Voi apua, tuli ihan oman esikoisen huonot yöt mieleen. Meillä oli just samanlaista, itkin väsymystä, mies kiukutteli, tapeltiin keskenämme, tyttö huus.. Mistään ei tullu mitään. En tiedä kuinka siitä selvittiin, ihan sumea mielikuva tuosta ajasta..
Olisko teillä oikeasti joku joka vois auttaa? Jos saisitte aikalisän, lapset mummolaan, menkööt unet miten menee, nukkuisitte miehen kanssa univelat pois, tekisitte selkeän ohjelman; viikko toimitaan näin. Ja kun viikko on ohi, katsotte jatkatteko vai muutatteko systeemejä.. Nukutte vuoro-öin tai jonkinlaisissa jaksoissa ettei kumpikaan pääsisi ihan noin uupuneeksi.
Ja nyt paljon tsemppiä, huono äiti et ole, eikä varmasti isäkään, joskus arki on tosi rankkaa! Mutta usko, jostakin päästä se lähtee suttaantumaan, mutta jotakin apua kyllä tarvisitte!