T
Tsemppaaja
Vieras
Kirjoitin siis kolme vuotta sitten ylioppilaaksi. Vaikka muut ikäiseni opiskelevat jo haluamaansa alaa, niin minä pääsin vasta nyt yliopistoon sisälle. Ja olen siitä onnellinen: ehdin tutustua jo hieman työelämään ja muutenkin viettää "huolettomampaa" elämää ennen opiskeluja. Motivaatio on todellakin korkealla ja tuntuu, että olen todellakin ansainnut opiskelupaikkani.
Odotan nyt ensimmäistä lastani, mutta ehdin opiskella jonkin verran ennen äippälomalle jäämistä. Vaikka opiskelujen aloittaminen + lapsi osuvat samaan saumaan, se ei ole mun kohdallani huono juttu, päinvastoin.
Kunhan hehkutan onnellisuuttani! Vaikeudet voi tosiaankin kääntää voitoksi ja pettymykset kasvattavat. Kaikella on tarkoituksensa, nyt tiedän sen ihan kokemuksesta.
Odotan nyt ensimmäistä lastani, mutta ehdin opiskella jonkin verran ennen äippälomalle jäämistä. Vaikka opiskelujen aloittaminen + lapsi osuvat samaan saumaan, se ei ole mun kohdallani huono juttu, päinvastoin.
Kunhan hehkutan onnellisuuttani! Vaikeudet voi tosiaankin kääntää voitoksi ja pettymykset kasvattavat. Kaikella on tarkoituksensa, nyt tiedän sen ihan kokemuksesta.