nyt sitten pimahdin!

[hermot meni]

Joka aamu alkanu sillä, että taaperon kans siivotaan isännän ja teinien sotkuja ekat pari tuntia. Ensi viikolla lähden opiskelemaan ja lapsen vien hoitoon. Heräsin todellisuuteen mihin tää on mennyt, vaatteet tippuu lattialle, roskat tiskipöydälle. Minä tietysti laitan ruoan, siivoan ja pesen pyykit, hoidan pienimmän, kuskaan harrastuksiin yms. Kauhee paniikki, että miten saan homman toimimaan taas?? Ymmärtääkö muut, että täytyy taas osallistua? Soitin miehelle ja kysyin, että tulisko mitään kotityötä tai lapsen hoitoa mieleen, mitä olis tehnyt tällä tai edellisellä viikolla. Sanoi vaan, että on se hyvä, kun säkin lähdet sinne kouluun niin saat muuta ajateltavaa ja miks oot noin kiukus. Kuka ne sitten tekee, en jaksa sitten kyllä hoitaa kaikkia yksin?

 

["niin"]

Älä tee. Älä ole marttyyri. Sano toisille, että nyt jumalauta on pakko osallistua. Älä siivoa.

 

[cougar]

Se on kuule vähän siitäkin kiinni, mihin sen puolisonsa ja teininsä opettaa eli tuleeko kaikki aina valmiina ja pyytämättä. Miksipä passaat aikuisia ihmisiä? Se on vaan sovittava kaikkien kesken, että omat jäljet vähintään siivotaan ja likapyykit koriin ja mielellään jopa pestään. Isket ukaasit pöytään ja ilmoitat, että arki ei pyöri, jos vain sinä teet kotihommia. Joku käy ruokakaupassa, toinen pesee vaikka vessat ja yksi pyykkää jne.