nyt ottaa päähän

[Piia]

Siis mies on ollut eri paikkakunnalla töissä puolen vuoden ajan, tekemässä oman alansa sijaisuutta.Minulle kertomatta hän oli hakenut avointa virkaa ko.paikkakunnalla ja saanut viran. Eilen mies sitten kertoi asiasta. Nyt pitäisi olla muuttamassa tälle ko. paikkakunnalle, joka sijaitsee 400km päässä nykyisestä kodistamme. Minulla on tämän hetkisellä asuinpaikkakunnallamme vakituinen työ ja vasta rakennettiin omakotitalo tänne. Mies on sitä mieltä, että minä jätän työpaikkani ja muutamme hänen työnsä perässä koko perhe toisaalle. Meillä on ekaluokkalainen tytär ja hieman nuorempi poika. VOI VADELMAHILLO sanon minä!!!! Mies on jo katsellut uudelta paikkakunnalta tontteja ja myös valmiita omakotitaloja. Itse en haluaisi muuttaa täysin tyhjän päälle. Minulla ei ole ko. paikkakunnalla minkäänlaista sosiaalista verkostoa, ei mitään. ?"¤/¤/)=)==&%%=)/ Vitsit kun jurppii ja pahasti. On se vaan ihmeellistä, että hän ei voi jättää työtänsä ja jäätäisiin asumaan nykyiselle paikkakunnalle, luonnollisesti nainen on se joka tässäkin tilanteessa joutuu joustamaan!!!!!!!!!!!!!!!!

 

[Piia]

Ja noiden hymiöiden ei kuulunu olla tuolla!

 

[vieras]

Mies sais mun puolesta mennä yksin, tai kulkea töissä nykyiseltä paikkakunnalta. En todellakaan nielisi tuollaista, että minulta kysymättä sopii tuollaisia asioita.

 

[Jaska-]

Et ole tosissasi?

 

[Gluteus maximus]

Nyt keskustelette ja laitatte paperille kummankin paikkakunnan hyvät ja huonot puolet. Kumman on helpompi löytää toiselta paikkakunnalta työtä, minkälaiset koulut/koulutusmahdollisuudet lapsilla tulevaisuutta silmällä pitäen jne jne. Ei ole helppoa miehen ajella 800km viikoittain.

 

[4n äiti]

no minä taida nyt jaksaa uskoa tähän.

 

[Lilii lisänimetön]

En usko.

 

[Buono]

No miten se rahapolitiikka menee eli onko tossa järkeä senkään puolesta?

 

[Möppöläinen]

:/

 

[piia]

Olen tosissani. Mies vetoaa siihen, että hänellä on parempi palkkainen työ jaminä voin hänen puolestaan ilmeisesti olla vaikka kotona! Tiesin, että työsopimukseen voi tulla jatkoa, kuvittelin, että puhutaan muutamista kuukausista! Missään vaiheessa en ole tiennyt, että mies voisi sieltä hakea saatikka sitten edes saada vakituista virkaa! Ja sanoi, etttä hän haki virkaa, koska se tuli hakuun ja on juuri se työ mitä hän on nyt sijaistanut. Minä en ttäältä lähde mihinkään. Hankkikoon asunnon ja käyköön viikonloppuisin kotona, tai olkoon käymättä!

 

[Lilii lisänimetön]

Missä tiedän suku ja tukiverkko on? Asuuko nykyisellä paikkakunnalla perhettänne? Entä uudella? Onko mitään yhteyttä uuteen paikkaan, paitsi miehen työ? Miksi mies haluaa sille paikkakunnalle?

 

[aamu]

Kysyikö ap uskotteko? Ihme sakkia kun pitää aina varmistella maata jalkojen alla...

 

[hm]

Olen tosissani. Mies vetoaa siihen, että hänellä on parempi palkkainen työ jaminä voin hänen puolestaan ilmeisesti olla vaikka kotona! Tiesin, että työsopimukseen voi tulla jatkoa, kuvittelin, että puhutaan muutamista kuukausista! Missään vaiheessa en ole tiennyt, että mies voisi sieltä hakea saatikka sitten edes saada vakituista virkaa! Ja sanoi, etttä hän haki virkaa, koska se tuli hakuun ja on juuri se työ mitä hän on nyt sijaistanut. Minä en ttäältä lähde mihinkään. Hankkikoon asunnon ja käyköön viikonloppuisin kotona, tai olkoon käymättä!

no jos olet päätöksen tehnyt ja asia selvä, niin miksi tänne tulit tätä tarinaa jakamaan? sullahan on kuviot selvillä.

 

[Gluteus maximus]

Meillä isä ajoi vuoden yli 500km edes takaisin työnsä ja kotinsa väliä ja voin sanoa, että lapsen näkökulmasta se OLI IHAN kamalaa ja äitini on kertonut, että se oli heidän yhteiselämänsä rankin aika! Sitten kun koulussa vielä "kaverit" kehittelivät juoruja siitä, että äiti ja isä on eronnut ja koko tilannetta pidettiin todella outona niin ei paljon naurattanut. Sitten muutettiin isän työnperässä ja siellä elämä olikin todella ihanaa. Kerron nyt vaan oman kokemuksen lapsuudestani. Olin silloin ala-asteen viimeisellä luokalla.

