Odotuksen onnellisuus..

[t-rex]

taustailen enemmänkin, mut välillä tulee kirjotuspuuskia..
Odottelen neljättä sekä odottamisen ihanuutta,,,
Alkuraskaudessa ei vaivannut kuin väsy, eikä sekään liikoja. Olen oikeastaan aina voinut raskauksissani todella hyvin ja selvinnyt ilman vaivoja.
Nyt tässä raskaudessa huolettaa kaikki... ensin onko siellä mahassa ketään -> varmistus alkuraskauden ultrassa että olihan siellä.
Sitten taas odotellaan -> onkohan viä elossa, juup sydänäänet löytyneet joka neuvolakerralla.
Nyt rakenneultraa odottelen (24.1) ja rv ois silloin 20+1 ... taas mielessä onko ketään kotona ja onko kaikki hyvin??
Näiden kaikkien "pelkojen" takana varmaankin kesäinen tuulimuna..
Olen kaikista tuntenut liikkeet hirmu "myöhään" eli vasta 20 vkon kieppeillä. Nyt tunnen välillä iltaisin ja välillä en ... järkyttävää tällänen epätietoisuus.. :headwall: Välillä on sellasta menkkamaista mahakipua... en edes muista onko muissa raskauksissa tällästä ollu!!
Oishan aina mahku mennä neuvolaan, mut kynnys sinne menoon neljättä odottavalla aikas korkee.. :ashamed: Kyllähän mun pitäis tietää jne..
No josko tämä valitusvirsi helpottaisi oloani... :saint:
Kiitos, jos joku jaksoi lukea saatikka vielä kertoa omasta Onnelllisen odotuksen odottamisesta..

 

[Jahvetti]

Mulla on ihan samoja fiiliksiä ollt koko raskauden tän nelosen kanssa :hug:
Sekä se, että voiko tosiaan vieläkin kaikki mennä hyvin, kun 3 on jo takana =) Mutta kai nää on normaaleja fiiliksiä, liittyen sanontaan "tieto lisää tuskaa"...eli itse ainakin olin esikoisen odotusaikana huomattavasti huolettomampi
Mutta täällä loppu häämöttää ja kaikki on tähän asti mennyt hyvin. Tsemppiä sullekin!! :hug:

Jahvetti 37+0

 

[t-rex]

Mulla on ihan samoja fiiliksiä ollt koko raskauden tän nelosen kanssa :hug:
Sekä se, että voiko tosiaan vieläkin kaikki mennä hyvin, kun 3 on jo takana =) Mutta kai nää on normaaleja fiiliksiä, liittyen sanontaan "tieto lisää tuskaa"...eli itse ainakin olin esikoisen odotusaikana huomattavasti huolettomampi
Mutta täällä loppu häämöttää ja kaikki on tähän asti mennyt hyvin. Tsemppiä sullekin!! :hug:

Jahvetti 37+0

Kiitos!! Mulla on toi sama lause mielessä kans et viekö tääkin voi onnistua ja tulla terve laps vaikka 3 on jo... Ja tosiaan ekasta olit tietämättömän onnellinen kaikesta..
Sulla ei enää kaua menekään ku pääset nauttimaan vauvasta... onnellista loppuraskautta!!

 

[äiti lpr]

minulla on yksi lapsi ennestään ja nyt on hillitön paniikki päällä.. tänään oli niskaturvotus ultra, mutta sitä ei voinu tehä ku vaavin koko vastaskin vasta rv 10+2, kuukautisten mukaan rv 11+1. no nyt sitten alko jännittää että kasvaako se tarrpeeksi ens viikkoon mennessä.. ja toivottavasti sillä ei oo mitään häikkää.. toivottavasti löytyy kaikki nenäluut ym, mitkä pitäskin..

ja minulla ollut myös sellasta lievää menkkamaista kipua alavatsalla eilen ja tänään.. ekasta en muista mitään tollasta..

järki sanoo että kaikki on hyvin, mitään vuotoja ei ole ollut eikä ole, ja kai se kohtu kasvaa koko ajan aiheuttaen tuntemuksia, mutta silti jännittää että toivottavasti ei ole tulossa keskenmeno..

ja ekalta toisiaan annoin kaiken mennä omalla painolla, enkä tuskaillu mistään..

on tää tällästä..

äiti lpr 10+2

 

[pia]

Mä odotan kanssa neljättä ja oon huomattavasti huolestuneempi siitä että onko kaikki kunnossa ja meneekö kaikki hyvin kun ekaa odottaessa, silloin ei osannu jotenkin ajatellakaan että jokin voisi mennä vinoon..
Nyt loppuraskaudesta mulla kohos paineet ja oli epäily raskausmyrkytyksestä, sain verenpainelääkkeet ja istukka oli vähän kalkkeutunut ja minä sydän syrjällään odotan että syntyis jo niin ei tarvis enää ressata..

Pia rv 37+6

 

[persvakoonasana]

Heips,

täällä odotellaan ensimmäistä, mutta paniikki on ollut hirvittävä koko raskausajan. Ensin pelkäsin, että raskaus menee kesken ja sen jälkeen olen pelännyt jokaista vihlontaa, vatsakramppia jne. Ja useista ultrista huolimatta pelkään, ettei vauva ole terve tai että synnytyksessä menee jotain vikaan. Pelot kuulunevat asiaan, jollain asteella, mutta kyllä mulla pelot on ajoittain aiheuttaneet itkukohtauksia, enkä ihan täysipainoisesti ole varmaankaan pystynyt raskausajasta nauttimaan. Ihanaa tosin on ollut se, että vauva on liikkuvainen, joten se on aina saanut herkän mieleni rauhoittumaan. :heart: Nyt viikkoja on onneksi kasassa jo 36+1, joten voiton puolella ollaan. Raskausajan suhteen siis... Eikös sitä sanota, että vauvan synnyttyä pelot vasta alkavat...

 

[poika04ja08]

Tähän on minunkin kerrottava omat huoleni. Eli toista lasta odotetaan syntyväksi 8.5. Alku peni panikoidessa onko siellä ketään ja sitten et vielläkö hän on elossa ja ennen np-ultraa et onko hänellä kaikki tarvittavast "osat" ja sitten taas paniikkia et elääkö hän kun ei liikkeet tunnut ja rakenneultraa odottaessa TAAS paniikki onko hän kunnossa..Ja NYT rakenneultran jälkee paniikki synnytyksestä ja siitä ettei vauva kuolisi massuun ja kaiken TÄMÄN LISÄKSI olen pelännyt kuin ruttoa listerian saamista on todellakin ollut oiken rauhallista tämä toinen odotus täälläkin suunnalla. Kauhea paniikki jos käsistä menee jotain multaa tms..suuhun.
Esikon kohdalla en pelännyt mitään ja söin varmasti kaikkea mahdollista ja en jatkuvasti miettinyt...