Nyt se sitten tapahtu...

Terveisiä maalta

Aktiivinen jäsen
10.07.2004
8 050
0
36
Mähän olen siis menettänyt (tapaturmien kautta) molemmat vanhempani jo pikkutyttönä ja äidin vanhemmat on ottaneet mut ja siskon kasvatettavakseen.

Pappa oli sydänsairas mies jo sillon ja itseasiassa hänen hoitava lääkärinsä ei oikein tykänny meidän sinne muutosta, vaan oli tuumannu että "elä hyvä mies ota pieniä lapsia riesakses, kun kumminkaan et kauaa elä". Siihen oli pappa tokassu vaan, että "nyt ei kuule joua kuolemaan, tuli vähän muuta". Ja mulle hän lupas sillon (tää oli siis jo 70-luvulla), ettei kuole ennen kun oon iso tyttö.

Joskus pienenä ajattelinkin, että pappahan elää aina. Mutta ei nyt sentään. Eilen aamulla hän nukkui pois. Ja mä mietin, että hyvä näin. Hyvä, ettei tarvinnut joutua letkuihin pitkiksi ajoiksi virumaan. Musta tuntuu, että hän oli jo kauan itse ollu valmis lähtemään, vanha ja väsynyt.

Papan pikkutyttö (joo, mummokin oli kuvioissa, mutta mä olin silti aina papan tyttö) on kohta nelikymppinen ja pärjää jo omillaan ja vaikka olo onkin haikea, on se tavallaan myös helpottunut, kun ei tarvii enää odottaa, et koska tää uutinen tulee.

Hyvää matkaa pappa!

Ja kiitos!
 
Otan osaa.:hug:

Minä ajattelin täsmälleen samoin, kun isäni kuoli pari kuukautta sitten. Hän oli sairastellut jo viimeiset 20 vuotta. Hän on nyt rauhassa, ilman kipuja ja tuskia. Vaikka onkin surullinen, silti helpottunut olo, kun ei tarvitse enää huolehtia kenestäkään jatkuvasti.

Sinunkaan papallasi ei ole enää mitään hätää, hänen on varmasti hyvä olla nyt.
 
lumienkeli_enkeli_212443b.jpg


:hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Terveisiä maalta;25399448:
Papan pikkutyttö (joo, mummokin oli kuvioissa, mutta mä olin silti aina papan tyttö) on kohta nelikymppinen ja pärjää jo omillaan ja vaikka olo onkin haikea, on se tavallaan myös helpottunut, kun ei tarvii enää odottaa, et koska tää uutinen tulee.

Hyvää matkaa pappa!

Ja kiitos!

Otan osaa!
Mutta ihanan kauan olet saanut tärkeän ihmisen pitää luonasi :) Omista isovanhemmista 3 kuoli jo ennen syntymääni ja viimeinen kun olin 18. Välillä tuntuu ihan hassulta ajatella että joillain "vanhoilla" (sori :P ) on vielä isovanhemmat elossa kun itseltäni on jo iskäkin ehtinyt kuolla ku olin about 20.
 
Kiitoksia osanotoista. Koitan tässä miettiä, mitä siihen kukkalaitteeseen saatesanoiksi. Mun mies sanoi jo, että tuohan on hyvä tuo "hyvää matkaa ja kiitos", mutta ehkä jotain perinteisempää kuitenkin.

Olisko ehdotuksia? Kyseessä oli siis 93v eli ei tää yllätys ollut, vaikka yllättäen tulikin tavallaan. Ehkä mä runoilen jonkun oman... Hmm... Hankalaa...
 

Yhteistyössä