nyt on meidän ruuan tuottajat kyllä hätää kärsimässä

No jos nuo maanviljelijät ovat samanlaisia ruikuttajia kuin palstalle ilmaantunut, lopetetaan koko valitusta ja vit utusta aiheuttava maatalous ja aletaan ostamaan sieltä mistä halvimmalla saadaan ja jos pula-aika koittaa, kaipa kansan syvistä riveistä vielä nousee kansalaisia jotka eivät tarvitse hommaan kahta traktoria, maasturia, kaupunkiauton, mönkijää ja maastomoottoripyrää, ulkomailta palkattua halpatyövoimaa ja sen seitsemää miljoonia maksavaa härpäkettä pystyäkseen nostamaan ne porkkanat seipäille kuivumaan satokauden päätteeksi.
Kummallista kuinka suurimman äläkän hinnoista ja toisten työstä nostaa aina ne jotka asiasta ja alasta vähiten tietävät.
 
No niin ne nopeasti tilanteet muuttuvat.
Aiemmassa viestissäsi kerroit ettet tienaa maajussina mitään ja nyt jo tarvitset 2500 euroa kuukaudessa.
Ehkä saatte pikavauhtia niitä maataloustukia lisää ja lisää ja vielä kerran lisää, sillä eihän sitä muuten kannata palkata Ukrainalaisia halpatyöorjia satoa korjaamaan.
Voihan vitalis milaiseksi tämä maa ja sen asukkaat ovat tulleet
Välillä sitä ihan oikeasti toivoisi sotaa, niin lakkaisi edes hetkeksi tuo stanan oman perseen ja etujen vaatiminen edes hetkeksi.
Sanoin, ettei minulla ole varaa ostaa panoksia ensi kesän viljelyyn, enkä todennäköisesti aio niitä ostaa velaksi koska saattaa käydä niin ettei saatu tulos korvaa summaa. Ja että haluan 2500e/kk palkkaa kokopäiväisestä työstä työkuukausilta, se on myös yksi viljelyn kustannuksista.
Saan toki toisestakin työstä palkkaa, eli olen siinä hyvässä asemassa moneen muuhun viljelijäön nähden. Mutta hyväntekeväisyyttäni en viljele.

Mitä itse teet puhtaasti tämän maan asukkaiden eteen? Kiinnostaa tietää, kun niin kärkkäästi kommentoit. Kuinka monta tuntia viikossa ja minkä summan laitat työskentelyyn pelkästään muiden hyväksi?
 
No jos nuo maanviljelijät ovat samanlaisia ruikuttajia kuin palstalle ilmaantunut, lopetetaan koko valitusta ja vit utusta aiheuttava maatalous ja aletaan ostamaan sieltä mistä halvimmalla saadaan ja jos pula-aika koittaa, kaipa kansan syvistä riveistä vielä nousee kansalaisia jotka eivät tarvitse hommaan kahta traktoria, maasturia, kaupunkiauton, mönkijää ja maastomoottoripyrää, ulkomailta palkattua halpatyövoimaa ja sen seitsemää miljoonia maksavaa härpäkettä pystyäkseen nostamaan ne porkkanat seipäille kuivumaan satokauden päätteeksi.
Ehkä, mutta suurin osa heistä syö ne porkkanansa silti perhepiirissään ja sää joudut kasvattamaan omasi. Ihminen nyt vain haluaa turvata oman ja perheensä toimeentulon, se on aina ollut lajin säilymisen edellytys. Nykyään kuitenkin osataan laskelmoida etukäteen että kansan selviytymisen vuoksi olisi hyvä turvata kotimainen ruuantuotanto.
 
Kumpi on parempi: maksaa vähän enempi kotimaisesta ja jättää raha kotimaahan vai maksaa vähemmän ulkomaalaisesta ja lähettää raha ulkomaille?
no luonnollisesti olis paras maksaa siitä kotimaisesta, mutta ihmisissä on iso osa, joka kuvittelee säästävänsä ostamalla ulkolaista ja laittamalla aluutan ulkomaille
 
  • Tykkää
Reactions: Echo ja Algoma
Kotimainen peruna on lähiruokaa. vegaanien suosima avokado on vesivaroja kuluttava tuote. kilo avokadoa tartttee tuhat litraa vettä kasvuunsa. toki eihän se haittaa kun on vain väliamerikka jonka vesivarat on kyseessä
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Eikö kyse ole viljan riittävyydestä kotimaiseen tarpeeseen, eikä voiton tekemisestä?
Snellman:n aikoinaan kieltäytyi samantyyppisessä tilanteessa ostamasta ulkolaista viljaa pitäen sitä liian kalliina, jonka seurauksena muutaman katovuoden jälkeen kolmannes suomalaisista kuoli nälkään.

Jos viljelijät tekisivät nyt kriisivuosina valtion kanssa sopimuksen siitä, että valtio (veronmaksajat) maksaisivat tilan viljelystä aiheutuneet kustannukset, päästäisiin samalla eroon maataloustuista ja turhasta byrokratiasta, viljelijät saisivat palkan tekemästään työstä, viljaa olisi varmuusvarastot täynnä, eikä tarvitsisi kierrättää sitä voittoa tavoittelevien tukkuliikkeiden kautta, jotka maksavat viljelijälle vähän ja myyvät kuluttajille kalliilla.
Voiton tekeminen on ainakin viimeisen neljännesvuosisadan kuluessa unohtunut jokaiseltya viljanviljelijältä.
Kun meillä vielä oli lypsylehmiä, jouduimme ruokkimaan niitä ostoviljalla. Ja se hinta, minkä siitä maksoimme, oli sitä luokkaa, ettei sillä niiden paljonmanattujen tukienkaan kanssa päässyt joka vuosi edes nollatulokseen.
Jos oli vielä nuori yrittäjä, jolla oli niskassaan tilan ostovelat ja mahdolliset investoinnit, oli tilanne jo kokolailla katastrofaalinen.
 

Yhteistyössä