Nyt on pakko avautua...

["jepulis"]

[QUOTE="vieras";22290609]On olemassa myös naisia jotka eivät halua kantaa vastuuta miehensä lapsista...[/QUOTE]

Exäni nykyinen vaimo lienee juuri sellainen. Muuten kyllä kovin lapsiystävällinen.

 

[chef]

[QUOTE="jepulis";22290587]Jep, onni on hyvin kaukana tästä tilanteesta ja oman onneni vielä kaivelen jostain esiin. Lasten vuoksi en ala tätä idylliä nyt kuitenkaan rikkomaan, en ennen kuin on ihan pakko.[/QUOTE]

Toivottavasti saatte puhumalla viety asiaa eteenpäin

 

[pippamama]

Ei nyt millään pahalla ketään kohtaan, mutta musta tuntuu aika usein että ois niiiin paljon helpompi olla yksinhuoltaja.. Kun kuitenkin lapset ois isällään ainaki joka toinen viikonloppu (toki kaikilla ei näin ole) niin saisin PALJON enemmän omaa aikaa kuin nyt. Nykyään kun tilanne on se että mihin ikinä olenkaan menossa mies sanoo että otat ainaki pienemmän mukaan.. Juu, itsehän tämän valitsen, olenko tässä suhteessa vai muutanko pois, mutta silti.

 

[chef]

[QUOTE="vieras";22290609]On olemassa myös naisia jotka eivät halua kantaa vastuuta miehensä lapsista...[/QUOTE]

Tietenkin on. Ja se on varmasti vielä näkyvämpää silloin jos kyseessä on miehen etälapset. Mutta tällöin se mies voi pohtia haluaako rinnalleen sellaista naista joka ei ota osaa taloudellisesti tai muulla tavoin lasten hoitoon. Mä itse en miehenä moista naista katsoisi, sillä ihan samalla tavalla se mies lapsineen/etälapsineen on kokonainen paketti.

 

["kahden äiti"]

No joo. Kyllä musta tuntuis nimenomaan rankimmalta se elämä, jossa mies olisi paljon poissa ja välillä vaan tulisi "kääntymään". Mieluummin hoitaisin sitten koko huushollin ja lapset yksinäni. Silloin, vaikka se vastuukin olisi kokonaan itsellä, olisi myös oikeus/valta perheen asioista kokonaan itsellä. Saisi järjestellä arjen askareet juuri niin kuin itse tahtoo, eikä kukaan tulisi sitä sotkemaan.

 

["jepulis"]

Tietenkin on. Ja se on varmasti vielä näkyvämpää silloin jos kyseessä on miehen etälapset. Mutta tällöin se mies voi pohtia haluaako rinnalleen sellaista naista joka ei ota osaa taloudellisesti tai muulla tavoin lasten hoitoon. Mä itse en miehenä moista naista katsoisi, sillä ihan samalla tavalla se mies lapsineen/etälapsineen on kokonainen paketti.

Nämä ovat ilmeisen vaikeita asioita lähes kaikille ihmisille. "Koko paketti" on sinänsä ideana helppo hyväksyä, mutta käytännön elämän toiminnassa tilanne voi olla toinen, vaikkei tarkoitus olisikaan olla tahallisesti syrjivä tai ilkeä. Tulee kysymyksiä siitä, mikä on oikeasti tarpeellista lapsille ja esim meillä minä olen yksinhuoltajana tottunut tekemään vaateratkaisut lapsen suhteen ja miehen on helppo ajatella, että koska hänen mielipidettään ei kysytä, ei hänen voida olettaa osallistuvan. Tuossakin kuitenkin vähintäänkin totuuden siemen mukana.

 

[chef]

Ei nyt millään pahalla ketään kohtaan, mutta musta tuntuu aika usein että ois niiiin paljon helpompi olla yksinhuoltaja.. Kun kuitenkin lapset ois isällään ainaki joka toinen viikonloppu (toki kaikilla ei näin ole) niin saisin PALJON enemmän omaa aikaa kuin nyt. Nykyään kun tilanne on se että mihin ikinä olenkaan menossa mies sanoo että otat ainaki pienemmän mukaan.. Juu, itsehän tämän valitsen, olenko tässä suhteessa vai muutanko pois, mutta silti.