 

[vieras]

Olen tosissani. Mies vetoaa siihen, että hänellä on parempi palkkainen työ jaminä voin hänen puolestaan ilmeisesti olla vaikka kotona! Tiesin, että työsopimukseen voi tulla jatkoa, kuvittelin, että puhutaan muutamista kuukausista! Missään vaiheessa en ole tiennyt, että mies voisi sieltä hakea saatikka sitten edes saada vakituista virkaa! Ja sanoi, etttä hän haki virkaa, koska se tuli hakuun ja on juuri se työ mitä hän on nyt sijaistanut. Minä en ttäältä lähde mihinkään. Hankkikoon asunnon ja käyköön viikonloppuisin kotona, tai olkoon käymättä!

no jos olet päätöksen tehnyt ja asia selvä, niin miksi tänne tulit tätä tarinaa jakamaan? sullahan on kuviot selvillä.

eikö täällä todellakaan saa enää nykyään purkaa omaa mielipahaansa/ajatuksiaan??

 

[ap]

No en minä nyt mitään päätöstä tosissani vielä ole tehnyt, tämä tilanne tuli ihan yllätyksenä. Ja ei mies minun kantaani tähän asiaan edes ole kysynyt. Tällä hetkellä tosin tuntuu, että en todellakaan ole valmis lähtemään mihinkään kotoani. Ja molemmat mummolat ovat nykyisellä asuinpaikkakunnallamme, olemme molemmat täältä kotoisin.
Ja anteeksi jos tulin asiani jakamaan. Ilmeisesti tällä palstalla ei saa keskutella aikuisten ihmisten oikeista ongelmista. pitäiskö mun sit tähän oheen kysyä huomiselle ruokavinkkejä? Tai apuja kun kuopuksella on yskä ja se ereyksissä söi peräpuikon?!?!?

 

[vieras]

Meillä isä ajoi vuoden yli 500km edes takaisin työnsä ja kotinsa väliä ja voin sanoa, että lapsen näkökulmasta se OLI IHAN kamalaa ja äitini on kertonut, että se oli heidän yhteiselämänsä rankin aika! Sitten kun koulussa vielä "kaverit" kehittelivät juoruja siitä, että äiti ja isä on eronnut ja koko tilannetta pidettiin todella outona niin ei paljon naurattanut. Sitten muutettiin isän työnperässä ja siellä elämä olikin todella ihanaa. Kerron nyt vaan oman kokemuksen lapsuudestani. Olin silloin ala-asteen viimeisellä luokalla.

Minun isäni ajoi koko lapsuuteni perjantaisin kotiin ja sunnuntaisin takaisin jonnekin päin Suomea sen 400-600km. Ei ollut kivaa, ei! Lopultahan siinä sitten kävi niin, että vanhempani erosivat 29 vuoden avioliiton jälkeen. Syitä oli muitakin, mutta tuo välimatka oli yksi niistä!

 

[vieras]

No en minä nyt mitään päätöstä tosissani vielä ole tehnyt, tämä tilanne tuli ihan yllätyksenä. Ja ei mies minun kantaani tähän asiaan edes ole kysynyt. Tällä hetkellä tosin tuntuu, että en todellakaan ole valmis lähtemään mihinkään kotoani. Ja molemmat mummolat ovat nykyisellä asuinpaikkakunnallamme, olemme molemmat täältä kotoisin.
Ja anteeksi jos tulin asiani jakamaan. Ilmeisesti tällä palstalla ei saa keskutella aikuisten ihmisten oikeista ongelmista. pitäiskö mun sit tähän oheen kysyä huomiselle ruokavinkkejä? Tai apuja kun kuopuksella on yskä ja se ereyksissä söi peräpuikon?!?!?

Älähän nyt! Uskon, että olisin itsekin noussut takajaloilleni moisesta "sanelupolitiikasta". Päästä puhkut irti ja anna ukon kuulla kunniansa! Sitten keskustelette asiasta perin pohjin...

 

[4n äiti]

No en minä nyt mitään päätöstä tosissani vielä ole tehnyt, tämä tilanne tuli ihan yllätyksenä. Ja ei mies minun kantaani tähän asiaan edes ole kysynyt. Tällä hetkellä tosin tuntuu, että en todellakaan ole valmis lähtemään mihinkään kotoani. Ja molemmat mummolat ovat nykyisellä asuinpaikkakunnallamme, olemme molemmat täältä kotoisin.
Ja anteeksi jos tulin asiani jakamaan. Ilmeisesti tällä palstalla ei saa keskutella aikuisten ihmisten oikeista ongelmista. pitäiskö mun sit tähän oheen kysyä huomiselle ruokavinkkejä? Tai apuja kun kuopuksella on yskä ja se ereyksissä söi peräpuikon?!?!?

eikös sun kannattaisi keskustella sen miehen kanssa, aikuisia jos olette niin varmasti kompromissi löytyy. en tiedä, mitä tahdot meidän sanovan tai mitä ihmettä ylipäätään haet. voimia sinne kuitenkin, jos tämä siis on edes totta.

