nyt tuli ristiriitaset tunteet ja olen ihan sekasin

[Istafra]

Mene vain :hug:
Kuulostaa siltä, että äitisi viimeiset hetket jäisivät vaivaamaan sinua, jollet menisi...

 

[x]

Vasta äitini menettäneenä sanoisin, että vaikka menneisyydessä on tapahtunut mitä, saat myös itsellesi rauhan kun nyt olet läsnä hänen luonaan. Se raastaa kaikkein eniten, jos jälkeen päin harmittelee mitä ei tullut silloin tehtyä ja sanottua kun se vielä oli mahdollista.

Eli ole vierellä teidän molempien vuoksi. Ihana kun jaksat ajatella äitisi viimeisiä aikoja Voimia kovasti!

 

[jybis]

kiitos kaikille,mä täällä taas itken niin että läppäriin tulee kohta kosteusvaurio :snotty:
huh,nyt kömmin sänkyyn että jaksaa taas huomenna nousta.

tuntu uvaan niin pirun pahalta,ensin isä ja nyt äiti.ajattelin jo "etukäteen" alkaa käymään jollain psykologilla tms. kunnallisne kautta pääsee varmasti.on vielä ne isääkin koskevat asiat käsittelemättä

 

[vieras]

Tee äidin kanssa rauha. Siitä on sinulle eniten hyötyä. :hug:

 

[stop]

teenkö väärin jos pistän taka alalle nuo "vanhat" asiat ja keskityn siihen että saan äidille mahdollisimman levollisen olon ja yritän saada meidän välit jonkinlaiseen kuntoon?
Koskaan meidän välille ei tule enää kehkeytymään mitään super äiti-tytäs suhdetta mutta jos edes yritän parantaa toisen oloa että hän voi nukkua rauhassa pois ajattelematta näitä asioita?

Miksi sä tekisit väärin? Sä ajattelet todella kauniisti ja kypsästi. Mikäli pystyt tuohon, niin tee ihmeessä noin, sillä loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin äitisi. Jos sinä ihan totaalisesti vihaisit häntä, niin tuskinpa edes pohtisit tuollaisia asioita.

 

[anna anteeksi]

Hyvä ajatus että menet terapiaan, mutta sen aika on sitten kun nämä raskaat ajat nyt ovat ohi. Sulla on edessä vaikaita ja raskaita päivä, voimia paljon!

Kuten täällä on neuvottu, kehottaisin menemään katsomaan äitiäsi. ei sinun NYT tarvitse antaa anteeksi kaikkea lapsuudessasi kokemaasi pahaa. Mutta olemalla äitisi tukena nyt teet itsellesi SUUREN palveluksen tulevaisuuden suhteen. Ei teidän edes tarvitse puhua mnneistä. tai sitten puhutte jos siltä tuntuu. Teet niin kuin parhaalta tuntuu. Kuuntele sisintäsi. Luulen että kadut myöhemmin ellet nyt ole äitisi viimeisinä hetkinä läsnä.

Tulevaisuutta varten annan neuvon, jonka itse sain kun isäni oli kuolemassa. Isän ja minun suhde oli kamala, hän teki asioita jotka oli tavallaan anteeksiantamattomia mutta mikä vaikeinta, hän ei ikinä myöntänyt tehneensä mitään väärää. Hän ei ikinä pyytänyt anteeksi minulta, koska piti itseään täydellisenä ja virheettömänä. Minä kärsin hänen takiaan koko lapsuuden ja nuoruuden. Olin samassa tilanteessa kuin sinä, vuosien tauon jälkeen menin tapaamaan sairaalaan jossa hän oli viimeiset päivät. Minä annoin hänelle anteeksi. Vaikkei hän sitä pyytänytkään. Eli terapeuttini neuvo oli: Anteeksi voi antaa, vaikkei ihminen pyytäisikään anteeksi. Se on tärkeä neuvo ja vapauttaa ihmisen. Siis sinut. Ja minut. Sinä voit päättää antaa äidillesi anteeksi, vaikkei hän ikinä ymmärtäisi sinulta anteeksi pyytää. Annat sitten kun olet valmis. Ei hänen tarvitse sitä kuulla, riittää kun sydämessäsi todella annat anteeksi.

 

[vieras]

Mene vaan, ei siinä sanoja tarvita jos niitä ei löydy.

 

[jybis]

en tiedä onko äiti luovuttamassa kun sanoi että haluaa mun tulevan hänen luokseen (siis kotiin) jos sinne enää pääsee että saan kaikki valokuvat itestäni ja äidistä että voin niitä sitten pojalle myöhemmin näyttää ja kertoa kuka äiti oli.
röökin polttoa ei oo lopettanu mutta dokaamisen on jättäny,enkä ihmettele jos kerran huonossa kunnossa on.
kuulosti puhelimessa ihan siltä äidiltä jonka muistan lapsuudesta

musta tuntuu että mä pelkään kuolemaa,luopumista ja sitä tunnetta.pelkään sitä kun tietää ettei toista enää näe.