Nyt tajusin viimestään, ettei kukaan pidä musta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja näkymätön
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minäkin koen olevani jossain määrin "näkymätön". Minulla on aika paljon kavereita kuitenkin,ei silti ketään jota voisin kutsua lähimmäksi ystäväkseni (jos miestäni ei lasketa mukaan). Näiden kavereiden kanssa pidämme kuitenkin hyvin vähän yhteyttä ja näemme harvoin.
Kerhoissa ym minusta usein tuntuu että jään yksin; muilla on juttuseuraa, minulla ei. Ajattelen että jos menen jonkun kanssa juttelemaan ,hän pitää minua tungettelevana.
Muutama henkilö ,joiden kanssa aiemmin ollaan nähty useastikin, ei nykyään ota enää mitään yhteyttä. Muutosta tähän en ymmärrä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pikkuleipä;23450967:
Peesi.

Yritättekö muuten itse itseänne näkymättömiksi tituleeraavat osallistua keskusteluihin ja tehdä tuttavuutta muiden kanssa?

Minä yritän kyllä (mutta en liikaa, en teeskentele, koska en halua tekoystäviä). Olen aika sosiaalinen ja puhelias. Olen mielestäni mukava ja niiden harvojen ystävien kanssa tulen hyvin toimeen ja he tuntuvat olevan kiinnostuneita asioistani ja pitävät minua fiksuna, mukavana ja hyvänä ystävänä. Ystävyyssuhteiden luominen on vain vaikeaa kun suurin osa käyttäytyy niin kuin ei olisi olemassakaan. Varsinkin suuressa joukossa löytyy aina heti joku, joka puhuu päälleni tai ei kuuntele sanaakaan siitä, mitä sanon ja vaihtaa heti puheenaihetta aivan kuin en olisi sanonut mitään. Kun tällaista tapahtuu koko ajan, alkaa tietysti välttämään suuressa joukossa puhumista, koska aina saa tuntea itsensä tyhmäksi ja ei-halutuksi. En ihmettele, että moni tässä tilanteessa alkaa eristäytyä ja alkaa vaikkapa istua yksin, koska tulee todellakin sellainen tunne, että ei kukaan siihen halua. Kerropa mitä pitäisi tehdä?
 
[QUOTE="hiphei";23450283]Onpas surullinen ketju :(

Mä en henkilökohtaisesti tiedä miten suhtautua ihmisiin, joilla ei ole mitään sanottavaa, tai vastaavat asioihin yhdellä sanalla. Työpaikan kahvipöydässä on näitä, jotka todennäköisesti kokevat olevansa näkymättömiä ja ovatkin. Jos eivät reagoi keskusteluun ilmeillä tai eleillään saati osallistu, niin silloin sitä helposti jättää huomaamatta. Esim. kahvipöytäkeskustelu on kaikille avoin. Välillä siellä on aiheita, joia en ymmärrä tai joihin en kuulu ja se siitä. Kaikilla välillä ulkopuolisuuden kokemuksia.

Lisäksi piiloagressiivuuden vaistoaa ja se pelottaa ihmiset. "Älkää huoliko, mulla on suunnitelma..." Eli olet tappamassa itseäsi? "Mähän selviän tästä itse". No hyvä, selvitä sitten. Me muut tavalliset ihmiset tarvitsemme aina silloin tällöin muiden apuam joskus ammattiapua ja lääkkeitäkin erilaisiin vaivoihimme.

Jos joku puhuu loukkaavia asioita sinusta sinun kuullesi niin silloin sanotaan, että "anteeksi, että keskeytän. Sä et varmastikaan tarkoituksella ole ilkeä, mutta tuo tuntuu todella pahalta".
Ja omalle äidille luulisi voivan sanoa myöskin, että "Musta tuntuu, että mua ei ole sulle olemassakaan ja se tuntuu todella pahalta. Jos et kykene olemaan läsnä niin sitten ei voida olla tekemisissä".

