Nyt taisi tulla loppu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miiski
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

miiski

Vieras
Siis lasten ystävyydelle... Minkä verran mielestänne aikuinen voi puuttua lasten ystäväasioihin? Lapseni kaveri oli valehdellut (jäi valheesta sitten kiinni) äidilleen lapseni nimitelleen häntä koulussa. Äitinsä sitten soitti äsken minulle, olin kaupassa. Sanoin, että selvitän asiaa kun kotiudun ja soitan sitten takaisin.

Lapseni kielsi näin tehneensä, samoin luokkatoverit puolustivat lastani. Ja tämä kyseinen kaverikin (oli meidän pihalla) sitten myönsi minulle narranneensa. Soittelin äidilleen asiasta, ja sain mahtavat haukut (lastani koskevat) niskaani... Perimmäinen ongelma tuntuu nyt olevankin se, että uuden harrasteen myötä lapseni on löytänyt toisenkin ystävän, jonka kanssa viihtyy.

Kuinka paljon mielestänne vanhemmat voivat vaikuttaa lasten ystäviin, ts. tarkoitan, että onko minun pakotettava lapseni kaveeraamaan tämän narraajan kanssa (kuten hänen äitinsä tuntuu vaativan) vai onko mielestänne lapsella oikeus päättää kenen kanssa on? Lapsi itse ei kaveri tämän narraamisen ja haukkujen jälkeen halua olla. Itse kyllä kallistun jälkimmäisen kannalle (ja siitä sain haukut)... Ovat 5. luokalla, 11 vuotiaita.

Sekavaa, mutta kiitos jos jaksoit lukea.
 
Kaverin äiti oli sitä mieltä, että minun on vaan pidettävä huoli että tämä hänen lapsensa pysyy mukana kuvioissa kun hänellä muita kavereita kuulemma ei ole :( Mun lapsi sanoi jo joku aika sitten, että tämä toinen valehtelee , eikä siksi halua kaveerata enää... Olisi vaan pitänyt uskoa. Pyytävät kuulemma vaan anteeksi toisiltaan... Mutta kun en tiedä, mitä mun lapsen pitäisi nyt anteeksi pyytää :( Uutta ystävää?
 
Siis kaverin äiti oli sitä mieltä, että pyydetään puolin ja toisin anteeksi (lapset siis) , ja sitten kaikki on taas ok... Mutta kun ei se ihan noin minusta ole :(
 
No en todellakaan pakottaisi! Siis kiusaamaan tai hylkimään ei saa alkaa mutta ei tietenkään tarvi kaveerata kenenkään sellaisen kanssa, josta ei välitä. Musta tuntuu, että jos mun lapsen kaverin äiti soittelisi ja alkais syyttä haukkumaan niin saattaisin jopa lapselleni sanoa, että ehkä kannattaisi jättää tämän kaverin kanssa kaveeraamatta...
 
emmä usko että ton ikäistä edes voi pakottaa olemaan kenenkään kaveri. ajatelkaa itseänne ton ikäsenä. ehkä voi sanoa että "kaikkien kanssa pitää oppia tulemaan toimeen, mutta ei ketään tarvitse väkisin pitää ystävänä". Ehkä voit yrittää puhua lapsellesi että jos hän ei halua olla ystävä tämän "narraajan" kanssa, ei välejä tarvitse pistää "poikki" vaan joskus ystävyyskin vaan hiipuu.
 
Ketään ei voi pakottaa olemaan ystävä kenenkään kanssa. Eikä missään nimessä enää tuon ikäisten kaveruuksia kannata vanhempien selvitellä. Niin se vain on, ja minusta myös tämän toisen tytön etu, ettei hänen kanssaan nyt kukaan pakosta ole. Jos tytön äiti valittaa sitä, ettei tytöllä ole muita kavereita, niin kyllä niitä aina uusia löytyy. Välillä on ihan hyvä olla yksinkin... ehkä silloin ymmärtää myös sen, miksei niitä kavereita ole - jos on kehityskelpoinen yksilö siis ;)
Mullakaan ei aina ole ollut kavereita ja se on vain vahvistanut mua näin jälkeenpäin ajatellen. On niistä kaverittomista kausista jotain itsestään oppinutkin.
 
Joopa joo. Justiin soitteli yhteinen ystävä, että tämä äiti soitteli hänelle ja kertoi oman versionsa asiasta-siis haukkui meidän lapsen taas pataluhaksi... Mitenkähän tähän pitäisi suhtautua, ei tekisi mieli olla ko ihmisen kanssa enää missään tekemisissä... Sotkee ulkopuolisetkin asioihin, hoh hoijaa.

