Odotatko sinä innolla ja ilolla aikaa kun lapset lentävät pesästä vai onko se aika

["miumau"]

kamala ajatuksenakin - parasta on nyt kun lapset ovat vielä kotona?

Entä sinä jonka lapsi / lapset ovat jo pois kotoa, miten lapsella alkoi sujua ekat viikot omassa huushollissa? Osasiko tehdä ruokaa? Entä siivota? Hoitaa omia asioitaan? Mitä ongelmia / yllätyksiä tuli vastaan? Käykö lapsi teillä usein kyläilemässä vai ovatko tapaamiset harvoin?

 

["ninnananna"]

Meillä lapset 7v ja 4v. Kauhulla odotan murrosikää...poismuutto tuntuu vielä kaukaiselta......Ihanaa kun lapset on pieniä. En voi sanoa, että nautin joka hetkestä, mutta joka päivästä!

 

[gk]

Meillä tämä vaihe menossa. .
Kaksi on jo lähtenyt ja yksi vielä kotona.
Onhan tämä haikeeta ja yhden aikakauden loppu.
Luulin jotenkin ,että huoli vähenisi kun ovat täysi ikäisiä ja asuvat omilla mutta tosiasiassa nyt se huoli vasta nouseekin kun eivät ole enää silmien edessä ja soitella ei viitsi kokoajan.

 

[eilen viimeeksi]

Laskeskelin juuri että sellaiset 15 vuotta niin meillä pienimmätkin muuttaa kotoaan, sitten ollaan miehen kanssa kahden. Sitä ennen on lusittavana yhtäaikaiset murrosiät ja vaihdevuodet. Eläkeikään vielä reilusti jäljellä, senkin laskin ja kun sitä nostetaan ja nostetaan niin jääköhän meille miehen kanssa elämän ehtoolle aikaa nauttia kahdenkesken elämisestä ja olemisesta?

 

[vieras..]

Meillä vanhin 17v ja asuu vielä kotona. Ite toisaalta odotan innolla sitä kun väki vähenee ja jää itelle ja varsinkin miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Lapsia kuusi joten tää arki on aika hektistä.

Ei se sitä tarkoita että välittäisin tai rakastaisin lapsia vähemmän.

Meillä lapset osaa perusasiat. Eli niistä ei tarvi murehtia osaavatko. Osaavat jos haluavat. Rahankäyttö on jännä juttu. Jokainen on jo pienestä asti ollut todella erilainen sen kanssa. Oikeastaan yksi lapsi sen suhteen joka vähän huolestuttaa. Toisaalta on kuin kopio mun omasta pikkuveljestä.

Kyläilyt ym riippuu varmaan täysin siitä mihin asti muuttavat kun lähtevät ja millainen elämäntilanne muutenkin.

 

[viimeinen lähdössä]

Meillä tämä vaihe menossa. .
Kaksi on jo lähtenyt ja yksi vielä kotona.
Onhan tämä haikeeta ja yhden aikakauden loppu.
Luulin jotenkin ,että huoli vähenisi kun ovat täysi ikäisiä ja asuvat omilla mutta tosiasiassa nyt se huoli vasta nouseekin kun eivät ole enää silmien edessä ja soitella ei viitsi kokoajan.

Samat aatokset, nyt kun kuopuksella pian edessä omilleen lähtö. Kolme jo asuu perheineen ja hyvin ovat pärjänneet alusta saakka omillaan.
Erikoisen haikealta tuntuu tämä kuopuksen lähtö, onhan hän viimeinen ja jään sit yksiksein. Toisaalta kuitenkin kovasti odotan jo ja suunnittelen kodin uudelleen sisustamista, mutta kuitenkin.

 

["nasuli"]

En totisesti meinaa tottua siihen, että noi mun penskat lähtee maailmalle.. 2 vasta lähtenyt, useampi kotona, mutta kyllä tuo tokan lähtö monen sadan kilsan päähän oli yhenlainen "maan suru" mulle. Välillä jo mietinkin, että hitto, kun oisin tiennyt aikanaan, kuin nopeaan tämä aika kuluu ja kuinka kipeää tekee, niin en ois lapsia tehnytkään. Mutta toisaalta taas; aika hitsin hienoa, kun omani pärjää niin, että voi lähteä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan unelmaansa, ja mä jään oottelemaan, koska käy kylässä ja saan laitella lempiruokansa jne. Elämä on , ja noinhan sen kuuluukin mennä.

 

[true]

Mun viidestä lapsesta kaksi on lähtenyt ja kaksi varmaan lähtee parin vuoden sisään. Se on niin ristiriitaista, kun toisaalta tuntuu hyvältä, että lapset pääsevät siivilleen ja toteuttamaan haaveitaan, mutta mulle on aina yhtä kova paikka, kun he lähtevät taas kotona käytyään. Nyt mulla vasta haikea olo on, kun toinen noista pois muuttaneista lähti juuri toiselle puolelle maapalloa vuodeksi enkä siis näe häntä vuoteen. Itkin sunnuntaina lentokentällä silmäni turvoksiin. Olin päättänyt, että olen "reipas", kun tyttö lähtee, mutta ei kyynelille meinannut loppua tulla. Niin ja tiedän, että lapset pärjäävät, mutta ikävä on kova.