Tuosta 4½-vuotiaasta neidistä on ykskaks tullut ihan isin tyttö. Tyttö hokee aamusta iltaan (puoli viiteen, kunnes isi tulee töistä ) sitä, kuinka kova ikävä hänellä on isiä.
Tyttö hokee sitä kerhossa, kaupassa, kotona, hammahoitolassa... joka paikassa.
"Mulla on niin ikävä isiä!" "Koska isi tulee taas?" "Miksi isi on mennyt pois meidän luota?" "Miksi äiti isi on niin kauan pois?" "Äiti, mä haluun mennä isin luokse!" Isi, isi, isi...
Ja sit kun se isi tulee, niin ei se tyttö sitä isiä sen kummemmin huomioi kuitenkaan. Huikkaa moikat ja touhuilee normaalisti kuten päivälläkin, mutta ei vaan hoe enää sitä "isi-ikävää".
Eikä tuossa mitään oiskaan, mutta kun nyt ihmiset alkavat katsoa minua säälien... "Tuossa taas yksi yh-äiti, jonka mies on lähtenyt..." tai "Miksi ihmeessä pitää tehdä lapsia noin monta, jos miehen kanssa ei sit oo valmis asumaan..." tai vastaavaa.
Siis kanssaihmiset ilmiselvästi päättelevät tytön puheista, ja kieltämättä tyttö muotoilee asian niin että siltä se kuulostaakin, että isi ois vastikään niinkun muuttanut kokonaan pois... Että sit tyttö on "tuomittu" asumaan mun kanssa likipitäin vasten tahtoaan :headwall:
Kiusallista, kun miekin kuljen aina useamman lapsen kanssa. En siis mitenkään halua halveerata yh-äitejä, mutta minulle tulee kiusallinen olo, kun menen esim. hammaslääkäriin ainakin 4 lasta käsipuolessa, ja näistäkin nuorin vajaa 1-vuotias, niin se ihmisten huokailu ja suorakin toteamus: "Tätä se nykyään on, tehdään lapset ja sit erotaan. On se sit vaan kummallista aikaa nykyään *huokaus* "
Että mitä mie teen tuon tytön kanssa? Vaikka mie luinka vakuutan tytölle, että isi tulee, kun työt loppuu, niin ikäväänsä se vaan jaksaa hokea.
Tyttö hokee sitä kerhossa, kaupassa, kotona, hammahoitolassa... joka paikassa.
"Mulla on niin ikävä isiä!" "Koska isi tulee taas?" "Miksi isi on mennyt pois meidän luota?" "Miksi äiti isi on niin kauan pois?" "Äiti, mä haluun mennä isin luokse!" Isi, isi, isi...
Ja sit kun se isi tulee, niin ei se tyttö sitä isiä sen kummemmin huomioi kuitenkaan. Huikkaa moikat ja touhuilee normaalisti kuten päivälläkin, mutta ei vaan hoe enää sitä "isi-ikävää".
Eikä tuossa mitään oiskaan, mutta kun nyt ihmiset alkavat katsoa minua säälien... "Tuossa taas yksi yh-äiti, jonka mies on lähtenyt..." tai "Miksi ihmeessä pitää tehdä lapsia noin monta, jos miehen kanssa ei sit oo valmis asumaan..." tai vastaavaa.
Siis kanssaihmiset ilmiselvästi päättelevät tytön puheista, ja kieltämättä tyttö muotoilee asian niin että siltä se kuulostaakin, että isi ois vastikään niinkun muuttanut kokonaan pois... Että sit tyttö on "tuomittu" asumaan mun kanssa likipitäin vasten tahtoaan :headwall:
Kiusallista, kun miekin kuljen aina useamman lapsen kanssa. En siis mitenkään halua halveerata yh-äitejä, mutta minulle tulee kiusallinen olo, kun menen esim. hammaslääkäriin ainakin 4 lasta käsipuolessa, ja näistäkin nuorin vajaa 1-vuotias, niin se ihmisten huokailu ja suorakin toteamus: "Tätä se nykyään on, tehdään lapset ja sit erotaan. On se sit vaan kummallista aikaa nykyään *huokaus* "
Että mitä mie teen tuon tytön kanssa? Vaikka mie luinka vakuutan tytölle, että isi tulee, kun työt loppuu, niin ikäväänsä se vaan jaksaa hokea.
että kuvasta voi katsoa jos kerran _työpäivän aikana_ tulee jo ikävä, isi tulee kyllä illalla kotiin. Tai onnistuisiko jos kertoisi mitä isi tekee päivän aikana ja se olisi jotain niiiiiiin arvokasta/hienoa/mieleistä että tyttö olisi oikein ylpeä isin työstä ja se veisi ajatukset uusille urille isiin liittyen?
