nyt tuli ristiriitaset tunteet ja olen ihan sekasin

[jybis]

pakko purkaa jonnekkin.
eli ei olla äidin aknssa oltu 2,5vuoteen missään tekemisisssä.
mm. alkoholiongelman takia ja äiti esti mua näkemästä isää,valehteli viranomaiislle etten halunnut nähdä isää ja läpäläpä.
juu tästä olen edelleen katlera ja se ottaa mua kuulaan joka ikinen päivä.
isä sitten kuoli vuosi sen jälkeen haimasyöpään kun tavattiin uudestaan.

otin isään siis yhteyttä heti kun muutin kotoa pois.

en uskaltanut ottaa salaa yhetyttä isään kun pelkäsin äidin reaktioita,käytti kotona väkivaltaa,niin henkistä kun fyysistäkin rangaistuksena.
olen pitkään miettinyt että äiti on henkisesti sairas.

Äidillä on ollut jo parikymmpisestä asti paksunsuolensyöpä,vaiko chronin tauti (en tiedä onko sama asia)
Nyt kuulema taas meikussa sisällä ja vettä punkteerattu keuhkoista.
tätini oli ottanu veljeen yhteyttä (ei jostain syystä soittanut mulle)

huomenna saa tietää onko viimehetket käsillä.

tässä nyt vaan pähkäilen että pitäiskö mun mennä sinne sairaalaan jos tilanne on oikeesti vakava,eihän se tarkoita kaiken anteeksi antamista ja unohtamista,eihän?

ja mitä sanon äidille?ei meillä ole mitään puhuttavaa..oma lapsenlapsikaan ei ole kiinnostanut häntä pätkääkään.
yski kännissä (huomaa kirjoituksesta) kirjoitettu kirje on tipahtanut postiluukusta koko aikana,ei puhelinsoittoa tai muuta.

mä en todellakaan tiedä mitä teen

 

[:(]

ikävä kuulla. itse varmaan menisin. koska se että käy sairaalassa ei todellakaan tarkoita, että olet anteeksi antanut, jos et niin kerran ole.

ehkä sinun ei tarvitse sanoa mitään...sanot vain, että tulit katsomaan, ja ettet halua puhua mistään menneistä..istua vain tässä ja olla..

voimia!

 

[vieras]

Voih, mä niin toivoisin että osaisin neuvoa sua. Mulla on kanssa alkoholisti äiti, johon olen katkaissut välit. Mä olen ajatellut sen omalla kohdallani niin että aikanaan voin ehkä antaa anteeksi mutta unohtaa en voi koskaan. Voimia.

 

[jeps1]

Tee niinkuin itse tunnet parhaaksi. Jos tunnet että haluat säilyttää mielessäsi vain ne muistot joita sinulla on äidistäsi aiemmilta ajoilta niin jätä menemättä...mutta jos haluat sanoa äidillesi jotain tai antaa hänelle mahdollisuuden sanoa sinulle jotain niin mene ihmeessä.
Mutta miltä sinusta itsestäsi tuntuu..onko enää mitään sanottavaa puolin tai toisin ?

 

[cothis]

Mie menisin käymään. Men todellakaan sano mitä sun pitäis tehdä, mulla on itselläkin vaan huonot välit mutsiin.. poikki oli kokonaan, mutta muksun myötä otin jotenkin kaukaisen neutraalit välit siihen.. eipä ne hyvät oo kuitenkaan, joten mitä vähemmän ollaan tekemisissä niin sen parempi. Mutta jos se tekis kuolemaa, mie menisin käymään.. ihan vaan siksi, että tiedän että katuisin jossain vaiheessa elämää jos en olisi käynyt. Ihan itsekkäistä syistä siis kävisin, oman mielenrauhan.

 

[Bouli]

Vaikea tilanne mut ehkä menisin kuitenkin ettei jäisi joskus vaivaamaan asia ettet sitten mennytkään,jos ja kun kävisi huonosti.En tiedä millaiselta tuollainen tilanne ja elämä on tuntunut niin vaikea sitten neuvoa että juu mene ihmeessä.Eihän sitä tarvitse sanoa mitään,kunhan menet.

