Oikoteitä onneen - onko?

[broken heart]

Sydämeni ja mieleni on ihan hajalla. Olemme asuneet mieheni kanssa erillään nyt 4 kk. Lapsiaan hän haluaa tavata ja sen vuoksi ollutkin hyvin usein meillä. Toisinaan ihan yötäkin. Tässä on vain se "mutta" kun minulla on niin vahvasti tunteet pelissä. Ollaan puhuttu siitä, että ei jäisi tänne yöksi ellei se olisi suoraan sitä, että hän haluaisi olla myös minun kanssani. No, eilen vielä hän puheli messengerin kautta, että ois tänään tulossa - ymmärsin siis, että yökyliin jälleen. No, kun tuli, niin ilmoitti ettei ottanut kamppeita mukaan vaan menee sit kämpilleen. Petyin ihan valtavasti, olin varannut meille parempaa iltapalaakin, ajattelin, että vietetään kivaa aikaa yhdessä sun muuta mukavaa.... pyysinkin häntä poistumaan ja sanoin, että jatketaan niin, että pidetään vain kiinni niistä lasten tapaamisajoista - ei muuta. Mä en jaksa enää näitä jatkuvia sydänsuruja. Olo on aina kuin pikkulapsella, jolle kerrotaan, että illalla tulee joulupukki ja kun ilta koittaa,niin sanotaan, ettei se tulekkaan..

Kiitos kun jaksoit lukea... vinkkejä jaksamiseen ja toipumiseen otetaan vastaan!

 

[vieras]

Mulla ei erosta kokemusta... Mut siis kyseessä lienee ero, lopullinen sellainen? Kannattas järjestää lasten tapaamiset miehen luo, eli hakee/viet ne sinne päiväksi, tai yön yli, miten vaan. Ja sä jäät omaan kotiis. Kai se tosta ajan kanssa helpottaa. Tai sit palaatte yhteen. Ja se onnistuu tai ei onnistu. Sekavaa, sori.

 

[vieras]

Pitäkää yhteyttä ainakin nyt jonkun aikaa vain lapsiin liittyvissä asioissa, ei missään muissa jutuissa ja minimoikaa nekin. Eikä missään nimessä mitään yökyläilyjä. Tosiaan ois hyvä, jos lapset voisi viedä isän luo. Tai entä jos sä voisit lähteä jonnekin ainakin joskus siksi aikaa, kun hän on lasten kanssa teillä?

Ehkä mies siinä ymmärtäisi, mitä on menettämässä - siis sinut - kun yhteydenpito koskisi vain lapsia.

Saako kysellä eron syistä? Ilmeisesti miehen aloite?

 

[broken heart]

Pitäkää yhteyttä ainakin nyt jonkun aikaa vain lapsiin liittyvissä asioissa, ei missään muissa jutuissa ja minimoikaa nekin. Eikä missään nimessä mitään yökyläilyjä. Tosiaan ois hyvä, jos lapset voisi viedä isän luo. Tai entä jos sä voisit lähteä jonnekin ainakin joskus siksi aikaa, kun hän on lasten kanssa teillä?

Ehkä mies siinä ymmärtäisi, mitä on menettämässä - siis sinut - kun yhteydenpito koskisi vain lapsia.

Saako kysellä eron syistä? Ilmeisesti miehen aloite?

Itse olen ollut eroamassa todella usein. Meillä syntyi vielä vauvakin, oltiin jo muutettu erilleen. Ehkä se tämä vauva on se "juttu" ollut myöskin, minkä vuoksi ollaan oltu saman katon alla yhtäaikaa. Ennen eroamme mieheni haukkui ja noitui minulle todella rankasti - se söi voimavarojani ihan kauheesti. Nyt hän on kertonut,että oli vaan niin onneton. Eli kyllähän tämä tässä taitaa olla tämä meidän juttu, en nimittäin halua uusintankaan ottaa sitä haukkumista ja moittimista. Ja toisaalta eipä tuolla ole halua mun kanssa edes ollakkaan. Oishan hän muutoin tänne yöksi jääny.

 

[ap.]

nosto ja lohtua tähän yksinäiseen iltaan