P
pelottavaa
Vieras
Minulla on ihana, mutta vilkas, omapäinen ja tutkimuksissa oleva poika. Hänellä on epäilty mm. adhd:ta. Käytös on ollut usein impulsiivista, joskus väkivaltaista (vailla logiikkaa, ainakaan meille aikuisille) ja levotonta. Olemme mieheni kanssa olleet aika väsyneitä tilanteeseen, päiväkodissa on oltu huolissaan myös. Lapsi on sählännyt ja iloisesti toistanut kiellettyjä asioita päivä toisensa jälkeen.
Äsken olimme menossa iltapesulle ja pyysin, ettei poika juoksisi karkuun sillä aikaa kun laitan suihkun päälle (tekee usein niin). Hän sanoi "juu, en juokse". Otin pari askelta suihkulle päin (meillä suht iso kylppäri..), käännyin ja toistin pyyntöni uudelleen. Lapsi vaikutti ymmärtävän ja nyökkäsi. Kävelin suihkulle (2 sekuntia?), käännyin- ja lapsi oli kadonnut. Pinna petti; lähdin vauhdilla perään ja löysin hänet nopeasti. Huusin että "miksi teit noin taas, joka ikinen ilta sama juttu". Poika sanoi "anteeksi" ja sovimme. Sitten hän hätäisenä selitti jotain outoa...
"Äiti, musta tuntuu että mulla on pieni sairaus. Kun en halua totella vaikka usein yritänkin."
:O Tätä seurasi aikamoinen puhetulva ja selityksiä käytökselle sekä myös sille, miksi olemme tavanneet niin monia lääkäreitä ("ne varmaan voi parantaa tän sairauden, onko siihen lääkkeitä äiti?"). Yhtäkkiä tuntui siltä, että hän tajuaisi kaiken...oli samaan aikaan hätäinen, tekoreipas sekä tiedostavan oloinen. Olen aina varonut puheitani tutkimuksista ym. enkä ole pojan kuullen juoruillut aiheesta. En tiedä, olisiko päiväkodissa joku sanonut jotain vai mistä voisi olla kyse..? Olemme aina ajatelleet että pojalla on hyvä itsetunto, mutta tänään hän oli vakuuttunut olevansa tuhma. Selitin hänelle ettei kukaan ole tuhma itsessään, että teot ovat joskus tuhmia, ja sekin kuuluu kasvamiseen ettei aina halua totella vanhempiaan. Lapsi oli haluton puhumaan asiasta, katseli muualle ja vaihtoi puheenaihetta. On koko päivän ollut aika välttelevä, ei ole esim. halaillut tai mitään.
Olen tosi huolissani. Mistä tässä voisi olla kyse??
Äsken olimme menossa iltapesulle ja pyysin, ettei poika juoksisi karkuun sillä aikaa kun laitan suihkun päälle (tekee usein niin). Hän sanoi "juu, en juokse". Otin pari askelta suihkulle päin (meillä suht iso kylppäri..), käännyin ja toistin pyyntöni uudelleen. Lapsi vaikutti ymmärtävän ja nyökkäsi. Kävelin suihkulle (2 sekuntia?), käännyin- ja lapsi oli kadonnut. Pinna petti; lähdin vauhdilla perään ja löysin hänet nopeasti. Huusin että "miksi teit noin taas, joka ikinen ilta sama juttu". Poika sanoi "anteeksi" ja sovimme. Sitten hän hätäisenä selitti jotain outoa...
"Äiti, musta tuntuu että mulla on pieni sairaus. Kun en halua totella vaikka usein yritänkin."
:O Tätä seurasi aikamoinen puhetulva ja selityksiä käytökselle sekä myös sille, miksi olemme tavanneet niin monia lääkäreitä ("ne varmaan voi parantaa tän sairauden, onko siihen lääkkeitä äiti?"). Yhtäkkiä tuntui siltä, että hän tajuaisi kaiken...oli samaan aikaan hätäinen, tekoreipas sekä tiedostavan oloinen. Olen aina varonut puheitani tutkimuksista ym. enkä ole pojan kuullen juoruillut aiheesta. En tiedä, olisiko päiväkodissa joku sanonut jotain vai mistä voisi olla kyse..? Olemme aina ajatelleet että pojalla on hyvä itsetunto, mutta tänään hän oli vakuuttunut olevansa tuhma. Selitin hänelle ettei kukaan ole tuhma itsessään, että teot ovat joskus tuhmia, ja sekin kuuluu kasvamiseen ettei aina halua totella vanhempiaan. Lapsi oli haluton puhumaan asiasta, katseli muualle ja vaihtoi puheenaihetta. On koko päivän ollut aika välttelevä, ei ole esim. halaillut tai mitään.
Olen tosi huolissani. Mistä tässä voisi olla kyse??