 

[zalla]

:hug:

 

[essi]

mä taas en menis. Jos ei kiinnosta, ni hittoako siel ihmettelis.
Toisaalta jos kovasti mietit asiaa, ehkä alitajuisesti tunnet menemisen tarvetta.

 

[Ultramariini]

Vaikea paikka :hug: neuvojaksi minusta ei ole, eikä se lie tarpeenkaan.
Enkä varmaan osaa asettua asemaasi. . mutta kysyn, että jos jätät käymättä (edes pistäytyen) sairaalassa, ja äitisi menehtyy- voisiko sellainen jäädä sinua vaivaamaan.

 

[heta]

Mie en menis....mullaki välit poikki äitiin enkä ihan äkkii menis oli tilanne mikä tahansa.

 

[vieras]

Voih, mä niin toivoisin että osaisin neuvoa sua. Mulla on kanssa alkoholisti äiti, johon olen katkaissut välit. Mä olen ajatellut sen omalla kohdallani niin että aikanaan voin ehkä antaa anteeksi mutta unohtaa en voi koskaan. Voimia.

Tähän mun piti vielä lisätä, et tee niinkuin itse tunnet parhaaksi. Mä ehkä kyllä menisin katsomaan.

 

[jybis]

huh,kävin lenkillä.oli pakko päästä purkamaan pihalle kaikki ajatukset.
yhtään viisaampi asian suhteen en ole,parempi mieli vaan.

tosin ajattelin että jos menisin niin eipähän jäisi kaduttamaan myöhemmin.
ja jos siellä sängynpohjalta alkaa kuulua käninää siitä miten en ottanut häntä mukaan raskauteen jne. niin voinhan sanoa aina että olin isän kanssa kun hän eli viimosta puolivuotistaan.

osa musta haluaa mennä sinne mutta en tiedä kykenenkö

äh,maailman suurimpia kysymyksiä joihin kukaan ei voi vastata mun puolesta :xmas: :ashamed:

 

[vieras]

Mene katsomaan, ettei jää kaduttamaan. Jos hän sanoo jotain mikä loukkaa tai saa sulle pahan mielen, niin no... Siinä huoneessa on se ovi, mistä sinne menit ja se on sulle avoinna myös lähteä.

 

[kiisseli]

jos susta tuntuu, ette haluaisi mennä tai että susta tuntuu että sun PITÄISI mennä (ettäsulla on väkinäinen tunne menemisestä) niin oikea ratkaisu sulle itselle on ettet mene.
Jos menet, se ei tarkoita sitä että olisit anteeksi antanut tai unohtanut, eihän niilläasioilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Ole hiljaa vain jos siltä tuntuu, ei ole valmiita vuorosanoja. Puhu jos tuntuu tarve siihen.

Voimia, löydät oikean ratkaisun.

 

[Flow87 -Los tehottomuus-]

mä varmaan menisin.. jäis muuten vaivaamaan.. :hug:

 

[vieras]

Mene käymään, jätä vierailu kerraksi kaikki vanha ajatukset pois. Ajattele kertaa vaikka hyvästi jättönä ja sovintona. Siitä voi olla apua sitten tulevaisuudessa kun rupeat käsittelemään asioita ehkä uudestaan. Vie vaikka kuva pojasta, ellei hän ole sellaista jo saanut.

 

[kk]

En menisi. Mulla kanssa äitini kanssa jäänyt yhteydenpito noin 5v sitten. Olen jo etukäteen miettinyt, että jos joku tollanen tilanne tulee, ni en mene.

Toivon, että kun sen aika tulee ni äitini kuolee vaan nipsnaps pois, ettei tarttis edes miettiä moista.

 

[jybis]

tässä kun miettii niin on helpompi mennä nyt kun sitten jossitella myöhemmin.
kiitos,kauhee kun ei saa omai silmiään auki tämmösille asioille ilman muita ihmisiä :flower:
ehkä mua vähän pelottaa kohdata se ihminen jälleen,niin paljon kaikkea pahaa se ihminen on saanu aikaan.tuntuu kun vetäs vanhat haavat auki.
mutta voidaanhan me lähteä tukkanuottasille sinne käytävään ja jos hyvin käy ja tilanne ei ookkaan niin paha niin pääsen puhumaan suuni puhtaaksi.että jos sille linjalle lähtee mutis niin sitten lähden minäkin.
äidin on pakko saada se viimenen sana..

nyt tää lähtee suihkuun ja unille. :| jos uni sitten edes tulee

 

[mam]

Menisin asenteella jos jotain vanhoja kaivelee niin en suuttuisi, yrittäisin jaksaa vaihtaa pari sanaa, vaikka aloittaisin säästä. Veisin kukkia. Ei sinun tarvitse antaa anteeksi. Mutta mene käymään älä ota vanhaa asiaa esille, eläkä lasta mukaan. Kerro vaikka lapsen kuulumisia ja kosketa äitiäsi, ota kädestä kiinni. Koita jaksaa!