No, yksi asia on selvä-lapsen ei varmasti tarvitse enää tämän "narraajan" kanssa kaveerata. Yököttää jo etukäteen vanhempainillat jne. missä tätä ihmistä on pakko nähdä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miksi äidit ylipäätänsä puuttuvat tuon ikäisten lasten asioihin? Eihän tuossa mistään vakavasta tainnut olla kyse kuitenkaan.

Peesi. Aikuisissakin tapaa näitä "me ei leikitä sun kanssa" -tyyppejä. Oliskohan ne just näitä ihmisiä joiden vanhemmat on näyttäneet mallia puuttumalla tuon ikäisten kaverisuhteisiin? Mitä aikuiset edellä sitä lapset perässä. Sano ap sille toiselle äidille, että lapset ovat sen verran isoja että hoitavat itse omat kaverisuhteensa, mutta aikuiset huolehtikoon, ettei ketään kiusata.
 
Kaikkien kanssa pitää tulla toimeen eli koskee sekä lapsia ja aikuisia se että toimeen tullaan eli koulussa ja töissä toimitaan kuten pitää eli ystävällisesti ja asiallisesti. Vapaa-aikana kuitenkin jokainen viettää aikansa miten haluaa ja kenen kanssa haluaa. Minusta jo pienillä lapsilla on oikeus valita kaverinsa. Ketään ei saa haukkua, mutta jos ei halua jonkun kanssa leikkiä niin ei siihen voi pakottaa. Itkuahan siitä vain tulee.
 
Oho, tulin palstalle ja tämä olikin etusivulla.

Kiitos asiallisista kommenteistanne. Lastani harmitti eilen kovasti, valehtelujen kohteeksi joutuminen ja tämän kaverin äidin haukkuminen. Kaverin äiti käyttäytyi kyllä puhelimessa erittäin epäasiallisesti, haukkui vaan lastani, rupesi huutamaan päälle, kun yritin rauhallisesti kertoa, että hänen lapsensa myönsi narranneensa. Oli eilen hakenut lastaan koulusta ja mulkoillut vihaisesti meidän lasta, kun tämä siitä ohi joutui kävelemään. Minusta vähän tuntui, että lapseni tietyllä tapaa ehkä pelkääkin tätä ihmistä, ei ole halunnut aikoihin mennä kyläilemään jne...

Olen itsekin sitä mieltä, että 5. luokkalaisen kaveriasioihin en puutu! Tuo yhteiselle ystävälle soitto ja lapseni hänellekin haukkuminen vielä vahvisti asiaa. Yleensäkin hän juoruaa kaikkien asiat kaikille, joten tämä tapaus on varmaan meidän kylällä käyty läpi perin juurin naapurien jne. kanssa :( Sehän minun lasta varmaan harmittaakin.

Eniten hän tuntui suuttuvan siitä, kun en suostunut yhteiseen "anteeksipyyntötilaisuuteen", ( lapset toisiltaan ja me aikuiset toisiltamme) kun mielestäni minulla tai lapsellani ei tässä asiassa anteeksipyydettävää ole.

Mietin, pitäisikö soittaa varuilta lasten opettajalle, kun tämä äiti saattaa antaa sinnekin kaikki omat käsityksensä lapsestani faktoina. Vai luotanko, että ope kyllä tajuaa, mistä on kyse?

Kaikkeen sitä joutuukin, eka kertaa sain kuulla tuollaista puhetta lapsestani. Ja toiste en moista kuuntelekaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja miiski:
Joopa joo. Justiin soitteli yhteinen ystävä, että tämä äiti soitteli hänelle ja kertoi oman versionsa asiasta-siis haukkui meidän lapsen taas pataluhaksi... Mitenkähän tähän pitäisi suhtautua, ei tekisi mieli olla ko ihmisen kanssa enää missään tekemisissä... Sotkee ulkopuolisetkin asioihin, hoh hoijaa.

No, yksi asia on selvä-lapsen ei varmasti tarvitse enää tämän "narraajan" kanssa kaveerata. Yököttää jo etukäteen vanhempainillat jne. missä tätä ihmistä on pakko nähdä.

tekemisissä koko perheen kanssa, eipä äiskällä tunnu olevan kaikki ihan kotosalla.
 

Yhteistyössä