Pidä puolesi! Jos aivan kaikki ihmiset ovat perseestä niin silloin kannattaa myös miettiä, että miksi. Kaikkea hyvää! Mutta jos yhtään helpottaa niin maailma on kyllä ihan kiva paikka ja ihmiset mukavia ja tavallisia jos heihin niin suhtautuu.[/QUOTE]

Anteeksi, mutta kommenttisi on suoraan sanottuna loukkaava ja vähättelevä, jopa ilkeä.

Miksi niin monet olettavat, että vika on automaattisesti meissä "näkymättömissä"? Oletetaan, että meillä on huono itsetunto, teeskentelemme, emme osaa olla sosiaalisia, vihaamme ihmisiä, emme sano mitään, emme ole sosiaalisia, olemme piiloagressivisia tms.

Minä voin sanoa, että minä en ole mitään noista. Silti olen suurimalle osalle näkymätön. Miksi? Voisiko olla, että siihen on muitakin syitä kuin se, että minussa on jotain vikaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja myös näkymätön;23453647:
Minä yritän kyllä (mutta en liikaa, en teeskentele, koska en halua tekoystäviä). Olen aika sosiaalinen ja puhelias. Olen mielestäni mukava ja niiden harvojen ystävien kanssa tulen hyvin toimeen ja he tuntuvat olevan kiinnostuneita asioistani ja pitävät minua fiksuna, mukavana ja hyvänä ystävänä. Ystävyyssuhteiden luominen on vain vaikeaa kun suurin osa käyttäytyy niin kuin ei olisi olemassakaan. Varsinkin suuressa joukossa löytyy aina heti joku, joka puhuu päälleni tai ei kuuntele sanaakaan siitä, mitä sanon ja vaihtaa heti puheenaihetta aivan kuin en olisi sanonut mitään. Kun tällaista tapahtuu koko ajan, alkaa tietysti välttämään suuressa joukossa puhumista, koska aina saa tuntea itsensä tyhmäksi ja ei-halutuksi. En ihmettele, että moni tässä tilanteessa alkaa eristäytyä ja alkaa vaikkapa istua yksin, koska tulee todellakin sellainen tunne, että ei kukaan siihen halua. Kerropa mitä pitäisi tehdä?

Sano sille päällepuhujalle, että tukkii turpansa sillä sulla on asia vielä kesken :D

Mä tulen mielestäni toimeen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa, mutta kaikkein vähiten niiden kanssa keksin mitään juteltavaa, ketkä ovat sellaisia hailukoita...eli tietyllä tapaa näkymättömiä. Jos ihmisellä ei ole mitään mielipiteitä ja hän on kuin varjo, en oikein keksi mitään millä pitää juttua yllä. Ja tällaisia ihmisiä on melko vaikea lähestyäkin. Heti tulee mieleen muutama ihminen...en tiedä heistä oikeastan mitään, vaikka ollaan muutamia kertoja juteltu. He eivät koskaan kerro mitään muuta, kuin jotain pintapuolista, eikä se vie kovinkaan pitkälle.
Parhaiten olen kaverustunut ja jopa ystävystynyt sellaisten ihmisetn kanssa, jotka ovat jakaneet itsestään vähän enemmän.

Masennus on myös hyvin karkoittava asia. Jos ihminen on masentunut, on hän alakuloinen, ajattelee kaikesta tai ainakin itsestään negatiivisesti jne. Sellainen nöyristely on suoraansanottuna mun mielestäni josakin määrin jopa vähän ärsyttävää. Koen sen tuolla tapaa ehkä siksi, että olen itse täysin ääripää. Ja tiedostan kyllä sen, että minäkin olen oman päällepäsmärisyyteni vuoksi varmasti monen mielestä yvin ärsyttävä :D

Mutta tosiaan...sano seuraavalla kertaa suorat sanat. Saatat saada vähän enempi huomiota kuin ennen :)
 
Sano sille päällepuhujalle, että tukkii turpansa sillä sulla on asia vielä kesken :D

Mä tulen mielestäni toimeen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa, mutta kaikkein vähiten niiden kanssa keksin mitään juteltavaa, ketkä ovat sellaisia hailukoita...eli tietyllä tapaa näkymättömiä. Jos ihmisellä ei ole mitään mielipiteitä ja hän on kuin varjo, en oikein keksi mitään millä pitää juttua yllä. Ja tällaisia ihmisiä on melko vaikea lähestyäkin. Heti tulee mieleen muutama ihminen...en tiedä heistä oikeastan mitään, vaikka ollaan muutamia kertoja juteltu. He eivät koskaan kerro mitään muuta, kuin jotain pintapuolista, eikä se vie kovinkaan pitkälle.
Parhaiten olen kaverustunut ja jopa ystävystynyt sellaisten ihmisetn kanssa, jotka ovat jakaneet itsestään vähän enemmän.

Masennus on myös hyvin karkoittava asia. Jos ihminen on masentunut, on hän alakuloinen, ajattelee kaikesta tai ainakin itsestään negatiivisesti jne. Sellainen nöyristely on suoraansanottuna mun mielestäni josakin määrin jopa vähän ärsyttävää. Koen sen tuolla tapaa ehkä siksi, että olen itse täysin ääripää. Ja tiedostan kyllä sen, että minäkin olen oman päällepäsmärisyyteni vuoksi varmasti monen mielestä yvin ärsyttävä :D

Mutta tosiaan...sano seuraavalla kertaa suorat sanat. Saatat saada vähän enempi huomiota kuin ennen :)

Miksi oletat, että minulla ei ole mielipiteitä tai olen kuin "varjo"? Kerron kyllä itsestäni hyvinkin avoimesti ja ilmaisen myös mielipiteitäni (joskus ehkä jopa liian kärkkäästi). Jos tuota päällepuhumista sattuisi joskus harvoin, en ajattelisi siitä mitään, mutta sitä sattuu aika paljon. Omiin tapoihini ei kuulu puhua toisten ihmisten päälle tai vaihtaa aihetta noteeramatta heidän sanomaansa millään tavoin. Sen pitäisi olla itsestäänselvää jo ihan alkeellisilla käytöstavoillakin. Mitään tällaisia ongelmia ei kuitenkaan ole harvojen ystävieni tai edes tuttujen kanssa. En tiedä miten pääsen tämän "muurin" läpi toiselle puolelle muiden ihmisten kanssa, tai mistä se johtuu. En tiedä voiko se johtua siitä, että tiedän ajatusmaailmani ja elämäntapani olevan hyvin erilainen useimmista muista suomalaisista, mutta ei kai se päälle päin näy, eikä se ole ongelma sen jälkeen kun olen onnistunut tutustumaan johonkin ihmiseen... En vain ymmärrä.
 
Sano sille päällepuhujalle, että tukkii turpansa sillä sulla on asia vielä kesken :D

Mä tulen mielestäni toimeen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa, mutta kaikkein vähiten niiden kanssa keksin mitään juteltavaa, ketkä ovat sellaisia hailukoita...eli tietyllä tapaa näkymättömiä. Jos ihmisellä ei ole mitään mielipiteitä ja hän on kuin varjo, en oikein keksi mitään millä pitää juttua yllä. Ja tällaisia ihmisiä on melko vaikea lähestyäkin. Heti tulee mieleen muutama ihminen...en tiedä heistä oikeastan mitään, vaikka ollaan muutamia kertoja juteltu. He eivät koskaan kerro mitään muuta, kuin jotain pintapuolista, eikä se vie kovinkaan pitkälle.
Parhaiten olen kaverustunut ja jopa ystävystynyt sellaisten ihmisetn kanssa, jotka ovat jakaneet itsestään vähän enemmän.

Masennus on myös hyvin karkoittava asia. Jos ihminen on masentunut, on hän alakuloinen, ajattelee kaikesta tai ainakin itsestään negatiivisesti jne. Sellainen nöyristely on suoraansanottuna mun mielestäni josakin määrin jopa vähän ärsyttävää. Koen sen tuolla tapaa ehkä siksi, että olen itse täysin ääripää. Ja tiedostan kyllä sen, että minäkin olen oman päällepäsmärisyyteni vuoksi varmasti monen mielestä yvin ärsyttävä :D

Mutta tosiaan...sano seuraavalla kertaa suorat sanat. Saatat saada vähän enempi huomiota kuin ennen :)

