Ohjeita alkoholistin omaiselle?

[Essie]

Tässä nyt sitten kävi niin että isäpuoleni ratkesi ryyppäämään ja tiedän että loppua ei tule taas moneen viikkoon. Mulle ja miehelleni on tulossa syksyllä toinen lapsi, enkä haluaisi olla vanhempieni kanssa enää missään tekemisissä koska äitini juo vähintään joka viikonloppu ja isäpuoleni osaa kyllä olla kauankin ilman mutta sitten kun hän ottaa niin se ei ikinä jää muutamaan annokseen eikä vain siihen viikonloppuun.
Onko mitään millä voisin saada heidät tajuamaan että heidän alkoholin käyttö ei ole enää hallittua.

Tässä myös hieman taustaa:
Isäpuoleni on hakannut äitiäni humalassa.
Äitini on lähtenyt baariin ja jättänyt minut ensimmäisen kerran yksin kotiin ollessani 6:n vanha, ensimmäisen kokonaisen yön yksin olen viettänyt 8-vuotiaana.
Ollessani 11-vuotias kyllästyin heidän jokapäiväiseen juomiseen, aluksi kaadoin heidän viinojaan pois mutta kyllästyin siihen ettei kotona ollut koskaan lämmintä ruokaa ja siihen että he haukkuivat jatkuvasti aloin itsekin juoda. Join melkein jokapäivä siihen asti että olin 15-vuotias kunnes jouduin lastenkotiin. Siellä sain apua omiin ongelmiini, kävin terapiassa jossa kävi ilmi että olin turhaan monta vuotta syyttänyt itseäni kaikesta (jopa vanhempieni juomisesta) ja että kaikki johtuikin vanhempieni juomisesta ja laiminlyömisestä.

Tiedän, pitkä sepustus... Mutta jos joku tämän jaksaa lukea ja vielä kommentoida niin olisin onnellinen!

 

[juu]

Miksihän näitä aloituksia on ollut nyt juhannuksen aikana erityisen paljon

 

[äiti]

Hienoa että SINÄ olet selvinnyt

 

[Tiinuliini]

Onpa kurja ja ikävä tilanne :hug:

Tiedät varmaan itsekin sen, että alkoholisteille ei voi puhua "järkeä". Vaikka sanoisit mitä, niin tilanne ei tule muuttumaan. Alkoholisti keksii aina "syitä" juomiseensa eikä näe itse omaa tilannettaan. Juominen loppuu vasta kun alkoholisti itse haluaa sen lopettaa.

Luulen, että ainoa mahdollisuutesi on selittää äidillesi ja isäpuolellesi miksi et halua olla heidän kanssa tekemisissä. Jos he sen jälkeen haluavat lopettaa juomisen, niin on heidän tehtävänsä etsiä apua.

 

[Cassyput]

Onko mitään millä voisin saada heidät tajuamaan että heidän alkoholin käyttö ei ole enää hallittua.

Kysymykseesi on olemassa vain yksi oikea - karu - vastaus: Ei.



:hug:

 

[Essie]

Miksihän näitä aloituksia on ollut nyt juhannuksen aikana erityisen paljon

:attn: ehkäpä siksi koska alkoholismia on kahdenlaista, jatkuvaa ja kausittaista ja näin juhannuksena taitaa tulla monessä perheessä esille se kausittainen alkoholismi (joka on ihan yhtä vakavaa kuin jatkuva).

 

[emmi]

Et ole vastuussa kenenkään elämästä, varsinkaan äitisi. Oma elämäsi ollut jo aivan liian rankkaa yhden kestää. Ihana, että olet selvinnyt ja saanut oman elämäsi hallintaan. Keskity omaa perheeseen, lapsiin ja mieheesi. Olet onnesi ansainnut. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia jaksaa eteenpäin. Lämpöset halit. PS. AA-ryhmissä myös ryhmiä omaisille.

 

[Mama the Strange]

Et voi auttaa heitä, ennenkuin itse myöntävät ongelmansa ja ovat valmiita ottamaan apua vastaan. Sitä ennen et voi tehdä mitään.

 

[vieras]

Käyppäs katsomassa täältä

http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewforum.php?f=15

 

[xxx]

Tuttu tunne.

Isäni on alkoholisti. Selvinpäin mitä ihanin isä ja isoisä.
Mutta kuningas alkoholi menee kaiken edelle.
Ei ole niin hyviä lapsia, ei niin hyvää vaimoa, jonka edelle ei viina alkoholistilla menisi .

Se on tosiasia, joka minunkin on pikkuhiljaa ollut pakko hyväksyä.
Olen tehnyt isälle selväksi, että olen hänen kanssaan tekemisissä ainoastaan silloin, kun hän on selvä.

Isä ei edes halua parantua saati myöntää ongelmaansa .

Voimahali sinulle, sinä et voi alkoholia parantaa, vaikka kuinka haluaisit :hug:.

 

[Pesky Pixie]

Mä en jaksanut läheiseltäni tota kausittaistakaan alkoholismia.. Musta tuntuu, että aikalailla suurin osa alkoholisteista sitä nimenomaan onkin, ja sillä niiden on sitten hyvä puolustella omaa alkoholinkäyttöään kun "en mä nyt mikään rapajuoppo ole" tai "mähän kuitenkin hoidan kodin ja työtkin". Mun oli sanottava, että katkon kautta meille kylään, sitä ennen ei tartte tulla. Helpotti omaakin elämää tosi paljon, kun ei aina tarvinnut pelätä ja miettiä, että onko tänään SE päivä kun ollaan taas SIINÄ kunnossa.

 

[Essie]

Onko mitään millä voisin saada heidät tajuamaan että heidän alkoholin käyttö ei ole enää hallittua.

Kysymykseesi on olemassa vain yksi oikea - karu - vastaus: Ei.



:hug:

Sitä mä olen miettinyt, että taitaa olla noin. Itse olen kärsinyt heidän takiaan aika paljon, joten ei kamalasti olisi minulta pois jos en enää olisi tekemisisissä heidän kanssaan muutankuin sukujihlissa... Mutta lasten kannalta se on ikävää... Onhan heillä oikeus isovanhempiin... Mutta on se lapsillekin kurjaa kun mummu peruu heidän kyläilynsä siksi että mummun täytyy ottaa "hieman selkälääkettä"...

 

[wb]

mä kävin al-anon ryhmässä alkoholistin omaisille. se auttoi kyllä,siel sai sellasen tietopaketti vihkon jossa oli vinkkejä. mun oma äiti on alkanut vanhemmiten juomaan eikä näe vakavaa ongelmaa itte. mä oon tehny niin että pidän etäisyyttä aina kun en jaksa ongelmaa. lapsi ei voi vanhempaa raitistaa,se on ollu vaikee ja rankka todeta ja siel al anonissa ne sanoi samaa.

 

[ulpukka]

Onpa kurja ja ikävä tilanne :hug:

Tiedät varmaan itsekin sen, että alkoholisteille ei voi puhua "järkeä". Vaikka sanoisit mitä, niin tilanne ei tule muuttumaan. Alkoholisti keksii aina "syitä" juomiseensa eikä näe itse omaa tilannettaan. Juominen loppuu vasta kun alkoholisti itse haluaa sen lopettaa.

Luulen, että ainoa mahdollisuutesi on selittää äidillesi ja isäpuolellesi miksi et halua olla heidän kanssa tekemisissä. Jos he sen jälkeen haluavat lopettaa juomisen, niin on heidän tehtävänsä etsiä apua.

Tämä pitää paikkansa...mun vanhemmat kans alkkiksia, iskä ryyppäs reilu vuos ittensä tosi huonoon jamaan,oli sairaalassakin 3 viikkoo. Molemmilta menny työpaikat. Nyt terästäytyneet, koska rahaa ei yksinkertaisesti ole. Keväällä oli häätö lähellä ja armeliaasti maksoin heidän vuokran että kämppä edes säilyis ja tää tilanne, että meinas koti mennä, ilmeisesti säikäytti niin paljon että laskut hoitavat ja loput juovat jos jää. Monet itkut itkeny minäkin menneinä vuosina kun luvattu tulla lasten synttäreille ym. juhliin ja sit samana pvänä soitetaan ja ollaan muka jossain mahataudissa tms. Rankkaa on!!!

Jaksamista!

 

[Pikku Mii]

Tässä nyt sitten kävi niin että isäpuoleni ratkesi ryyppäämään ja tiedän että loppua ei tule taas moneen viikkoon. Mulle ja miehelleni on tulossa syksyllä toinen lapsi, enkä haluaisi olla vanhempieni kanssa enää missään tekemisissä koska äitini juo vähintään joka viikonloppu ja isäpuoleni osaa kyllä olla kauankin ilman mutta sitten kun hän ottaa niin se ei ikinä jää muutamaan annokseen eikä vain siihen viikonloppuun.
Onko mitään millä voisin saada heidät tajuamaan että heidän alkoholin käyttö ei ole enää hallittua.

Tässä myös hieman taustaa:
Isäpuoleni on hakannut äitiäni humalassa.
Äitini on lähtenyt baariin ja jättänyt minut ensimmäisen kerran yksin kotiin ollessani 6:n vanha, ensimmäisen kokonaisen yön yksin olen viettänyt 8-vuotiaana.
Ollessani 11-vuotias kyllästyin heidän jokapäiväiseen juomiseen, aluksi kaadoin heidän viinojaan pois mutta kyllästyin siihen ettei kotona ollut koskaan lämmintä ruokaa ja siihen että he haukkuivat jatkuvasti aloin itsekin juoda. Join melkein jokapäivä siihen asti että olin 15-vuotias kunnes jouduin lastenkotiin. Siellä sain apua omiin ongelmiini, kävin terapiassa jossa kävi ilmi että olin turhaan monta vuotta syyttänyt itseäni kaikesta (jopa vanhempieni juomisesta) ja että kaikki johtuikin vanhempieni juomisesta ja laiminlyömisestä.

Tiedän, pitkä sepustus... Mutta jos joku tämän jaksaa lukea ja vielä kommentoida niin olisin onnellinen!

Kuulostaa kovin tutulle.. Erona kyllä se etten mä koskaan ratkennut, tosin jossen miestäni oli löytänyt 7vuotta sitten jne.. Oisin taatusti samassa jamassa. Mun äiti on siis alkoholisti ja isosisko lähti samoja polkuja.. Meille on kans tulossa vauva, heinäkuun lopulla. Mä en haluais kokonaan katkaista välejä mut on tää niin puuduttavaa.. Selväksi olen tehnyt että pysyvät kaukana sairaalasta kun meidän lapsi syntyy, en halua nähdä eikä kutsua ristiäisiin tule jossei juominen lopu. Ei ilmeisesti nappaa. :/

 

[LisaMarie]

Onko mitään millä voisin saada heidät tajuamaan että heidän alkoholin käyttö ei ole enää hallittua.

Kysymykseesi on olemassa vain yksi oikea - karu - vastaus: Ei.

Periaatteessa näin.
Ihminen kuitenkin on laumaeläin, todellisuusterapia, se että joutuu todella kohtaamaan, mitä läheisilleen aiheuttaa, saattaa jonkun herättää. Mutta kun käytännössä alkoholisti on varsin teflonpinnoitettu, ei se kuule mitä sille sanoo. Ja läheiset ovat sen kanssa samassa tynnyrissä, hekään eivät täysin näe tilaansa, koska yrittävät suojella itseään.
Tässä kuitenkin linkkejä itselle tueksi ja tiedoksi:
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/
http://www.minnesota-hoito.fi/
http://www.raittius.net/
http://www.avominne.fi/

 

[Essie]

Mä en jaksanut läheiseltäni tota kausittaistakaan alkoholismia.. Musta tuntuu, että aikalailla suurin osa alkoholisteista sitä nimenomaan onkin, ja sillä niiden on sitten hyvä puolustella omaa alkoholinkäyttöään kun "en mä nyt mikään rapajuoppo ole" tai "mähän kuitenkin hoidan kodin ja työtkin". Mun oli sanottava, että katkon kautta meille kylään, sitä ennen ei tartte tulla. Helpotti omaakin elämää tosi paljon, kun ei aina tarvinnut pelätä ja miettiä, että onko tänään SE päivä kun ollaan taas SIINÄ kunnossa.