 

[kiisseli]

tässä kun miettii niin on helpompi mennä nyt kun sitten jossitella myöhemmin.
kiitos,kauhee kun ei saa omai silmiään auki tämmösille asioille ilman muita ihmisiä :flower:
ehkä mua vähän pelottaa kohdata se ihminen jälleen,niin paljon kaikkea pahaa se ihminen on saanu aikaan.tuntuu kun vetäs vanhat haavat auki.
mutta voidaanhan me lähteä tukkanuottasille sinne käytävään ja jos hyvin käy ja tilanne ei ookkaan niin paha niin pääsen puhumaan suuni puhtaaksi.että jos sille linjalle lähtee mutis niin sitten lähden minäkin.
äidin on pakko saada se viimenen sana..

nyt tää lähtee suihkuun ja unille. :| jos uni sitten edes tulee

kyllä se uni tulee. Levollisin mielin vaan, kaikki menee hienosti, päätitpä mitä hyvänsä : )

 

[tähdenlento09]

Kyllä mä menisin, jäis vaivaamaan jos en menisi ja äiti kuolisikin, kaikesta huolimatta.

 

[mamma ja pojat]

Mulla isän kanssa sama tilanne et välit on poikki ollut jo muutaman vuoden. En osaa sanoa menisinkö häntä katsomaan jos hän olisi kuolemassa.

 

[äiti myös]

Minulla vähän samanlainen tilanne äitini kanssa, hänellä oli alkoholin kanssa ongelmia koko mun lapsuuden ajan ja käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa yms. Lapseni ovat nähneet äitiäni vain muutamia kertoja. Isäni on kuollut. En todellakaan tiedä menisinkö sairaalaan, jos äitini olisi kuolemaisillaan, ehkä en.
No en tiedä auttoiko tämä nyt mitään, mutta ainakin voin sanoa, että tiedän suunnilleen miltä sinusta tuntuu.

 

[jybis]

nyt on taas uutta tietoa.
Äidillä on kasvaimia keuhkoissa ja oli saanut toissapäivänä pahan hengenahdistus kohtauksen taksissa kun oli menossa meikkuun ihan normi verikokeisiin jne. ennen sytoja.
keuhkoissa sen verran vettä että jos desin olis ollu nenempi niin olis kuollut siihen paikkaan
:snotty:

lääkärit oli sanoneet rivienvälistä tädille ettei tuosta enää parannuta eli se on menoa nyt.Lääkkeet eivät tehoa toivotulla tavalla.
Mä luulin että kaiken ton paskan jälkeen (lapsuus ja noi isä jutut) mua ei edes sattuis jos näin kävin.
Oon itkeny tän koko päivän,kaikista raastavinta oli se kun äiti soitti mulle pari tuntia sitten.

ja geenivirhe oli löytynyt syöpäsoluistako vai mistä en muista kun menin ihan sekasin koko puhelun aikana.
Äiti on myös jonossa terhokotiin eli luulen tietäväni missä mennään tän asian suhteen :'( :snotty:

teenkö väärin jos pistän taka alalle nuo "vanhat" asiat ja keskityn siihen että saan äidille mahdollisimman levollisen olon ja yritän saada meidän välit jonkinlaiseen kuntoon?
Koskaan meidän välille ei tule enää kehkeytymään mitään super äiti-tytäs suhdetta mutta jos edes yritän parantaa toisen oloa että hän voi nukkua rauhassa pois ajattelematta näitä asioita?

 

[Tallu -]

Yritä nyt vaan antaa hänelle anteeksi ja koittakaa viettää hyvää aikaa yhdessä, kun vielä voitte :hug: