Alkoholistiäiti ja pikkuveli

["Minni"]

Hei. Ajattelin kirjoittaa tänne ongelmasta, koska se vie yöuneni. Täällä on paljon äitejä ja sellaisiksi haluavia, joten toivon saavani erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä, rohkaisua.

Olen 19-vuotias nuori nainen. Äitini on alkoholisti. Tänä päivänä hän tissuttelee joka päivä, korkki aukeaa yleensä puolenpäivän jälkeen. Hän istuskelee päivät ulkona juopponaapurinsa kanssa ja ottaa olutta koko kylän nähden. Hän ei näe asiassa mitään väärää.
Tällä hetkellä äidin meno on aika "rauhallista", jos näin voi sanoa. Vanhempien sisarusteni mukaan äidillä on mennyt lujaa jo ollessani pieni. Joskus sammuttiin jouluna 8 illalla, oksenneltiin baarireissun jälkeen ja tehtiin katoamistemppuja. Vanhempieni eron jälkeen meillä kävi outoja miehiä juopottelemassa. Ruuaksi oli vain Saarioisten roiskeläppiä pakkasesta. Nämä ovat asioita, jotka olen sisaruksiltani kuullut jälkeenpäin, itse en muista lapsuudestani melkein yhtään mitään.

Pystyisin elämään asian kanssa, jos olisin nuorin lapsi. Mutta minulla on 9-vuotias pikkuveli. Viaton pikkuveli, joka joutuu elämään tässä ympäristössä joka päivä. Parka ei edes tiedä paremmasta. Harvemmin näkee äidin vesiselvänä.
Tässä kohtaa kaipaankin neuvoja ja vertaistukea. Olen niin huolissani pikkuveljestäni. Hänellä on kyllä (vielä) yksipuolista ruokaa ja katto pään päällä ja vaatteita. Hän saa täysin vapaan kasvatuksen, eikä kotona ole minkäänlaista kuria. Sydämeni särkyy katsoa, kun muut äidit käyvät pyöräilemässä ja ulkoilemassa ja puistoilemassa lastensa kanssa. Heillä päivä ulkona tarkoittaa sitä, että äitini istuu ulkona päivän tissuttelemassa, ja veljeni pyöräilee yksin. Äitini on työtön sossupummi, rahaa tulee kyllä mutta koskaan veljeni ei saa mitään mainitsemisen arvoista.

Veljeni kasvatus ei ole minun vastuullani, mutta en todella tiedä mitä tehdä. Antaako kasvaa äidin kanssa, jolle olut on se ykkönen, vai tehdäkö asiasta ilmoitus ja veljeni voi joutua johonkin kasvatuskotiin? Veljeni isä ei ole kuvioissa.
Yhden siskon kanssa olen puhunut asiasta, mutta hän ei välitä tarpeeksi tehdäkseen asialle jotain. Muut sisarukseni sulkevat täysin silmänsä eivätkä näe äidilläni olevan mitään ongelmaa.

Anteeksi kauhea romaani ja varmaan epäselvä sepustus, mutta sainpahan purettua! Nyt toivoisin teiltä apua ja neuvoja.. Kerron mielelläni lisää.

 

["vieras"]

No kyllä minä ainakin joutuisin asiaan puuttumaan, muuten en voisi elää itseni kanssa. Voisiko veljesi asua luonasi? Voisitko viettää aikaasi veljesi kanssa, keskustella miltä tämä kaikki hänestä tuntuu? Voisitko puhua äidillesi? Keskustele lastensuojelun kanssa!
Minulla ei kovinkaan lämpimät välit omiin sisariini, mutta en ikään voisi jättää heitä alkoholistin armoille!!

 

[Sheddin]

Onko teillä sukulaisia (sinä, toinen siskosi?) jotka voisivat tarvittaessa auttaa, mikäli äitinne ei kykene lapsesta huolehtimaan?

Mä ajattelen, että tekemättä mitään on paljon pahempi vaihtoehto. Viranomaiseten huostaan joutuminen on äärimmäinen vaihtoehto, sitä ennen tulee monta muuta tapaa auttaa. Sinuna miettisin tätä asiaa ensisijassa lapsen kannalta, miltä hänen tulevaisuutensa näyttää jos ette puutu asiaan?

Voit soittaa lastensuojelun päivystykseen ja kysellä neuvoja. Paljon jaksamista sinulle ja ajatuksia täältä pienelle miehelle.

 

["Minä"]

Kuulostaa tosi ikävältä.. Vietätkö veljen kanssa itse aikaa paljon? Vaikka veljesi kasvatus ei ole sinun vastuulla, niin voit osaltasi auttaa olemalla turvallinen henkilö hänen elämässään, joku johon luottaa. Käy välillä tekemässä kivoja asioita hänen kanssaan ja viettäkää mahdollisuuksiesi mukaan aikaa yhdessä. En usko, että äitisi sitä kaljan kittaamista ihan lähiaikoina lopettaa. Jos pojan elämä alkaa kärsiä enemmän, ei auta, kun ottaa vakava keskustelu äitisi kanssa ja sitten varmaankin lastensuojeluilmoitus .

 

["vieras"]

Tää on kuin elämästä vuosia sitten tämä tilanne, sillä erotuksella että olin alaikäinen itsekkin joten ei ollut resursseja eikä järkeä tehdä asialle mitään.
Veljeni on myös nykypäivänä alkoholisti, itse pääsin irtautumaan tästä perhehelvetistä.
Auta veljeäsi,pahimmassa tapauksessa seuraa äitinne jalanjälkiä.
Oma veljeni on alle 30 vuotias ja aivan rapajuoppo, maksa ja haima sökönä, on juonut 13 vuotiaasta asti ja asuu edelleen äitini kanssa ja yhdessä juovat päivittäin.
Saa nähdä kumpi heittää lusikan ensin nurkkaan.
Tässä vaiheessa ei ole enään mitään tehtävissä ja jouduin irrottautumaan äidistäni ja veljestäni suojellakseni omaa lastani.

 

["vieras"]

Ensimmäisissä vastauksissa tuli jo aika paljon asiaa. Veljesi tarvitsee edes yhden (selväpäisen) aikuisen, johon voi luottaa ja joka viettää aikaa hänen kanssaan. Surullista sanoa, mutta pojan tulevaisuus ei näytä hyvältä jos näin jatkuu.. Murrosiässä voi päätyä ihan väärille teille elämässään. Eli nyt olisi oikea hetki puuttua asiaan. Luuletko että äitisi kuuntelisi jos yrittäisit keskustella asiasta? Vaikka epäilen kyllä, yleensähän alkoholisti ei näe itse mitään ongelmaa.. Tuo oli hyvä neuvo, että kysy rohkeasti lastensuojelusta neuvoja ja mielipiteitä, mitä asialle voisi tehdä.

 

["Voi"]

Hei.
Ymmärrän huolesi, inhottava tilanne teillä siellä.
Onko äitisi alkoholismista huolimatta huolehtivainen ja lämpöä antava äiti, vaikka ei käykään puistossa leikkimässä tai tee ns. muita normaaleja asioita lapsensa kanssa? Vai keskittyykö vain ja ainoastaan itseensä, ja alkoholiin? Jos pikkuveljesi ei koe väkivaltaa tai pelkoa elämässään niin silloin en itse ainakaan "laitattaisi" veljeä sijaisperheeseen. Pystyttekö sisarusten kesken auttamaan äitiänne, ja huolehtimaan veljestänne? Ottamaan yökylään, käydä leikkimässä ja tekemässä ruokaa, silloin kun äidillä menee "liian lujaa"?
Tiedän ettei ole niin yksioikoista, mutta itse tuollaisessa tilanteessa ottaisin veljen luokseni asumaan suurimmaksi osaksi ajasta. Vaihtoehtoinen ilmoitus sossuun, ja veljen sijoittaminen olisi liian rankka ajatustasolla jo.
Mutta jos ette sisaruksien kanssa pysty auttamaan veljenne hoidossa, niin siinä tapauksessa kyllä ilmottaisin/ kysyisin sosiaalityöntekijöiltä apua tilanteen parantamiseen.
Lapsi rakastaan vanhempiaan ehdoitta, olkoon he millaisia tahansa. Mutta jos perusturva järkkyy, niin silloin on aika ottaa yhteys ulkopuoliseen ja pyytää apua.
Toivon sinulle voimia ja uskallisuutta tämän vaikean asian hoitamiseen. Sinä tiedät parhaiten mikä on parhainta veljellesi. Hyvää kesää!

 

["Minni"]

Kiitos ihan hirveästi näistä kommenteista! Tuo heti voimia kun joku edes jotenkin välittää.
Toinen siskoni asuu eri puolella Suomea, eikä hänellä ole resursseja eikä aikomusta tai haluakaan ottaa pikkuveljeä hoiviinsa. Isoveljeni, sisaruksista vanhin, elää myös kaukana oman vaimonsa kanssa ja he elävät omaa elämäänsä siellä, eikä veljeni edes myönnä äitini alkoholiongelmaa. Toinen siskoni asuu ulkomailla tällä hetkellä. Muita sukulaisia ei ole.
Minä haluaisin auttaa veljeäni, mutta pitempiaikaiseen hoitoon ei minulla tässä iässä ole rahaa eikä valmiuksia, saati tilaa..

Äitini ei ole väkivaltainen, mutta menettää hermonsa tosi helposti. Hän on niitä ihmisiä, joka hakee aina tekosyyn juomiseensa. Hän puolustelee oikeuttaan juoda sillä, ettei hän koske väkeviin viinoihin lainkaan.

Haluan auttaa veljeäni käymällä enemmän hänen luonaan, mutta tavallaan olen vältellyt sitä koska en kestä sitä ääntä kun korkki aukeaa klo12 päivällä. Tai sitä, kun äidin ääni sammaltaa jo muutaman jälkeen. Tavallaan olen myös katkera, koska tunnun olevan ainoa joka ajattelee näitä asioita. Olen ainoa, joka tämän näkee päivittäin. Tekisi mieli haistattaa vitut kahdelle sisarukselleni, jotka huutelevat eri kaupungeista ettei äidillämme mitään ongelmaa ole.
Veljeni tulevaisuus näyttää huonolta tuossa ympäristössä. Vaikkei välitöntä vaaraa olekaan, pitkällä tähtäimellä kotoa opittu esimerkki on todella karmiva. Tuntemattomat miehet ravaavat kotona, ei varmaan luo turvallisuuden tunnetta. Äitini on oman saamattomuutensa takia työtön. Hänellä on fyysinen sairaus, mutta hän ei saa siihen edes helpotusta koska valitsee alkoholin ennen lääkkeitä.
Luulen, että hän juo enemmänkin kuin mitä luulen. Ja kun hän juo, ei tule syötyä. Parin päivän katkon huomaa siitä, kun äitini tekee järjettömät määrät ruokaa ja vain syö, syö ja syö. Sitten taas palataan normaaliin..
Näitä juttuja on niin paljon.
Ennen äiti oli selvinpäin ihana ihminen, mutta nykyään jos hänen jostain syystä täytyy olla pari tuntia ottamatta, hän on tosi kiukkuinen ja äreä. Olen aivan neuvoton.

 

[masuilija.]