Meillä on sama tilanne, kunhan pystyy työt edes kausittaisesti hoitamaan niin hyvä on kuulemma...

 

[Pesky Pixie]

Meillä on sama tilanne, kunhan pystyy työt edes kausittaisesti hoitamaan niin hyvä on kuulemma...

Alkoholistin puolustelua ja paskapuhetta... Oikeesti tekee hyvää puhua muiden kanssa, joilla on alkoholisteja läheisinä, niin huomaa, miten samanlaisia ne alkkikset oikeasti on. Persoonina toki erilaisia, mutta samanlaiset puolustuspuheet ja torjumiset päällä...

 

[LisaMarie]

Meillä on sama tilanne, kunhan pystyy työt edes kausittaisesti hoitamaan niin hyvä on kuulemma...

Alkoholistin puolustelua ja paskapuhetta... Oikeesti tekee hyvää puhua muiden kanssa, joilla on alkoholisteja läheisinä, niin huomaa, miten samanlaisia ne alkkikset oikeasti on. Persoonina toki erilaisia, mutta samanlaiset puolustuspuheet ja torjumiset päällä...

Ja myös läheisten tunteet on hyvin samanlaisia. Ei olekkaan ainoa hirviö, joka pelon ohella joskus toivoo, että se kuolis äkkiä juomiseensa...

 

[Essie]

Kiitän nyt jo kaikkia vastauksista, en uskonut saavani näinkään paljon MINULLE positiivista palautetta vaan hieman odotin "anna niiden nyt juoda rauhassa"-tyylisiä vastauksia.
Mutta iso kiitos kaikille!
Nyt ainakin tiedän että etäisyyden ottaminen on hyvä idea.

 

[Pesky Pixie]

Meillä on sama tilanne, kunhan pystyy työt edes kausittaisesti hoitamaan niin hyvä on kuulemma...

Alkoholistin puolustelua ja paskapuhetta... Oikeesti tekee hyvää puhua muiden kanssa, joilla on alkoholisteja läheisinä, niin huomaa, miten samanlaisia ne alkkikset oikeasti on. Persoonina toki erilaisia, mutta samanlaiset puolustuspuheet ja torjumiset päällä...

Ja myös läheisten tunteet on hyvin samanlaisia. Ei olekkaan ainoa hirviö, joka pelon ohella joskus toivoo, että se kuolis äkkiä juomiseensa...

No se on kyllä totta, vaikka mä joskus ajattelin, että on ihan pötypuhetta, että läheinenkin "sairastuu", mutta nyt kun on jutellut ihmisten kanssa ja vähän seurannut, niin hyvin samanlaisia käyttäytymistapoja on läheisillä ja ajatuskulkuja myös...

 

[mammaH]

Niin tutun kuuloista.. :'( Oma äitini on ollut alkoholisti jo yli 15 vuotta, nyt on juonut yli kuukauden putkeen (tainnut olla 2-3 selvää päivää) kunnes perjantain vastaisena yönä yritti itsemurhaa. Juhannuksen viettikin sairaalassa ja huomenna päässee kotiin, putki alkaa varmaan taas. Minkäs teet kun toisella ole yhtään motivaatiota ottaa apua vastaan :|

 

[LisaMarie]

No se on kyllä totta, vaikka mä joskus ajattelin, että on ihan pötypuhetta, että läheinenkin "sairastuu", mutta nyt kun on jutellut ihmisten kanssa ja vähän seurannut, niin hyvin samanlaisia käyttäytymistapoja on läheisillä ja ajatuskulkuja myös...

Ihan samoin kuin alkoholisti kovin tykkää kaikenlaisista burn out-diagnooseista, joilla voi perustella juomistaan, läheinen mielellään tarrautuu masennus-, ahdistus- ja persoonallisuushäiriö diagnooseihin. On helpompi kestää joku sairaus itsellä, kun myöntää, että on pudonnut juopon perässä kuoppaan.