Minä en muuten ole masentunut, kaipaisin vain enemmän sosiaalisia suhteita elämääni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja myös näkymätön;23453729:
Miksi oletat, että minulla ei ole mielipiteitä tai olen kuin "varjo"? Kerron kyllä itsestäni hyvinkin avoimesti ja ilmaisen myös mielipiteitäni (joskus ehkä jopa liian kärkkäästi). Jos tuota päällepuhumista sattuisi joskus harvoin, en ajattelisi siitä mitään, mutta sitä sattuu aika paljon. Omiin tapoihini ei kuulu puhua toisten ihmisten päälle tai vaihtaa aihetta noteeramatta heidän sanomaansa millään tavoin. Sen pitäisi olla itsestäänselvää jo ihan alkeellisilla käytöstavoillakin. Mitään tällaisia ongelmia ei kuitenkaan ole harvojen ystävieni tai edes tuttujen kanssa. En tiedä miten pääsen tämän "muurin" läpi toiselle puolelle muiden ihmisten kanssa, tai mistä se johtuu. En tiedä voiko se johtua siitä, että tiedän ajatusmaailmani ja elämäntapani olevan hyvin erilainen useimmista muista suomalaisista, mutta ei kai se päälle päin näy, eikä se ole ongelma sen jälkeen kun olen onnistunut tutustumaan johonkin ihmiseen... En vain ymmärrä.

Missä kohtaa mä olen SUSTA puhunut? :O Mä kerroin ihan yleisellä tasolla ja otin esimerkiksi muutaman tapaamani ihmisen, joihin sinä et tietääkseni kuulu.

Suurin osa ihmisistä omien sanojesi mukaan pitää sinua näkymättömänä, mutta siltikään "vika" ei ole mielestäsi sinussa. Kyllä mä näkisin asian niin, että jos tosiaan SUURIN OSA ihmisistä näkee sinut näkymättömänä, niin kyllä se asia on sitten sinussa, joka sinut näkymättömäksi muiden silmissä tekee.

Enkä minä väittänyt, tai epäillyt että olen masentunut. Senkin sanoin vaan ihan yhtenä esimerkkinä niistä asioista, jotka eivät ole kovinkaan puoleenvetäviä piirteitä ihmisessä.

Mutta sitä minä nyt en ymmärrä että jos sinulla ei ole mitään niistä "ongelmista" joita tässä on lueteltu, eikä sinussa ole mielestäsi mitään vikaa, ja olet aina reilu ja ihana jne. niin missä se vika sitten tosiaan on? Kyllä mä edelleen lähtisin siitä peiliin katsomisesta, vaikka sä nyt sen vaihtoehdon oletkin kokonaan sulkenut pois. Jospa se vika sittenkin on siinä?

Oikeastaan tuo sana "vika" on väärä. En mä usko että sussa on mitään vikaa. Sä olet vaan ertilainen. Tosin melko moni meistä on erilainen. Mun mielestäni se sun erilaituusesi pitäisi kääntää hyödyksi, eikä ajatella sitä vikana. Vaikka et sitten välttämättä ole joukossa se kaikkein näkyvin persoona, niin entäs sitten. olisi se aika kamalaa, jos 20 hengen ryhmässä olisi vain minunlaisiani ihmisiä...ei siitä tulisi yhtikäs mitään, kun kaikki olisivat suunapäänä.
Sinunlaisiasikin tarvitaan ja varmasti ihmiset näkevät sinussa hyvää. Ei tietenkään kaikki, mutta ketäpä meistä olisi sellainen, jota kaikki arvostaa jne?
 
Missä kohtaa mä olen SUSTA puhunut? :O Mä kerroin ihan yleisellä tasolla ja otin esimerkiksi muutaman tapaamani ihmisen, joihin sinä et tietääkseni kuulu.

Suurin osa ihmisistä omien sanojesi mukaan pitää sinua näkymättömänä, mutta siltikään "vika" ei ole mielestäsi sinussa. Kyllä mä näkisin asian niin, että jos tosiaan SUURIN OSA ihmisistä näkee sinut näkymättömänä, niin kyllä se asia on sitten sinussa, joka sinut näkymättömäksi muiden silmissä tekee.

Enkä minä väittänyt, tai epäillyt että olen masentunut. Senkin sanoin vaan ihan yhtenä esimerkkinä niistä asioista, jotka eivät ole kovinkaan puoleenvetäviä piirteitä ihmisessä.

Mutta sitä minä nyt en ymmärrä että jos sinulla ei ole mitään niistä "ongelmista" joita tässä on lueteltu, eikä sinussa ole mielestäsi mitään vikaa, ja olet aina reilu ja ihana jne. niin missä se vika sitten tosiaan on? Kyllä mä edelleen lähtisin siitä peiliin katsomisesta, vaikka sä nyt sen vaihtoehdon oletkin kokonaan sulkenut pois. Jospa se vika sittenkin on siinä?

Oikeastaan tuo sana "vika" on väärä. En mä usko että sussa on mitään vikaa. Sä olet vaan ertilainen. Tosin melko moni meistä on erilainen. Mun mielestäni se sun erilaituusesi pitäisi kääntää hyödyksi, eikä ajatella sitä vikana. Vaikka et sitten välttämättä ole joukossa se kaikkein näkyvin persoona, niin entäs sitten. olisi se aika kamalaa, jos 20 hengen ryhmässä olisi vain minunlaisiani ihmisiä...ei siitä tulisi yhtikäs mitään, kun kaikki olisivat suunapäänä.
Sinunlaisiasikin tarvitaan ja varmasti ihmiset näkevät sinussa hyvää. Ei tietenkään kaikki, mutta ketäpä meistä olisi sellainen, jota kaikki arvostaa jne?

Minä en ole missään sanonut, että minussa ei ole mitään vikaa, vaan, että miksi oletetaan, että näkymättömät ovat tietyntyyppisiä ja että vika on automaattisesti heissä (ja vain heissä). Vika voi olla vaikkapa siinä, että ihmiset ovat liian erilaisia tai siinä, että jotkut ihmiset ovat liian päällekäyviä tai siinä, että jotkut ihmiset eivät anna tilaa erilaisuudelle. Sinä kuitenkin näytät olevan sitä mieltä, että vika voi olla vain minussa (vaikka piilotatkin loukkauksesi kliseisen paskan sekaan), koska tämä on jatkuva ongelma. Mutta jos ajatelleen, että vika olisi erilaisuudessa, ja olen erilainen, eikö ongelma myös silloin olisi jatkuva? Minusta tuntuu, että sinusta on helpompi vain olla kyseenalaistamatta omaa ajatusmaailmaasi kuin hyväksyä se, että kaikki ei ole niin yksinkertaista kuin luulet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja myös näkymätön;23453983:
Minä en ole missään sanonut, että minussa ei ole mitään vikaa, vaan, että miksi oletetaan, että näkymättömät ovat tietyntyyppisiä ja että vika on automaattisesti heissä (ja vain heissä). Vika voi olla vaikkapa siinä, että ihmiset ovat liian erilaisia tai siinä, että jotkut ihmiset ovat liian päällekäyviä tai siinä, että jotkut ihmiset eivät anna tilaa erilaisuudelle. Sinä kuitenkin näytät olevan sitä mieltä, että vika voi olla vain minussa (vaikka piilotatkin loukkauksesi kliseisen paskan sekaan), koska tämä on jatkuva ongelma. Mutta jos ajatelleen, että vika olisi erilaisuudessa, ja olen erilainen, eikö ongelma myös silloin olisi jatkuva? Minusta tuntuu, että sinusta on helpompi vain olla kyseenalaistamatta omaa ajatusmaailmaasi kuin hyväksyä se, että kaikki ei ole niin yksinkertaista kuin luulet.