Minun siskoni teki minusta ilmotuksen ja se oli mun pelastus. Molemmat vanhempani ovat alkoholisteja toinen piiloalkkis ja toinen ei peittele asiaa. 14vuotiaana kun siskoni ilmoituksen teki olin jo ite syvällä alkoholistien ja huumeidenkäyttäjien suossa. Tee hyvä ihminen äkkiä asialle jotain, ennen kun veljesi seuraa vanhempiensa jalanjälkiä. Itse tein muutama kuukausi sitten ilmoituksen pikkusiskostani joka on kehitys-ja cp-vammainen ja asuu sylikumminsa luona jota pitää isänään. Mies joi paljon ja kerran soitti mulle änkyrä kännissä ja kuulin siskoni olevan paikalla. Se oli viimonen pisara mulle ja nyt sain ilouutisia, siskoni muuttaa syksyllä laitokseen asumaan

 

["..."]

Minulla on 9-vuotias poika ja sydämeni särkyy, kun ajattelen veljesi tilannetta. Jos minun pieni rakkaani joutuisi elämään samanlaista elämää... En kestä ajatella! Ihan oikeasti, veljesi elämä menee pilalle tuolla. Vielä on toivoa, mutta muutaman vuoden päästä ei ole enää mitään!!! Veljesi tulee kadottamaan itsensä tuossa elämässä, ikävä kyllä.

Joten sinä teen jotain NYT HETI. Sinulla ei rahkeet millään riitä hoitamaan veljeäsi, joten parasta mitä voit tehdä on lastensuojeluilmoitus.

 

["Minni"]

Tavallaan mietin, että miten paljon veljeni itse tajuaa tilanteesta. Itsehän en muista, kuinka fiksu olin 9-vuotiaana. En tiedä onko veljeni onnellinen, en tiedä riittääkö hänelle se että hän saa mennä ja tulla kavereidensa kanssa miten huvittaa. Äitini on opettanut hänet kaivelemaan roskiksia jos löytäisi tyhjiä pulloja.
Varmaan sanomattakin selvää, ettei minulla ole omia lapsia vielä. En tiedä, mitä 9-vuotiaan päässä liikkuu.
Tulen itse niiin vihaiseksi, kun näen äitin juoppokavereita ostamassa aamupäivällä kaljaa. Tasan tarkkaan tiedän, mihin ovat siitä menossa.
Mietin myös, että veljeni ansaitsee raittiin juhannuksen. Olen heti valmis jättämään ryyppybileet väliin antaakseni veljelleni muistamisen arvoisen juhannuksen, harmi vain en ollenkaan tiedä mitä aktiviteetteja keksisi. Mökille ei pääse. Olisiko ideoita? Veljeni on myös vähän arka lähtemään kanssani mihinkään tai ylipäätään mihinkään sosiaalisiin tapahtumiin, koska äiti on opettanut että "mitään ei ole pakko tehdä". Veljellä ei ole harrastuksia, koska on liian ujo eikä äiti kannusta niihinkään menemään..

 

["..."]

9-vuotias ymmärtää paljon. Todella todella paljon. Hän ymmärtää äitinsä juopottelun, hän ymmärtää jo, että hänen elämänsä on ihan toisenlaista kun kavereiden.

Sun veljellesi riittää juhannukseksi omien toiveiden mukaan tehty ruoka (tietysti sun budjetti huomioiden!), siskonpeti lattialla, pyöräretki eväiden kanssa, joku leikki/puuhapuisto (ilmainen), pallon potkiminen lähikentällä. LÄSNÄOLO. Se, että on joku joka välittää ja käyttää aikaansa.

9v. voi vaikuttaa kovin isolta ja itsenäiseltä, mutta kyllä se mun pieni mussukka tykkää käpertyä iltaisin äitin kainaloon, haluaa että äiti laulaa iltalaulun ja silittää poskesta ja pussaa. Veljesi ei varmaan äidiltään tuota saa...

 

[masuilija.]

