsi rauhottui sängyssä, niin lopetin sen mutta jäin siihen "hengittämään". Oman aikansa sekin vei - muistaakseni ihan ensimmäisillä kerroilla tuohon meni melkein parisen tuntia mutta siitä se sitten väheni, hissuksiin mutta väheni kuitenkin :). Aika usein vain siinä "hengittämään" jäämisessä kävi mulla sitten niin, että nukahdin siihen sängyn laidalle itsekin :D - joten hankin siihen sukkelasti myös varapatjan itseäni varten :). Nukkuminen on tärkeää isommallekin.

Toivottavasti löydätte sen oman nukuttamistapanne ja saatte kaikki levolliset ja rauhaisat yöunet :hug: :)
 
  • Tykkää
Reactions: Irski
Jos teiltä löytyy talosta valjaat, niin uhkaa tyttöä, että niillä köytetään sänkyyn kiinni jos ei siellä vapaaehtoisesti pysy. Viimeistään uhkauksen ja yhden-kahden toteutuskerran jälkeen epäilisin, että menee jakeluun toivottu käytös.
 
freezillä oli paljon samaa mutta siinä toimi myös jos se oli sellasta tahallisita kiukuttelua et lähti pois vaan vartti ja nukahti oli pitempiäkin aikoii. sit on sellanen pelko itku ja sit sylkkyyn ja sitä halailua ja rauhottelua . ja iltasatuu ja laulua ja ihan normi rutiinia. Mut joo mä esim otin siihen kiukutteluun tosi tiukan linjan itekkin että sillä ei saa mitään läpi. kun tää kuullsotaa varmaan hullulta mutta kyllä siitä äänen huudon painostakin kuulee paljon mikä hätänä. Joo siihen pinna sängyn kaiteeseen on monasti torkahtanu ittekin :)
 
  • Tykkää
Reactions: Namppis88
Tunti nukutusaikaa tuntuu aikuisesta pitkältä, mutta ei oikeasti ole sitä. Meillä ei olisi toiminut sängyn vieressä istuminen, koska aikuinen on silloin hereillä olevassa asennossa eikä lapsikaan malta nukahtaa. Parhaiten toimi viereen nukuttaminen,jos vanhempien sänky tai sitten jos oli kyse lapsen sängystä, sängyn vieressä lattialla nukkuvaa leikkiminen, oikeasti siten että rentouttaa itsensä ja hengityksensä ja on kuin nukkuva. Jos lapsi ei meinannut rauhoittua, oltiin mykkiä ja nukkuvia,mutta lopulta sanottiin, että äiti/isä lähtee pois tästä jos et käy nukkumaan eli rauhoittumisesta ja nukahtamisesta ikään kuin palkittiin vanhemman läsnäololla. Lapsihan haluaa pitää sen vanhemman siinä lähellään. Hieman isompana siihen sängyn viereen nukkujaksi kelpasi jopa nalle...ja sitten isi keksi sellaisen jujun, että käypä nukkumaan ja äiti tulee katsomaan kun olet nukahtanut ja oletko nukahtanut,silmät meni visusti kiinni. Ja vieläkin lähes viisivuotiaana muistaa joka ilta iltasatujen ja suukkojen jälkeen muistuttaa, että muista tulla katsomaan kun olen nukahtanut. Kun ei koskaan oppinut sitä sängystä pois juoksemista, ei tarjottu siihen vaihtoehtoa, sitä ei ole nyt isompanakaan ilmennyt.
 
Sama tilanne oli ja syynä ettei lapsi ollut vaan väsynyt. Jos nukkui päikkärit ja mitä myöhempään nukkui niin sitä myöhempään kukkui. Hieman väsähtää/rauhoittuu illemmalla, mutta muuten on rytmi sama. Mielestäni se nukuttamis rituaali silloin päivälläkin on aika raskas.
 
Meillä oli ekalla tytöllä kans kaksvuotiaana vaihe ettei meinannu millään nukahtaa, vaikka muuten on aina nukahtanut hyvin. Eikä meillä ollu edes vauvaa :D
Vieressä istumisen ja silittelyn koin parhaaksi tavaksi, joskus siinä vierähti kolmattakin tuntia. Muistaakseni 2-3 kk kesti toi vaihe ja sit ei enää tarvittu nukutteluja.
 
Ihmehän se olisi jos ei 2-vuotias reagoisi vauvan tuloon. Tähän asti ollut huomion keskipisteenä, vaan ei enää. Viereen vaan nukuttamaan että tulee tunne olla rakastettu. Mykkäily, huutaminen, etäällä istuminen ja kaikenlainen vihan/vihaisuuden/ärsytyksen osoittaminen vain pahentaa tilannetta. Yksinkertaista. Vaadittava aika lyhenee pian kun lapsi huomaa että hänestä(KIN) välitetään edelleen. Kokemusta on.
 
Meillä oli ekalla tytöllä kans kaksvuotiaana vaihe ettei meinannu millään nukahtaa, vaikka muuten on aina nukahtanut hyvin. Eikä meillä ollu edes vauvaa :D
Vieressä istumisen ja silittelyn koin parhaaksi tavaksi, joskus siinä vierähti kolmattakin tuntia. Muistaakseni 2-3 kk kesti toi vaihe ja sit ei enää tarvittu nukutteluja.
niin jo oei täälläkän 2 lasta
 
Meillä istuttiin alkuun sängyn vieressä silittelemässä, mutta sitten aika venyi ja venyi lopulta kahteenkin tuntiin. Lapsi ei nukahtanut, kun alkoi odottaa koska aikuinen poistuu vierestä. Sitten toteutettiin tuo puhumatta sänkyyn palautus niin että laulettiin unilaulut ja siliteltiin hetki, ja lapsen rauhoituttua todettiin että nyt vanhempi menee iltapalalle tmv. ja poistuttiin huoneesta. Pari ensimmäistä iltaa sänkyyn vientiä tehtiin kolme tuntia, mutta siitä aika lyheni ja noin viikossa homma alkoi toimia. Meillä lapsi ei itkenyt siinä kohtaa ollenkaan, kunhan vaan kiipesi sängystä heti kun selkänsä käänsi. Päikkäreille pari vuotias nukahti käsi äidin kädessä ja samalla vauva oli rinnalla ja nukahti siihen.

Minusta teidän päivärytmi kuulostaa ihan hyvälle, enkä itse jättäisi päiväunia pois. Rutiinit nukkumaan käydessä mahdollisimman samoin kuin ennen vauvan syntymää ja paljon huomiointia päivän aikana. Ja lehmän hermot itselle ;). Tuossa kohtaa ei aina muista väsymyksensä keskellä, että se isompikin on vielä tosi pieni. Jos teistä ei ole ihan kohtuutonta istua sängyn vieressä se tunti, niin istukaa. Aika saattaa lyhentyä nopeastikin ja jos ei, sitten kokeilette muuta. Pääasia, että kaikki saavat nukkua mahdollisimman hyvin eikä nukkumisestä tule stressavaa mörköä. Voimia! Toivottavasti löydätte pian teille sopivan ratkaisun.
 
  • Tykkää
Reactions: Namppis88

Yhteistyössä