NYT sen ymmärrän (itsetuhoisuuden, viiltelyn,)

["vieras"]

Alkoi lievänä masennuksena pari vuotta sitten, vajaa vuosi sitten aloin saada huimauskohtauksia, sittemmin paniikkikohtauksia, nyt on ahdistus/paniikkihäiriö päivittäistä. Kävelen ympäriinsä ja yritän keskittyä hengittämään, hengittämään... ahdistaa niin kovasti että jos en olisi näinkään järjissäni ja kärsivällisesti osaisi odottaa parempaa päivää, niin leikkaisin rintakehäni auki ja repisin sydämeni rinnasta että saisin tän ahdistuksen itsestäni ulos! Joten en ihmettele enää yhtään että joku voi viillellä itseään, tms. että tällanen olo muuttuisi edes vähän joksikin muuksi!

 

["jenni"]

No varmaankin sun paranemisprosessi pääsisi alkamaan kun menisit terapiaan tai keskustelemaan jonkun mielenterveyspuolen ammattilaisen kanssa. Lähtisitte hakemaan syytä kumpuavalle ahdistukselle jonka seurauksena oppisit hallitsemaan ahdistusta ja pitämään sen edes jokseekin siedettävänä.

 

[tietämätön näistä asioista]

Pitäisikö sun käydä jossakin päivystyksessä?

 

[ap:]

[QUOTE="jenni";26038558]No varmaankin sun paranemisprosessi pääsisi alkamaan kun menisit terapiaan tai keskustelemaan jonkun mielenterveyspuolen ammattilaisen kanssa. Lähtisitte hakemaan syytä kumpuavalle ahdistukselle jonka seurauksena oppisit hallitsemaan ahdistusta ja pitämään sen edes jokseekin siedettävänä.[/QUOTE]

Olen opetellut sen itse, siksi sanoinkin että "jos en olisi näinkään järjissäni". Syytä en voi kuin arvailla, mitään yksittäistä ei ole. Tilanne ei ole akuutti eikä uusi, uskon pystyväni hallitsemaan tämän. Voimia se vie, mutta kun en tee pahaa itselleni enkä lapsilleni, niin kyllä me selvitään. Ehkä huomenna on taas parempi päivä. Vaan se, että huudan lapsille helposti, tekee tän entistäkin hankalammaksi, siitä tulee morkkis kun eihän ne pienet ymmärrä että äidillä on paha olla, ja sitten tulee entistäkin pahempi... Nyt kun vielä saan lapset nukkumaan niin alan taas rentouttamaan itseäni (eikä se tarkoita sohvalla löhöämistä ja telkun katsomista, vaan hengitystä ja venyttelyä ja iloisia mielikuvia).