En usko että veljesi on onnellinen ilman rajoja ja rakkautta. Kenellekkään ei riitä vain se että saa mennä miten lystää. Tottakai niitä rajoja vastaan kapinoidaan, mutta se on luonnollinen osa teiniksi ja aikuiseksi kasvamista. Tärkeää on myös se että osaa ja uskaltaa näyttää myös ne kielteiset tunteet. Joita harva ongelmaperheessä elävä lapsi osaa. Itse vieläkin niiden näyttämistä harjoittelen ja tässä vaiheessa se on hankalaa kun itsellä on lapsi eikä haluaisi lapsen sitten kokevan niitä kielteisiä tunteita, vaikka järki sanookin että se on normaalia ja kuuluu joka päiväiseen arkeen.

 

["Minni"]

Otin juhannuksen äitini kanssa puheeksi. Viesteistä päätellen hänellä on menossa parin päivän tauko, kun on kuulemma vaan kokkailut mielessä. Tiedän, että kohta saan taas pettyä ja palataan taas siihen normaaliin..
Toisaalta en kieltää niitä pieniä toivonhiveniä, että muuttuisivatko asiat nyt...
Kiitos ehdotuksesta, saatanpa hyvin toteuttaa jos saan veljeni houkuteltua meille
Miten 9-vuotiasta pitäisi lähestyä, jos haluaisin puhua hänen kanssaan tästä asiasta?

 

[masuilija.]

Itse kyselisin millaista veljestä elämä on äidin kanssa, mitä he tekevät yhdessä ja mitä veli toivoisi äidin kanssa tekevän. Kyselisin myös millaista elämää veljesi haluaisi elää. Nuo on kysymyksiä mihin ainakin itse olisin osannut jo 9vuotiaana vastaamaan olin tosin hieman ikäistäni kypsempi.

 

[tartsika]

Mun mielestä on hyvä idea että olisit pikkuveljesi kanssa juhannuksen, on varmasti helpotus saada edes vähän taukoa äidin juomisesta.

Mielestäni sun kannattais tehdä lastensuojeluilmotus, se voi pelastaa veljesi tulevaisuuden ettei ota kotoa mallia juomiseen. Äidille en välttämättä kertoisi asiasta etukäteen, koska ajattelisin että alkoholistin käytös on niin arvaamatonta ja pelkäisin että tekisi pojalle (tai sulle) jotain humala- ja suutuspäissään.

Paljon jaksamisia teille, toivottavasti saat autettua veljeäsi.

 

["madame"]

[QUOTE="Minni";26510722]Tavallaan mietin, että miten paljon veljeni itse tajuaa tilanteesta. Itsehän en muista, kuinka fiksu olin 9-vuotiaana. En tiedä onko veljeni onnellinen, en tiedä riittääkö hänelle se että hän saa mennä ja tulla kavereidensa kanssa miten huvittaa. Äitini on opettanut hänet kaivelemaan roskiksia jos löytäisi tyhjiä pulloja.
Varmaan sanomattakin selvää, ettei minulla ole omia lapsia vielä. En tiedä, mitä 9-vuotiaan päässä liikkuu.
Tulen itse niiin vihaiseksi, kun näen äitin juoppokavereita ostamassa aamupäivällä kaljaa. Tasan tarkkaan tiedän, mihin ovat siitä menossa.
Mietin myös, että veljeni ansaitsee raittiin juhannuksen. Olen heti valmis jättämään ryyppybileet väliin antaakseni veljelleni muistamisen arvoisen juhannuksen, harmi vain en ollenkaan tiedä mitä aktiviteetteja keksisi. Mökille ei pääse. Olisiko ideoita? Veljeni on myös vähän arka lähtemään kanssani mihinkään tai ylipäätään mihinkään sosiaalisiin tapahtumiin, koska äiti on opettanut että "mitään ei ole pakko tehdä". Veljellä ei ole harrastuksia, koska on liian ujo eikä äiti kannusta niihinkään menemään..[/QUOTE]

No mä olin ujo vielä 18vuotiaana: molemmat vanhemmat absolutisteja, käytiin lintsillä, olin torilla mukana myymässä. yms yms Mutta silti ujo (se on persoonaalisuutta, ei seurausta jostain). Mutta tuo äitinne juominen on huolestuttavaa(suorastaan raivostuttavaa).

