Nyt on minun huono hetki

[Tallamuspurkuna]

Olen väsynyt muutosta ja muistakin syistä ja tuo kuopuksen nukkumaan käyminen/nukkuminen uuvuttaa entisestään.
En tiedä enää mitä tekisin.
On aina ollut huono nukkumaan mutta välillä oli pieni hetki ( n. 1v -1v 1kk vanhana ) että nukkui yöt ihan kokonaan.
Nyt taas heräilee öisin ( ikää 1v 2kk ) ja välillä tämä nukkumaan käyminenkin on yhtä sotaa. Etenkin yöunet.

Enkä tiedä mikä se päätös on mikä pitäisi tehdä?
Päättää että palveluja ei yöllä tule? Vai mitä ihmettä minä teen?
Muutettiin uuteen kotiin, vanhassa nukuttiin miehen kanssa olkkarissa että molemmat tytöt saivat omat huoneet ( tätä heräilyä ja huutoa oli myös silloin ) jos kuopuskin nukkuisi sitten paremmin.
Nyt lapset ovat samassa huoneessa ( yhden yön nukkuneet uudessa kodissa ) ja tuntuu että tästä kaikesta tulee koko ajan suurempi ongelma.
Itseä väsyttää kun valvoin viime yönä 1½ tuntia lapsen kanssa joka ei vaan halunnut käydä jatkamaan unia ja sen lisäksi mies riehui ja mesosi omaa väsymystään.
Eli tukea asiassa en saa mieheltäni vaan kuuntelen kaikki huudot itse, myös mieheni riehumisen.


Väsyttää :'(

 

[Pessi]

:hug:
meillä poika nukkui tänään päikkärit omassa huoneessaan, hieman jännittää mitä sotaa yöllä käydään.
Pakko olisi joskus saada nukkua kunnolla.

 

[Casper]

No kyllä siinä mieskin vois vähän tukea, eikä vaan mesota. Tsemppiä sinulle.

 

[Cassyput]

:hug:

Onko lapsella mitään ihmeellistä ihottumaa tai kiputilalta vaikuttavia oloja?

Oletko muuten kysynyt mieheltäsi selväsanaisesti miksi sinun tulee ottaa vastaan hänenkin turhautumisensa? Mitäs hän mahtaisi sanoa jos alkaisit yöllä samalla tavalla kiukutella hänelle turhautumistasi ja väsyä?

 

[Tallamuspurkuna]

:hug:

Onko lapsella mitään ihmeellistä ihottumaa tai kiputilalta vaikuttavia oloja?

Oletko muuten kysynyt mieheltäsi selväsanaisesti miksi sinun tulee ottaa vastaan hänenkin turhautumisensa? Mitäs hän mahtaisi sanoa jos alkaisit yöllä samalla tavalla kiukutella hänelle turhautumistasi ja väsyä?

Ei kipeältä vaikuta. Ihottumaa on vatsassa mutta luulen että se on ihan kuivaa ihoa.

Miehen kanssa tästä samasta asiasta on puhuttu aiemminkin. Olen sanonut suoraan etten yksin jaksa kuunnella kaikkien kiukkuja. Että kaipaan tukea siinä että mitä tehdään. Jos minä päätän että lapselle ei anneta yöllä palveluita niin mies paiskoo peitot päältään ja painuu keittiöön hakemaan lapsella maitoa. Eli ei edes pysty yhdessä päättämään säännöistä miten toimitaan.
Kai tähän on olemassa joku ihan yksinkertainen ja järkevä selitys mutta en keksi sitä kun olen niin kamalan väsynyt
Kun joskus pahimpaan väsymykseen keskellä yötä saisi vaikka halauksen ja sanat "kyllä tää tästä järjestyy" mutta ainoa mitä saan on "Pidä sinä suus kiinni. Voisit katsoa joskus peiliin. Miks ostit näin vähän maitoa, ois pitäny ostaa enemmän".
Sitten itken minäkin *huokaus*

Taidan olla melkoisen epäonnistunut äiti Nyt tuntuu että esikoinen kärsii tästä kaikesta eniten kun laitoin samaan huoneeseen kuopuksen kanssa? En tiedä enää yhtään mikä on oikein ja mikä väärin :'(

 

[Tallamuspurkuna]

Nyt sai esikoinen huudot kun kuopus hiljeni sänkyyn ja esikoinen tuli juomaan. Kuopus havahtu ja alko huutaa.
Mies suuttu siitä esikoiselle.
Kissalle se hermoilee.

En vaan jaksa enää :'(

 

[Tallamuspurkuna]

Ei tästä tule mitään.
Koetin etten anna palveluita, tutin laitoin aina takas suuhun ja kippasin takas sänkyyn mutta nyt esikoinen itkunpartaalla laulaa pikkusiskolleen "ihhahhaa ihhahhaa hepo hilnahtaaaaaaa" ja äidin sydän särkyy.
Mikä nyt on oikein ja ketä kohtaan? Mitä voin tehdä?

