OCD-käytöksen paheneminen raskauden aikana

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Aloittaja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"Aloittaja"

Vieras
Hei.

Olen viimeisen kolmen vuoden aikana alkanut toistaa pakonomaisia rituaaleja. Kaikki alkoi kun muutin erittäin stressaavan eron jälkeen uuteen asuntoon, jossa oli induktioliesi. Pelkäsin kokoajan että se liesi jää päälle jonkin häiriön takia ja huomaamattani aloin toistaa varmistusrituaaleja kotoa lähtiessäni. Alkuun riitti yksi "sarja", eli jokaisen levyn varmistin 4 kertaa peräkkäin saadakseni mielenrauhan. Tämä pysyi "stabiilina" ja ainoana oireena kunnes nyt...

Uuden suhteen myötä, muutamaa vuotta myöhemmin olen raskaana ja nyt tuntuu että mahdolliset riskit erilaisille vahingoille ja unohduksille ovat lukemattomat ja täysin hallitsemattomissa.

Huomaamattani hellan varmistukset ovat nyt kasvaneet eli jokaisen levyn tarkistan yhteensä 16 kertaa, neljän tarkistuskierroksen jaksoissa.

Sitten aloin pelkäämään ulko-oven auki jäämistä, joten lukituksen tarkistan neljä kertaa, kävelen alemmalle kerrostasanteelle, ja käännyn takaisin vielä toistamaan neljä kertaa lukituksen.

Auton kanssa nykyään varmistan ettei valot jää päälle ja ettei ovet jää auki. Tähän on toistaiseksi riittänyt kaksi tarkistuskierrosta.

Nyt uusimpana juttuna on astian- ja pyykinpesukoneiden vesihanat. Niiden kiinni oleminen täytyy varmistaa neljästi niin että poistun välillä huoneesta jossa kone on.

Tämä paheneminen stressaa ja ahdistaa, mutta varmistuksien tekemättäjättäminen ahdistaa enemmän. Mieheni suhtautuminen on muuttunut leikkimielisestä kiusoittelusta huolestumiseksi.

Mietin, voiko tämä johtua nyt vain raskaudesta ja sen tuomista elämänmuutoksista, voiko nämä mennä ohitse kun lapsi syntyy vai räjähtääkö tilanne silloin vasta käsiin ihan todenteolla?

Kenellään kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta?

Ja tiedän, että näistä en pääse eroon muutoin kuin vastustamalla sitä impulssia, mutta olen ainakin tällä hetkellä liian heikko siihen.
 
Minulla paheni raskauden aikana pakko-oireilu,joka oli aiemmin ollut hyvin lievää, periaatteessa normaaliakin. Synnytyksen jälkeen oireilu paheni edelleen ja olin hyvin ahdistunut.Psykoterapeutin ohjeistuksella aloitin pienen annoksen mielialalääkettä. Sillä, ja keskusteluavulla tilanne vähitellen normalisoitui. Koin raskauden ja äidiksi tulon niin vahvasti,ja pelkäsin siihen liittyvää vastuuta,jotta yritin hallita siitä tullutta ahdistusta pakko-oirein. Voisiko sinullakin olla jotain vastaavaa taustalla? Ja hormonit tuo oman lisänsä vielä. Tsemppiä,hae ihmeessä itsellesi apua! Toivottavasti tilanne normalisoituu synnytyksen myötä. :)
 
Jos mahdollista menet itse edeltä pois asunnosta ja annat miehen varmistaa kaikki nuo kohdat. Kannattaisi puhua asiasta neuvolassa/lääkärissä. Vaikka raskauden ja imetyksen aikana ei lääkitystä voi käyttää niin sen jälkeen voisit harkita, jos oireet haittaavat. Mulla on pelkkää avainten tarkistamista(ja siitä huolimatta ne on pari kertaa jääneet sisälle) ja lompakon mukana olon tarkastamista. Jos on muuta ahdistusta niin nuo vähäiset pakko-oireet ahdistaa minua enemmän ja jos taas muuten on hyvä olla, niin ei se avainten jatkuva hiplaaminen taskusta häiritte itseä.
 
Mulla oli käsienpesu OCD aiemmin tosi pahana ja muutama muukin hygieniaan liittyvä pakko-oire. Eka raskaus oli melko vainoharhaista ruokarajoitusten ja muidenkin juttujen suhteen. Pelkäsin myös, että mitä OCD:lle tapahtuu sitten, kun lapsi syntyy. Mun kohdalla huoli oli turha, sillä lapsien saamisen myötä oireet ovat helpottaneet selvästi. Itse olen saanut altistettua itseni siten, että koska olen sitä mieltä, että lapselle voi antaa esim. kotona lattialle pudonneen leipäpalasen, niin olen joskus pakottanut itseni samaan. Perustelen aina itselleni, että jos sallin rakkaalle lapselleni jotain "likaista", niin sitten mun on pakko pakottaa itsenikin sellaisen syömiseen. Tai sama pätee käsienpesuun joissain tilanteissa.

En sun OCD:n kohdalla osaa sanoa, mikä ajatuskulku auttaisi sua, mutta uskon, että sinäkin voit päästä eroon tuosta tarkistuksesta vaan pakottamalla itsesi siihen tarkistuksen jättämiseen yhteen kertaan, vaikka se ahdistaakin. Mulla on jonkin verran ollut tarkistusta, mutta sitä ei ole koskaan ollut todella häiritsevässä määrin. Joskus mua auttaa, kun sanon esim. mielessäni "ääneen", että "on pois". Ja ulko-ovea ja jääkaappia usein napautan kädellä vielä kerran, kun olen sen sulkenut, ja sitten palaan myöhemmin tuohon "lisäliikkeeseen" ja uskon, että kiinni on.

Oletko koskaan katsonut niitä telkkarisarjoja pakko-oireisista ihmisistä? Niissähän oli ihan extreme-tapauksia. Niistä poimin noi altistukset ja ne on kyllä mulla auttanut.

Tsemppiä kovasti! Nautinnollista raskautta!
 
Itse olin sairastanut vakavaa ocdta, tarkastuksia ja pakkoajatuksia, 5 vuotta ennen raskaaksi tuloa. Lääkkeen avulla olin täysin oireeton , kunnes lapsi syntyi, sitten kaikki räjähti käsiin. Sisulla aina kuitenkin lapseni hoidin, samalla kun vaihtelin eri lääkkeitä, kävin terapiassa ja yritin löytää uudestaan tasapainoa. Suosittelen ehdottomasti psykiatrin kanssa juttelua ja terapian aloitusta mahd pian, zemppiä!
 
Mä oon myös "OCD-taipuvainen", jos sen näin muotoilisi. Tällä hetkellä ei mitenkään häiritsevällä tasolla.
Varmasti raskaus (uusi elämäntilanne, hormonitkin heittää) on aiheuttanut oireittesi pahenemisen. Onneksi OCD on sellainen, jonka itse ymmärtää ja sitä itse pystyy lopulta hallitsemaan. Mieti, mikä sinua auttaisi? Voisiko esimerkiksi kirjausvihko ("suljin vesihanan") olla apuna? Tai teet tietoisia harjoituksia impulssien suhteen, vaikka tiedän, kuinka vaikeaa se on.
 

Yhteistyössä