Ei 9v tarvi mitään erityistä ja etenkin tossa tilanteessa ,normaalit jutut nousee kyllä arvoon arvaamattomaan. Viet veljesi uimaan(jos sää sallii) eväät mukaan. Tai os on joku lapsille sopiva juhannustapahtuma ja varaa vaikka ratsastukseen/pompulinnaan(jos vielä tälläsistä tykkää, voi olla et on kasvanut yli). Leikit hänen kanssaan. Keskustelet, pelaatte vaikka monopolya tms.

ostatte limua ja karkkia.


Ja hei jos sä et tiedä mitä veljesi ajattelee ja mitä tuntee niin KYSY. sä voit jutella asioista ihan suoraan ja sanoa että äitinne tekee väärin.

Ja niille sisaruksille jotka ummistaa silmänsä sanoppa niille ihan suoraan miten asiat on! tosi törkeitä ja itsekkäitä.

Ihana että sä välität.

Ps. ei se lapsi hirveesti tilaa tartte, turvallisuus on tärkeämpää. me asuttiin aikanaan 2lasta+ukko+mä, 58neliöö. eli kaksio

 

["vieras"]

Kyllä mä tekisin lastensuojeluilmoituksen. Veljelläsi voi olla valoisampi tulevaisuus (mahdollisen) huostaanoton myötä ja voihan olla että viranomaisten puuttuminen herättäisi myös äitisi hakemaan apua itselleen. Itse olisin ollut ikionnellinen jos joku olisi meistä tehnyt lastensuojeluilmoituksen ja oltaisiin päästy muualle asumaan. Vaikka kulissit olikin kunnossa!

t. alkoholistien lapsi

 

["madame"]

[QUOTE="Minni";26511167]Otin juhannuksen äitini kanssa puheeksi. Viesteistä päätellen hänellä on menossa parin päivän tauko, kun on kuulemma vaan kokkailut mielessä. Tiedän, että kohta saan taas pettyä ja palataan taas siihen normaaliin..
Toisaalta en kieltää niitä pieniä toivonhiveniä, että muuttuisivatko asiat nyt...
Kiitos ehdotuksesta, saatanpa hyvin toteuttaa jos saan veljeni houkuteltua meille
Miten 9-vuotiasta pitäisi lähestyä, jos haluaisin puhua hänen kanssaan tästä asiasta?[/QUOTE]

No ihan normaalisti lähestyt

 

["Minni"]

Mitä mieltä olette siitä, kun äidilläni tulee välillä sellaisia kausia, ettei hän paljoa juo? Silloin hänen on lähes pakkomielteisesti laitettava puutarhaa tai kokkailtava tai siivoiltava. Tällä hetkellä hänellä tauko putkesta, huomaa noista toimista. Ei se varmaan hirveästi siltikään oikeuta hänen juomistaan, mutta näinä aikoina ajattelen aina, että jospa tämä tästä. Mutta ei kai se mihinkään parane vuosikymmenten juomisen jälkeen?

Ja mitä veljeeni tulee, hän on todella hyväkäytöksinen ainakin yleisillä paikoilla, eikä hänestä mitenkään saa sellaista kuvaa ulospäin, ettäkö kotona olisi jotain ongelmia. Viittaan tällä siihen, kun joku ylempänä kommentoi että veljeni varmasti tietää elämänsä olevan erilaista kuin muilla lapsilla. Aina kun ajattelen että nyt mä sen ilmoituksen teen, mieleeni tulvii kuva pikkuveljestäni itkemässä kun pakotetaan oman äidin luota pois. Se riipaisee niin syvältä, ja siksi aina vaan venytän ja venytän päätöstäni... Mitäs jos veljeni joutuu sijaisperheeseen (esim) ja on niin vihainen asialle että siitä joutuisi johonkin rikos/päihdekierteeseen?
Kommentteja? :/

 

["piu"]

Lapsi sijoitetaan mielellään ensisijaisesti lähipiiriin, esim. sukulaisperheeseen, jos se on vain mahdollista. Siihen vaikuttavat monet seikat: henkiset resurssit, halukkuus, elämäntilanne, turvallisuus, biologisen vanhemman mielipide yms. Taloudellisesta tukea saa, jos ottaa lapsen sijoitukseen. Siispä veljelläsi olisi mahdollisuus päätyä sijoitettavaksi jonkun sisarensa luo, jos sossu arvioi sijoituksen olevan aiheellista. Laitospaikka on viimeinen vaihtoehto.

