P
"pettynyt"
Vieras
Elikä mun tarina on se että omat vahemmat ovat yrittäjiä ja isä lisäks mielipuoli. Koko lapsuuden olen kärsinyt siitä että vanhempani ovat keskittyneet yrittäjyyteensä ja äiti myös isän mielipuolisuuden tukemiseen. Minä ja sisareni ollaan saatu kasvaa ilman kasvatusta pellossa. Aikuisiällä olen huomannut että kuinka kadehdinkaan ihmisiä joilla on hyvä kasvatus ja itsetunto. Minulta ne puuttuvat. Noo sitten mun vanhempi sisko lyöttäyty yhteen kans mielenvikasen ja juopon miehen kans yhteen ja niillä on kolme lasta. Nämä lapset ovat ensimmäisiä lastenlapsia vanhemmilleni ja myös vanhempani ovat tukeneet niitä taloudellisesti ja muutenkin tosi paljon auttaneet lasten hoidossa. Itselläni on kaksi lasta josta vanhempi yli 4v. Kertaakaan en ole pyytänyt niitä lastenhoitoavuksi koska asuvat eri paikkakunnalla. Nyt kuitenkin tuli sellainen tilanne eteen että tarvitsismme heidät viikonloppuna katsomaan lapsiamme kun mieheni kanssa menemme kurssille joka kestää kolme tuntia. Nyt kun kysyin äitiäni tähän niin eiköhän taas yritys mene edelle ja eivät kerkiä. Voi helvattu sanon minä, vanhempani ovat vielä eläkeiässä ja pakko vaan jatkaa työtä vaikka varmaan tossa iässä kannattais nauttia lapsenlapsien seurasta. Tai siis hoitaahan ne aina isosiskoni lapsia mutta asuvatkin samalla paikkakunnalla ja kun siskoni mies on juoppo niin oma äitini on niinkun samalla viivalla siskoni kanssa koska isänikin on mielipuoli. Mutta siis sekava selostus mutta onko kellään muulla tämmöstä että harmittaa ihan vietävästi omat vanhemmat kun ei niistä ikinä ole lastenvahdiksi?