 

[Cassyput]

Et missään nimessä ole epäonnistunut äiti! Olet vain väsynyt, kuten itse sanoit. Mutta kai te molemmat vanhemmat tiedätte, että te ylläpidätte tätä tilannetta suurelta osin itse? Ettehän te anna lapselle mitään mahdollisuutta tottua esim. maidottomiin öihin, jos päätöksiä ei pidetä. Mä luulen että ongelman ydin on siinä, tuo on tosi hämmentävää lapsellekin. Kai sun mies käsittää, että niin kauan kuin lapsi saa yöllä palvelua/maitoa hän myös pyytää sitä? Varmaankaan muuta keinoa ei ole kuin tehdä tuo päätös kerran yhdessä, ja sitten oikeasti pitäytyä siinä. En siis syyllistä sinua missään nimessä, mutta kun vastuu tilanteen muuttamisesta ob teillä eikä lapsella.

Teidän pitää puhua tästä asiasta päivällä, joskus kun olette mahdollisimman ei-väsyneitä. Saako lapsia jonnekin mummolaan vaikka yhdeksi yöksi?

Kuulostaa tosi rankalta kyllä.

 

[Cassyput]

Kuulostaa muuten siltä, että sun mieskin on tosi lopussa. Mutta ei hänen käytöksensä kyllä tee muuta kuin pahentaa asiaa. Ymmärtääkö hän sen mutta ei vain voi itselleen mitään, vai eikö edes tajua?

Syyllistää nyt isompaa lasta tuosta, kauheaa. :/

 

[Katja87]

Oisko teillä ketään tuttua joka voisi ottaa lapset viikonloppuna yökylään?
Kuulostaa raskaalta. :hug:

 

[vieras]

haetko ehkä pikkasen huomiota

 

[vieras]

suunnittele vaan kolmatta lasta...huoh

 

[Cassyput]

haetko ehkä pikkasen huomiota

Viitsisitkö ryömiä takaisin luolaasi, kiitos.

 

[sipsi]

Voi :hug: Meillä oli aikanaan Euroopan huonoin nukkuja... Nyt on Euroopan huonoin kouluun herääjä

Kuule, saisitteko ketään teille yöksi lasten kanssa olemaan? Menisitte itse muualle nukkumaan.

Ja miehesi käytös sinua kohtaan EI ole oikein. Toivottavasti asia selviää, ja unet löytyvät mahdollisimman pian.

:hug: :hug:

 

[Surkea Noita]

haetko ehkä pikkasen huomiota

:headwall:

 

[Tallamuspurkuna]

Parempi kun ei sano mitään. Ei ainakaan mitään negatiivista mistään *huokaus* :/

Lapset saataisiin varmasti mummolaan yökylään mutta tuntuu että kun kuopus siellä yhden yön oli niin oli vielä levottomampi seuraavana yönä kotona kuin muulloin. Eli se ei sinänsä paljon helpota tilannetta. :/

Eikai tää niin rankalta tuntuiskaan mutta tää muutto on vieny vähän voimia. :ashamed: Ehkä se helpottuu kun kaikki sopeutuu uuteen kotiin ja saadaan lapset tottumaan samassa huoneessa nukkumiseen? Ainakin toivon niin.

Ja sinä joka viitsit joka helvatan ketjussa missä vähääkään valitan mistään tuoda esiin tuon kolmannen lapsen tekemisen niin voit jättää ihan hyvin avaamatta nämä ketjut.
Se että joku minun lapsistani ei nuku öitä kunnolla ei estä minua haluamasta ja toivomasta lisää lapsia jotka kuitenkin ovat elämän rikkaus vaikka välillä vähän väsyttääkin.
Taidat olla katkera siitä että minulla lapsia edes on ja mahdollisuus tehdä vielä lisääkin :kieh: :kieh: :kieh: :kieh: :headwall:

 

[Huvitutti harmailee]

Yölliset "palvelut" kannattaisi lopettaa. Muutama yö menee uuden oppimiseen yleensä, jos syynä on vain huonot tavat. Jos tutti on välttämätön, laita sänkyyn useampi tutti, jotta lapsi löytäisi helpommin itse tuttinsa. Älä viihdytä, helli tai puhu lapselle yöllä. Jos pienempi aina herättää sisaruksen, ei varmaan kannattaisi laittaa samaan huoneesesen ennen kuin on oppinut nukkumaan.

 

[sipsi]

Tuntuu joka ketjuun joku viisastelija löytyvän... Ei ymmärrä, ei

 

[Etana Elli]

Voi apua, tuli ihan oman esikoisen huonot yöt mieleen. Meillä oli just samanlaista, itkin väsymystä, mies kiukutteli, tapeltiin keskenämme, tyttö huus.. Mistään ei tullu mitään. En tiedä kuinka siitä selvittiin, ihan sumea mielikuva tuosta ajasta..

Olisko teillä oikeasti joku joka vois auttaa? Jos saisitte aikalisän, lapset mummolaan, menkööt unet miten menee, nukkuisitte miehen kanssa univelat pois, tekisitte selkeän ohjelman; viikko toimitaan näin. Ja kun viikko on ohi, katsotte jatkatteko vai muutatteko systeemejä.. Nukutte vuoro-öin tai jonkinlaisissa jaksoissa ettei kumpikaan pääsisi ihan noin uupuneeksi.