Mutta, huostaanottokaan ei ole ensijainen vaihtoehto, vaan ensin pyritään tukemaan itse perhettä ja sen toimivuutta. Toisinaan jopa liian pitkälle.
Älä siis pelkää heti kaikkein pahinta skenaariota, jos teet ilmoituksen, mihin haluan kyllä rohkaista sinua Voimia tilanteeseen.

 

["Kifa"]

Samaa tulin sanomaan kuin edelliset eli tee se lastensuojeluilmoitus ja siirrä asia ammattilaisten hoitoon. Ei se sijoitus tosiaan ole ensimmäinen mitä aletaan puuhaamaan vaan ensin käydään kartoituskäynneillä joka voi olla hyvinkin äidillesi sellainen "herättävä" tekijä. Pojan kanssa tietysti keskustellaan myös ja kysytään mitä huolia hänellä on. Perhetyötä voidaan tarjota ja äiti ohjata hoidon piiriin. Sijoitusta aletaan miettiä vasta sitten jos äiti ei yhtään muuta käytöstään ja tulee vaikka vaaratilanteita kun äiti on niin humalassa.

 

[alkoholistien lapsi]

Itse toivoisin, että joku olisi puuttunut perheemme tapahtumiin aikoinaan.

Näin aikuisena kun ajattelee asiaa, ehkä huostaanottokin olisi ollut helpompi vaihtoehto meille lapsille, kuin perheemme tilanne, jossa vanhempien ensisijainen ajatus oli alkoholi.

Ja tosiaan, kuten edellä olevatkin ovat sanoneet, huostaanotto ei kuitenkaan ole ensisijainen toimenpide, eikä sen pidäkään olla, jos lievemmät keinot auttavat. Itse toin vain omana kokemuksena esille tuon, että jopa tämä järein keino olisi ollut parempi, kuin se, misssä lapsuuteni vietin.

 

["poikia3"]

Ap:lle voimia haastavaan tilanteeseen. Suosittelisin minäkin lastensuojeluilmoituksen tekemistä.

Ja luettavaksi:
Susanna Alakoski: Sikalat
Katarina Janouch: Läheinen

Tulee ajattelemisen aihetta ja näkökulmia!

 

["piu"]

Ja vielä lisään tuohon alkoholismiin ja pohdintoihisi paremmista kausista: ne kuuluvat taudinkuvaan. Alkoholismiin liittyy monenlaisia kausia, mutta valittavasti suunta on loppujen lopuksi huononpaan päin ennen todellista toipumista. Toipumiseenkin kuuluvat repsahdukset ja sykli voi pahimmillaan kääntyä jälleen pahemmaksi, vaikka toipuminen olisikin jo käynnissä. Nämä taas tekevät haittaa lapselle, hänen perusturvallisuutensa ja kiintymyssuhteensa horjuvat ja voivat jo sinänsä johtaa pelkäämääsi lopputulokseen veljesi kohdalla.

Toisaalta taas, lapselle voi riittää yksikin turvallinen suhde tukevaan aikuiseen ja se voi suojata häntä. Muitakin suojaavia tekijöitä, on kuten harrastukset ja oma sisäisen voima. Joten sinä voit tässä tukea veljeäsi ja olla hänelle tärkeä. Pyytäisin, että toimisit ajoissa ja turvaisit veljesi tulevaisuutta, ennen kuin tilanne kriisiytyy vielä pahemmin.