Minulla ei ollut koulussa yhtään ainoaa ystävää koko sen 9 vuoden aikana, koska minulla oli lapsesta saakka niin huono itsetunto, että uskoin ettei kukaan halua olla minun kanssani. Aloin käydä psykologilla lukion viimeisellä luokalla ja sain vähän kursittua itsetuntoani kokoon. Opiskeluaikana aloin tietoisesti etsiytyä erilaisiin harrastuspienryhmiin, joista aloin vähitellen saamaan kavereita (oman vuosikurssin opiskelijoista en vielä saanut kavereita, kun alku siinä porukassa meni puihin). Minun mielestäni ongelma oli sikäli minussa itsessäni, että pidin itseäni liian erilaisena kuin muut (huonompana ja hieman ylimielisesti vähemmän pinnallisena) ja se vaikeutti muiden kanssa olemista. En usko oikeasti, että joku ihminen olisi jollain hämärällä tavalla huonompi kuin muut, että KAIKKI ihmiset osaisivat automaattisesti kartella häntä. Eiköhän silloin ole kyse siitä, ettei ko. ihminen osaa tuoda itseään sellaisella tavalla esiin (sellaisella tavalla, jolla ihmiset yleensä saavat ystäviä) tai sitten hän ei kestä joidenkin muiden ihmisten käytöstä, jonka keskivertoihminen sietää. Päällepuhuvia ja huomiottajättäjiä löytyy melkein joka porukasta, mutta siinä pitää vaan niellä ylpeytensä ja opetella keinot joilla pärjää ryhmässä heistä huolimatta. Minua loukkaa edelleen jos joku vaihtaa puheenaihetta (sitä minun aihettani), mutta selviän siitä. Joka palaan aikaisempaan aiheeseen, vaihdan kolmanteen aiheeseen tai yritän kiinnostua uudesta aiheesta.

Tässä asiassa ei voi ajatella, että joku olisi syypää omaan yksinäisyyteensä tai liian erilainen, ei sellaisesta voi ketään syyttää. Syyttää ei voi myöskään keskivertokengänkuluttajaa, pinnallista ja päälle puhuvaa ihmistä. Ihmiset ovat mitä ovat, se joka haluaa kuulua joukkoon, sopeutuu, yrittää kehittää itsetuntoaan tai etsii sellaisen porukan jonka kanssa tulee juttuun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja myös näkymätön;23447354:
En tarkoittanut, että sinä olisit vähätellut tai kieltänyt sitä, että muiden hyväksyntää tarvitsee, vaan sitä, että monesti yksinäiset itsekin yrittävät ajatella, että siitä ei saisi välittää. En oleta etukäteen, että ihmiset pitävät minua näkymättönä. En tiedä miksi, oikeastaan pitäisi, koska yleensä siinä käy niin, mutta jotenkin olen aina toiveikas. Olen tutustunut ihmisiin kyllä myös netissä. Olen netissä varmaan yhtä näkymätön kuin muuallakin.

Olen joskus ajatellut, että yksinäisyyteni voi johtua siitä, että minulla ei tunnu olevan juuri mitään yhteistä "tavallisten" suomalaisten kanssa enkä ole vain onnistunut tapaamaan "oikeanlaisia" ihmisiä. Minua se ei haittaa, että olen erilainen, mutta se tuntuu haittaavan muita... En tiedä miksi, enkä minä siihen voi vaikuttaa. Enkä minä voi itseäni muuttaakaan, tai en ainakaan aio, koska pidän itse itsestäni. Onkin ironista, että sanotaan, että "ole oma itsesi, niin ihmiset pitävät sinusta". En usko, että se oikeasti pitää paikkansa, vaan on niitä lällyjä sanontoja, joita tietyt tyypit jakelevat mielellään...

Oletko tullut ajatelleeksi, että omalla asenteellasikin voit vaikuttaa asioihin. Laitoin sinulla ystävälläsen viestin, johon vastaat " Onkin ironista, että sanotaan, että "ole oma itsesi, niin ihmiset pitävät sinusta". En usko, että se oikeasti pitää paikkansa, vaan on niitä lällyjä sanontoja, joita tietyt tyypit jakelevat mielellään... " Lähinnä huvittaa tuon jo toisen negatiivisen viestisi jälkeen. Eikö ole parempi, että "tietyt tyypit" sentäs sanovat jotain mukavaa, kuin ikävää, oli se sitten "lälly sanonta" tai ei. Tuon määritelmäsi mukaan minä ainakin pidän lällyistä sanonnoista, koska usein niissä on perää ja niillä haluataan saada jotain hyvää aikaiseksi. Ilkeilyllä ja hyökkäävyydellä ei pitkälle pötkitä..riippuen tietysti mikä se suunta on. :)
 

Yhteistyössä