Ja nyt paljon tsemppiä, huono äiti et ole, eikä varmasti isäkään, joskus arki on tosi rankkaa! Mutta usko, jostakin päästä se lähtee suttaantumaan, mutta jotakin apua kyllä tarvisitte!

 

[vieras]

voisko mies mennä eri paikkaan nukkumaan että saat opetettua nukkumaan "oikein" lapsen,nimittäin se on sitä huudattamista kun palvelu päätetään lopettaa ja pahentaa vaan asiaa,jos toinen jatkaa palvelua.
ja jos sinä saisit sitten nukkua velkoja pois,kun mies on rauhoittunut?

 

[kahvipannu porisee]

:hug: :hug: .
Saisitko lapsiasi hoitoon yhdeksi yöksi?
Saisit nukkua yhden yön kunnolla.

Meillä oli muutto lokakuussa, esikoinen reagoi huutamalla yöt ja pissat meni öisin housuun.
Tilanne tasaantui muutamassa viikossa.

Jaksuja :hug:

 

[Tallamuspurkuna]

No sitäkin mietin että pitääkö meidän nyt vielä vaihtaa tätä nukkuma järjestystä? Viime yönä esikoinen ei kyllä noteerannu kuopuksen mesoamista mitenkään. Kävi juomassa ja jatkoi unia. Mutta illalla nukahtivatkin molemmat samaan aikaan eli tätä tällästä kiukkuamista nukkumaan käydessä ei eilen ollut.

 

[Uudi]

suunnittele vaan kolmatta lasta...huoh

Ihmeellisiä kommentteja täällä. Minä olen luullut, että täällä voi jakaa asioita hyviä ja niitä vähemmän hyviäkin, mutta täällähän lyödään kuin vierasta sikaa.
Minusta on hyvä, että täällä voi purkaa itseään ja saada toisilta tukea ja hyviä neuvoja. Sitten, kun menee hyvin, voitais taas iloita yhdessä. Mikä tämän palstan ihmisiä vaivaa. Kateus vai katkeruus ??

Kaikkea hyvää sinulle ap ja voimia lasten ja miehesi kanssa. :hug:

 

[Tallamuspurkuna]

:hug: :hug: .
Saisitko lapsiasi hoitoon yhdeksi yöksi?
Saisit nukkua yhden yön kunnolla.

Meillä oli muutto lokakuussa, esikoinen reagoi huutamalla yöt ja pissat meni öisin housuun.
Tilanne tasaantui muutamassa viikossa.

Jaksuja :hug:

Kun tämä olisikin kiinni muutosta mutta tätä oli jo ennen muuttoa useana yönä. Jos tämä olisi tullut nyt niin ajattelisin että menee varmasti ohi aika nopeasti kun tottuu uuteen kotiin mutta kun tätä tosiaan oli vanhassakin kodissa jo.
Tuntuu että itsekin jaksaisin ihan hyvin jos saisin edes mieheltäni tukea asian tiimoilta mutta kun yöt menee siihen että ukko viskoo peittoja ja kiukuttelee, lapsi kiukuttelee, minä vetäsen hernettä nenään ja lopulta itken. Sitten mies sovittelee kun lapsi nukahtaa ja tekee lupauksia mitä ei kuitenkaan koskaan tapahdu.

Kyllähän se kirjottaminenkin näköjään vähän helpotti =) Ja kuopuskin nukahti ( kun mies sitä vähän kävelytti ).

 

[Tallamuspurkuna]

Voi apua, tuli ihan oman esikoisen huonot yöt mieleen. Meillä oli just samanlaista, itkin väsymystä, mies kiukutteli, tapeltiin keskenämme, tyttö huus.. Mistään ei tullu mitään. En tiedä kuinka siitä selvittiin, ihan sumea mielikuva tuosta ajasta..

Olisko teillä oikeasti joku joka vois auttaa? Jos saisitte aikalisän, lapset mummolaan, menkööt unet miten menee, nukkuisitte miehen kanssa univelat pois, tekisitte selkeän ohjelman; viikko toimitaan näin. Ja kun viikko on ohi, katsotte jatkatteko vai muutatteko systeemejä.. Nukutte vuoro-öin tai jonkinlaisissa jaksoissa ettei kumpikaan pääsisi ihan noin uupuneeksi.

Ja nyt paljon tsemppiä, huono äiti et ole, eikä varmasti isäkään, joskus arki on tosi rankkaa! Mutta usko, jostakin päästä se lähtee suttaantumaan, mutta jotakin apua kyllä tarvisitte!

Tuo yhteinen päätös olisikin oikein hyvä. Koetin siitä tänäänkin miehelle puhua mutta kun hän ei pysty tekemään sitä päätöstä. Ei uskalla luvata sitä koska tietää itsekin ettei pysty pitämään päätöksestä kiinni.