Puhut ihan täyttä asiaa

Mä kyllä tietytllä tapaa nautin enemmän yksinhuoltajan olosta...ei tarvinnut vääntää mistään asiasta kenenkään muun kanssa. Jos mä halusin koiran, niin mä ostin. Nyt pitää selitellä, perustella, puolustella, maanitella ja jos vaikka mitä, että saan tahtoni läpi.

Toisaalta on kyllä kiva kun on joku arkea jakamassa, eli asialla on puolensa

 

[chef]

[QUOTE="jepulis";22290672]Nämä ovat ilmeisen vaikeita asioita lähes kaikille ihmisille. "Koko paketti" on sinänsä ideana helppo hyväksyä, mutta käytännön elämän toiminnassa tilanne voi olla toinen, vaikkei tarkoitus olisikaan olla tahallisesti syrjivä tai ilkeä. Tulee kysymyksiä siitä, mikä on oikeasti tarpeellista lapsille ja esim meillä minä olen yksinhuoltajana tottunut tekemään vaateratkaisut lapsen suhteen ja miehen on helppo ajatella, että koska hänen mielipidettään ei kysytä, ei hänen voida olettaa osallistuvan. Tuossakin kuitenkin vähintäänkin totuuden siemen mukana.[/QUOTE]

Niin no, mä en näe asiaa noin

Meillä minä teen vaateratkaisut mieheltä kysymättä, mutta mies osallistuu niihin kustannuksiin silti mielellään.
Miestä ei sinänsä kiinnosta minkälainen talvihaalari lapsella on, kunhan sellainen ylipäänsä on. Mies luottaa ratkaisukykyyni sen suhteen, että osaan ostaa lämpimän ja toimivan puvun. Mielestäni olisi erittäin ahdistavaa jos en voisi edes lasten vaatteita ostaa ns. lupaa kysymättä tai siis että miehen rahallinen osalistuminen vaatehankintoihin vaatisi sen, että mies hyväksyisi hankinnan etukäteen.

Mutta liittyykö se tarpeellisten hankintojen hommaaminen teidän kohdalla nyt sittenkään siihen että lapsi on sinun, eikä teidän? Meinaan että jos miehesi vain on tarkka rahoista ja toimisi siis biologisen lapsen kohdalla ihan samoin?

 

["jepulis"]

Niin no, mä en näe asiaa noin

Meillä minä teen vaateratkaisut mieheltä kysymättä, mutta mies osallistuu niihin kustannuksiin silti mielellään.
Miestä ei sinänsä kiinnosta minkälainen talvihaalari lapsella on, kunhan sellainen ylipäänsä on. Mies luottaa ratkaisukykyyni sen suhteen, että osaan ostaa lämpimän ja toimivan puvun. Mielestäni olisi erittäin ahdistavaa jos en voisi edes lasten vaatteita ostaa ns. lupaa kysymättä tai siis että miehen rahallinen osalistuminen vaatehankintoihin vaatisi sen, että mies hyväksyisi hankinnan etukäteen.

Mutta liittyykö se tarpeellisten hankintojen hommaaminen teidän kohdalla nyt sittenkään siihen että lapsi on sinun, eikä teidän? Meinaan että jos miehesi vain on tarkka rahoista ja toimisi siis biologisen lapsen kohdalla ihan samoin?

Teillä on ilmeisen toimiva parisuhde, onnittelut Tiedän monia avioparejakin, joissa (yleensä) vaimo oikeasti joutuu kysymään lupaa tekemilleen hankinnoille (erityisesti lasten varustukseen liittyen). Tuohon tilanteeseen en ikinä haluaisi joutua. Omasta taustastani johtuen koen rahan pyytämisen jotenkin kamalana asiana ja oletan, että mies halutessaan tarjoaisi rahaa osallistuakseen lapseni kuluihin. Elin vuosia itsenäistä elämää ja jotenkin tuo rahan "kinuaminen" toiselta on minulle kovin kaukainen toimintatapa.