 

[ap]

No en minä nyt mitään päätöstä tosissani vielä ole tehnyt, tämä tilanne tuli ihan yllätyksenä. Ja ei mies minun kantaani tähän asiaan edes ole kysynyt. Tällä hetkellä tosin tuntuu, että en todellakaan ole valmis lähtemään mihinkään kotoani. Ja molemmat mummolat ovat nykyisellä asuinpaikkakunnallamme, olemme molemmat täältä kotoisin.
Ja anteeksi jos tulin asiani jakamaan. Ilmeisesti tällä palstalla ei saa keskutella aikuisten ihmisten oikeista ongelmista. pitäiskö mun sit tähän oheen kysyä huomiselle ruokavinkkejä? Tai apuja kun kuopuksella on yskä ja se ereyksissä söi peräpuikon?!?!?

eikös sun kannattaisi keskustella sen miehen kanssa, aikuisia jos olette niin varmasti kompromissi löytyy. en tiedä, mitä tahdot meidän sanovan tai mitä ihmettä ylipäätään haet. voimia sinne kuitenkin, jos tämä siis on edes totta.

Kunhan nyt vaan tulin päästämään höyryjä ulos edes jossain. Mies ei asiasta liiemmin ole kanssani keskustellut, touhottaa vaan ihan innoissaan uudesta työstään. Siis kai sillä paikkakunnalla on ihan hyvät harrastusmahdollisuudet ja peruskoulu siellä on ja käsittääkseni myös pieni lukio, jos lapsia ajatellaan. tämä tilanne tuli vain niin yllättäen ja johonkin oli pakko saada purkautua, mutta ilmeisesti tämä palsta ei käy. Ja tottahan tuo on, että 400km on melkoinen välimatka ja tuskin avioliitto täysin ennallaan voi pysyä jos asutaan eri paikkakunnilla. En tiedä mitä teen tai päätän asian suhteen, mutta tästä aiheesta on ilmeisen turhaa täällä keskustella.

 

[evita]

kuitenkin, jos tämä siis on edes totta.

Kunhan nyt vaan tulin päästämään höyryjä ulos edes jossain. Mies ei asiasta liiemmin ole kanssani keskustellut, touhottaa vaan ihan innoissaan uudesta työstään. Siis kai sillä paikkakunnalla on ihan hyvät harrastusmahdollisuudet ja peruskoulu siellä on ja käsittääkseni myös pieni lukio, jos lapsia ajatellaan. tämä tilanne tuli vain niin yllättäen ja johonkin oli pakko saada purkautua, mutta ilmeisesti tämä palsta ei käy. Ja tottahan tuo on, että 400km on melkoinen välimatka ja tuskin avioliitto täysin ennallaan voi pysyä jos asutaan eri paikkakunnilla. En tiedä mitä teen tai päätän asian suhteen, mutta tästä aiheesta on ilmeisen turhaa täällä keskustella.
[/quote]

On täällä palstalla ihan järki-ihmisiäkin, älä huoli. =)

Onko miehesi aiemmin ollut samanlainen eli päättänyt koko perhettä koskevia asioita yksin? Ei tuo minusta yksinkertaisesti noin käy, ei perheen asioita voi hoitaa diktatorisesti. Suostuuko mies ihan rauhassa keskustelemaan asiasta, vai miten hän reagoi kun haluat puhua siitä?

 

[ikävää]

me muutettiin n.3 vuotta sitten äijän työn peräs 170 kilometrin päähän "kotoa". ei tukiverkostoa, ei tutun tuttua ei mitään.
siitä seuras paljon itkua ja turhaa riitaa jotka johti erilleen muuttoonkin.
sittemmin saatiin asiat hoidettua ja ihan onnellisiakin ollaan nykyään
ja nyt viikko sitten syntyi päätös että takasin kesällä muutetaan.
äijällä loppu työt viime kesänä ja muksulta loppuu eskari ni sitten =) kaikilla on siellä ns. elämä valmiina.. lapsen serkut samassa koulussa ja meidän molempien oma elämä, perheet ja kaverit.
vaihtoehtojahan on monia mutta takaisin kotiin on kyllä vielä kivempi palata =) kylän pahaseen, mutta kaupunkiinkaan en enään kaipaa..

toivottavasti löytyy se teille oikea ratkaisu, onnea matkaan!

 

[Inka]

keskustelkaa asiasta kunnolla. Kyllä pitäisi ratkaisu löytyä. Välillä avioliitossa pitää joustaa puolin ja toisin. Minä ajattelen aina niin, että aina pääsee takaisin jos alkaa kaduttamaan.