 

[urs]

Noh,meil o mies kaikki vkot reissutöissä ja näin ollut noin 10v. Nyt täälä kotoo noit lapsosii miun seurana 4kipaletta ja oonkoha kerran heittäny huumorilla maanantaina et taas uusi vkko yksinhuoltajana *myöntää syyllisyytensä*

Entäs tää mihin oon törmännyt ja ihan lähipiirissäkii että en saa puhua yh:lle jos itellä vaikeuksia elämässä kun EI mitenkään voi parisuhtees/naimisis olevalla olla käsitystä OIKEISTA vaikeuksista saati harmeista :O ????

 

[friikus]

Minulle sanalla "KUMPPANI" tarkoitetaan ihmistä jonka rinnalla ollaan ja eletään, eli lähinnä on kyse ihmisestä joka joko on puoliso tai josta tulee puoliso.

Kumppani on perhettäni siinä missä lapsenikin, sekä kumppanin lapset. Perheen sisällä taas mielestäni ei erotella rahoja. Meillä on yhteiset rahat, joilla elätetään koko porukka kaikkine kuluineen päivineen.
Meidän perheessä minun lapseni on myös mieheni lapsi. Ei biologisesti mutta käytännössä ja näin ollen on mielestäni täysin normaalia että hän osallistuu myös lapsen kuluihin.

Lapsi ei ole siis enää vain minun, vaan meidän ja siksi olisi naurettavaa alkaa erottelemaan kuluja. Mies itse on asiasta tietenkin täysin samaa mieltä jolloin tämä on alusta saakka ollut meille hyvin luonnollinen asia, eikä siitä olla koskaan edes pöydän ääressä keskusteltu.

Niin tottakai perheen yhteiset kulut jaetaan mutta miten pelkästään lapsen kulut? Lapsen vaatteet,lelut yms... En tarkoita ruoka kuluja.
Moni mies ei halua lapsen elättäjäksi, se kun ei ole oma.
Enkä minä halua maksattaa miehellä asioita mitkä eivät ole hänen päänvaivansa.
Kumppani tarkoittaa minulle samaa kuin sinulle mutta itse kannattaisin rahojen ja kulujen sopimisesta niin että molemmat maksavat yhteisiä menoja, suunnilleen yhtä paljon omasta pussistaan ja omat menot ovat aina omasta pussista. Minä haluan pitää omat rahani omalla vastuullani


En tiennyt että yksinhuoltaja korotus poistuu jos solmii avioliiton. Aina oppii jotain uutta

 

[chef]

[QUOTE="jepulis";22290882]Teillä on ilmeisen toimiva parisuhde, onnittelut Tiedän monia avioparejakin, joissa (yleensä) vaimo oikeasti joutuu kysymään lupaa tekemilleen hankinnoille (erityisesti lasten varustukseen liittyen). Tuohon tilanteeseen en ikinä haluaisi joutua. Omasta taustastani johtuen koen rahan pyytämisen jotenkin kamalana asiana ja oletan, että mies halutessaan tarjoaisi rahaa osallistuakseen lapseni kuluihin. Elin vuosia itsenäistä elämää ja jotenkin tuo rahan "kinuaminen" toiselta on minulle kovin kaukainen toimintatapa.[/QUOTE]

Meillä on ns. yhteiset rahat eli ei tarvitse kinuta mitään. Meillä kyllä on eri tilit, joten välillä jouduin mieheltä pankkikorttia pyytämään, mutta sekin pääsääntöisesti menee ikäänkuin ilmoitusluontoisena asiana "otan sun kortin".

Tämä sopii meille, mutta ei ehkä kaikille. Ihan sama miten pariskunnat raha-asiansa hoitavat, kunhan ne hoidetaan niin että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä