ok, mä oon paska äiti.

[ap]

Vaikutta että olet masentunut tai todella loppu. Oletko ajatellut hakea jotain apua jaksamiseen?
Se että sanot olevasi paska äiti tai että joku muu täällä sanoo, ei auta ketään, ehkä jopa pahentaa tilannetta, mutta eihän sitä kukaan kommentoija ajattele. Saat vaan lisää taakkaa harteille ja hallaa molemmille, äidille ja lapselle.

Oletko puhunut esim neuvolassa?

Olen ja monessa muussa paikassa, mutta mä en vaan saa kitkettyä tätä itsestäni pois.
Ja mä tiedän että se aiheuttaa huonoa lapselleni, niin se huutaminen ja välinpitämättömyys on aiheuttanut minullekin. :/

 

[ap]

Kamalaa. Jos olet väsynyt, hae apua. Lähe vaikka viikoksi sinne lomamatkalle mistä täällä on paljon parjattu.

En usko että tähän viikon lomamatkat auttaa. Ja mihis se lapsi lykätään siksi aikaa, pois sen ainoan vanhemman luota tuntemaan lisää turvatonta oloa.

 

[vieras]

Kamalaa. Jos olet väsynyt, hae apua. Lähe vaikka viikoksi sinne lomamatkalle mistä täällä on paljon parjattu.

En usko että tähän viikon lomamatkat auttaa. Ja mihis se lapsi lykätään siksi aikaa, pois sen ainoan vanhemman luota tuntemaan lisää turvatonta oloa.

No voiko enää turvattomampaa olla...

 

[MorbidMama]

Tottakai noin pieni haluaa huomiota ja kontaktia. Mutta ei se väkisin itseään mihinkään kurjiin tilanteisiin aja..ei yksivuotias ole vielä NIIN ovela psykologisesti...
Aloita uusi ura heti huomisesta, otat jo aamulla itseäs niskasta kiinni ja pakottaudut vaan lohduttamaan ja syliin ottamaan, vaikka väkisin...kyllä se siitä alkaa pikkuhiljaa helpottaa.

 

[ap]

Kamalaa. Jos olet väsynyt, hae apua. Lähe vaikka viikoksi sinne lomamatkalle mistä täällä on paljon parjattu.

En usko että tähän viikon lomamatkat auttaa. Ja mihis se lapsi lykätään siksi aikaa, pois sen ainoan vanhemman luota tuntemaan lisää turvatonta oloa.

No voiko enää turvattomampaa olla...

Kai mä sitten soitan jonnekin että tulkaa hakemaan tämä lapsi pois mun luota ettei tartte mua pelätä. Ja hyppään itse vaikka koskeen.

 

[Ninnu]

On meillä syliä ja halia. Naurua ja leikkiä. Ulkoillaan ja ollaan ystävien luona. Nukutaan vierekkäin ja syödään säännöllisesti. Mutta mä olen vain niin saakelin huono kestämään sitä kiukuttelua kun pitäisi tehdä jotain muuta, puuroa ei voi lämmittää lapsi sylissä ja jos ei ole sylissä niin kiukuttelee ja sitten mä olen koittanut puhella että ihan rauhassa kohta saat jne. Mutta joskus tulee "räjähdettyä". Ja en aio ottaa sitä riskiä että pidän lasta sylissä kun teen ruokaa ettei satu mitään.

Siis mulla oli ihan sama tällä viikolla. Olin ihan rikki ja tein vaan mekaanisesti kaiken, ja välillä myös tosi kylmästi. Lapsi on vähän nuorempi kuin sulla. Onneksi tuota kesti vain pari päivää ja pääsin vanhempien luo "latautumaan". Nyt jaksaa taas olla lämmin ja huomioonottava äiti.

Myönnä ihmeessä tuo käytöksesi neuvolassa, jos se on jatkuvaa ja pyydä vaikka keskusteluapua. Jos sulla on jotain traumoja lapsuudesta niinkuin annoit ehkä ymmärtää, niin psykologilla noiden asioiden läpikäynti voi hyvinkin auttaa muuttamaan tuota käyttäytymisen mallia! Jos se johtuu vaan väsymyksestä niin pyydä ihmeessä apua lastenhoitoon!

 

[äp]

Kamalaa. Jos olet väsynyt, hae apua. Lähe vaikka viikoksi sinne lomamatkalle mistä täällä on paljon parjattu.

En usko että tähän viikon lomamatkat auttaa. Ja mihis se lapsi lykätään siksi aikaa, pois sen ainoan vanhemman luota tuntemaan lisää turvatonta oloa.

No voiko enää turvattomampaa olla...

Kai mä sitten soitan jonnekin että tulkaa hakemaan tämä lapsi pois mun luota ettei tartte mua pelätä. Ja hyppään itse vaikka koskeen.

KIVA asenne sulla.

 

[Blue]

Kamalaa. Jos olet väsynyt, hae apua. Lähe vaikka viikoksi sinne lomamatkalle mistä täällä on paljon parjattu.

En usko että tähän viikon lomamatkat auttaa. Ja mihis se lapsi lykätään siksi aikaa, pois sen ainoan vanhemman luota tuntemaan lisää turvatonta oloa.

No voiko enää turvattomampaa olla...

Kai mä sitten soitan jonnekin että tulkaa hakemaan tämä lapsi pois mun luota ettei tartte mua pelätä. Ja hyppään itse vaikka koskeen.

Toistan painokkaasti, hae itsellesi apua!

 

[vieras]

Kamalaa. Jos olet väsynyt, hae apua. Lähe vaikka viikoksi sinne lomamatkalle mistä täällä on paljon parjattu.

En usko että tähän viikon lomamatkat auttaa. Ja mihis se lapsi lykätään siksi aikaa, pois sen ainoan vanhemman luota tuntemaan lisää turvatonta oloa.

No voiko enää turvattomampaa olla...

Kai mä sitten soitan jonnekin että tulkaa hakemaan tämä lapsi pois mun luota ettei tartte mua pelätä. Ja hyppään itse vaikka koskeen.

Älä nyt tuollaista ajattele! Kaikilla on joskus vaikeaa. Soita esim perheneuvolaan tai perhetyöhön ja pyydä apua. Voimia sinulle!

 

[ap]

On meillä syliä ja halia. Naurua ja leikkiä. Ulkoillaan ja ollaan ystävien luona. Nukutaan vierekkäin ja syödään säännöllisesti. Mutta mä olen vain niin saakelin huono kestämään sitä kiukuttelua kun pitäisi tehdä jotain muuta, puuroa ei voi lämmittää lapsi sylissä ja jos ei ole sylissä niin kiukuttelee ja sitten mä olen koittanut puhella että ihan rauhassa kohta saat jne. Mutta joskus tulee "räjähdettyä". Ja en aio ottaa sitä riskiä että pidän lasta sylissä kun teen ruokaa ettei satu mitään.

Siis mulla oli ihan sama tällä viikolla. Olin ihan rikki ja tein vaan mekaanisesti kaiken, ja välillä myös tosi kylmästi. Lapsi on vähän nuorempi kuin sulla. Onneksi tuota kesti vain pari päivää ja pääsin vanhempien luo "latautumaan". Nyt jaksaa taas olla lämmin ja huomioonottava äiti.

Myönnä ihmeessä tuo käytöksesi neuvolassa, jos se on jatkuvaa ja pyydä vaikka keskusteluapua. Jos sulla on jotain traumoja lapsuudesta niinkuin annoit ehkä ymmärtää, niin psykologilla noiden asioiden läpikäynti voi hyvinkin auttaa muuttamaan tuota käyttäytymisen mallia! Jos se johtuu vaan väsymyksestä niin pyydä ihmeessä apua lastenhoitoon!

Käyn psykologilla, mutta se on yhtä tyhjän kanssa. Kyllähän mä siellä saan puhua, mutta ei ne asiat siitä puhumalla parane. Sama kuin seinille puhuisi, terapiaan en pääse "koska se voisi olla liian rankkaa".

 

[laita päiväkotiin]

Tosta ei pitemmän päälle tuu mitään. Sulla on vanhemmuus nyt ihan hukassa. Hae apua perheneuvolasta.

 

[4lapsen äiti]

Ei sun jokeen tarvi hypätä. Mikset hae apua ja esim. lapselle tukiperhettä jossa olisi yhden viikonlopun kuukaudesta tms. Saisit hetken omaa aikaa.
Todella surullista oli lukea kirjoitustasi, itselläni on vuoden ikäinen nuorin ja tosiaan, hän kaipaa hurjasti syliä, ihailua, kehua, paijausta, leikitystä, syliä ja aikaa. Miten 1v voi olla vihainen, joka ei tajua tästä maailmasta muuta kun että tarvii just sen äidin (tai muun aikuisen) tueksi kun kaikki on uutta ja ihmeellistä.
Puuro voi odottaa, kaikki voi odottaa...paitsi lapsi =)

 

[äp]

On meillä syliä ja halia. Naurua ja leikkiä. Ulkoillaan ja ollaan ystävien luona. Nukutaan vierekkäin ja syödään säännöllisesti. Mutta mä olen vain niin saakelin huono kestämään sitä kiukuttelua kun pitäisi tehdä jotain muuta, puuroa ei voi lämmittää lapsi sylissä ja jos ei ole sylissä niin kiukuttelee ja sitten mä olen koittanut puhella että ihan rauhassa kohta saat jne. Mutta joskus tulee "räjähdettyä". Ja en aio ottaa sitä riskiä että pidän lasta sylissä kun teen ruokaa ettei satu mitään.

Siis mulla oli ihan sama tällä viikolla. Olin ihan rikki ja tein vaan mekaanisesti kaiken, ja välillä myös tosi kylmästi. Lapsi on vähän nuorempi kuin sulla. Onneksi tuota kesti vain pari päivää ja pääsin vanhempien luo "latautumaan". Nyt jaksaa taas olla lämmin ja huomioonottava äiti.

Myönnä ihmeessä tuo käytöksesi neuvolassa, jos se on jatkuvaa ja pyydä vaikka keskusteluapua. Jos sulla on jotain traumoja lapsuudesta niinkuin annoit ehkä ymmärtää, niin psykologilla noiden asioiden läpikäynti voi hyvinkin auttaa muuttamaan tuota käyttäytymisen mallia! Jos se johtuu vaan väsymyksestä niin pyydä ihmeessä apua lastenhoitoon!

Käyn psykologilla, mutta se on yhtä tyhjän kanssa. Kyllähän mä siellä saan puhua, mutta ei ne asiat siitä puhumalla parane. Sama kuin seinille puhuisi, terapiaan en pääse "koska se voisi olla liian rankkaa".

SULLE ON täällä annettu ehdotuksia!
MIKÄ SUA SITTE AUTTAISI???

Se että sun äitis on ollut tollanen niin miks se pitää lapselle kostaa?
Miksi et voi kehittää hermojasi? Hakea rauhottavia tai mielialaatasoittavia?
MIKSI SUN lapsi jonka ainut elämäntärkeinihminen sinä kurja olet tällähetkellä ,täytyy kärsiä sun äidin tavoista?
Sun pitää yrittää katakista tuo kierre ja ottaa aupua vastaan ja uskoa että se auttaa eikä hangotella vastaan pessimistisesti.

 

[m]

Ehkä odotat lapselta liikoja. Ja odotat, että elämä jatkuisi lapsen syntymän jälkeen kuten ennenkin. Tosiasia on ettei se jatku samanlaisena, elämä muuttuu lapsen myötä ja aikuisten on sopeuduttava muutokseen, jonka lapsi tuo mukanaan. Oltava aikuinen, vanhempi lapselle.

Et kenties voi jatkaa samaan malliin kuin ennen niitä "omia hommiasi". Noin pieni lapsi joutuu varmasti pulaan kun jää yksin. Sinun on keskityttävä lapseen, jätettävä työt ja askareet vähemmälle. Ne ehtii tehdä sitten myöhemminkin, mutta lapsesi lapsuutta et saa myöhemmin takaisin, sen aika on nyt.

Koita hankkia itsellesi arkeen apua, jolloin joku katsoo lasta ja sinä saat tehdä omia hommia tai ihan vaan levätä säännöllisesti. Taidat kaivata omaa aikaa. Ymmärrän sen, mutta tuntuu pahalle viattoman lapsen puolesta se huutaminen, koska hän todella kärsii siitä. Lapsi kaipaa turvaa ja hellyyttä. Mutta luulen, että tajuat tämän itsekin. Rohkeasti vaan apua hakemaan. Pienikin tuki auttaa eteenpäin.

Ne on lopulta pieniä hetkiä mitä lapsen kanssa tarvii olla ja on rauha maassa, lapsi on tyytyväinen ja hyväntuulinen. Tehkää yhdessä asioita.... Itse annoin tytön tyhjentää keittiönkaappeja kun laitoin ruokaa, ja tyttöhän oli hyväntuulinen..

Tsemppiä arkeesi!

 

[kultahamsteri]

Miten huonosti täytyy asioiden olla, et sanoo itseänsä paskaksi? :'( Nyt olis ystävät varmasti enemmän kuin tarpeen. :hug:

 

[vieras]

Mites olis tosiaan tukiperhe tai päivähoitopaikka lapselle ja itse jatkaisit psykologilla käyntiä? Perhetyö voi tulla kotiin tukemaan sun ja lapsen arkea? Perheneuvolassa on esim ryhmiä joissa tuetaan lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta?

 

[ap]

Ei sun jokeen tarvi hypätä. Mikset hae apua ja esim. lapselle tukiperhettä jossa olisi yhden viikonlopun kuukaudesta tms. Saisit hetken omaa aikaa.
Todella surullista oli lukea kirjoitustasi, itselläni on vuoden ikäinen nuorin ja tosiaan, hän kaipaa hurjasti syliä, ihailua, kehua, paijausta, leikitystä, syliä ja aikaa. Miten 1v voi olla vihainen, joka ei tajua tästä maailmasta muuta kun että tarvii just sen äidin (tai muun aikuisen) tueksi kun kaikki on uutta ja ihmeellistä.
Puuro voi odottaa, kaikki voi odottaa...paitsi lapsi =)

Ei niitä tukiperheitä niin vaan saa. Ikäraja on kaksi tai kolme vuotta että voi saada sen, ja senkin jälkeen jonot on hurjat.

Tää tilanne on vaan aivan mahdoton, mä oon vaan niin kiinni lapsessa että tuntuu että mä koko ajan vaan koitan repiä jostain omaa aikaa, lapsen kustannuksella. Kyllä minustakin olisi aivan kamalaa jos minut vaan siirrettäisiin pois kun haluan syliin, tosin eipä mulla moisia luksuksia olekana tarjolla.

 

[vieras]

Ei sun jokeen tarvi hypätä. Mikset hae apua ja esim. lapselle tukiperhettä jossa olisi yhden viikonlopun kuukaudesta tms. Saisit hetken omaa aikaa.
Todella surullista oli lukea kirjoitustasi, itselläni on vuoden ikäinen nuorin ja tosiaan, hän kaipaa hurjasti syliä, ihailua, kehua, paijausta, leikitystä, syliä ja aikaa. Miten 1v voi olla vihainen, joka ei tajua tästä maailmasta muuta kun että tarvii just sen äidin (tai muun aikuisen) tueksi kun kaikki on uutta ja ihmeellistä.
Puuro voi odottaa, kaikki voi odottaa...paitsi lapsi =)

Ei niitä tukiperheitä niin vaan saa. Ikäraja on kaksi tai kolme vuotta että voi saada sen, ja senkin jälkeen jonot on hurjat.

Tää tilanne on vaan aivan mahdoton, mä oon vaan niin kiinni lapsessa että tuntuu että mä koko ajan vaan koitan repiä jostain omaa aikaa, lapsen kustannuksella. Kyllä minustakin olisi aivan kamalaa jos minut vaan siirrettäisiin pois kun haluan syliin, tosin eipä mulla moisia luksuksia olekana tarjolla.

Päivähoitopaikka?

 

[äitix4]

Ei sun jokeen tarvi hypätä. Mikset hae apua ja esim. lapselle tukiperhettä jossa olisi yhden viikonlopun kuukaudesta tms. Saisit hetken omaa aikaa.
Todella surullista oli lukea kirjoitustasi, itselläni on vuoden ikäinen nuorin ja tosiaan, hän kaipaa hurjasti syliä, ihailua, kehua, paijausta, leikitystä, syliä ja aikaa. Miten 1v voi olla vihainen, joka ei tajua tästä maailmasta muuta kun että tarvii just sen äidin (tai muun aikuisen) tueksi kun kaikki on uutta ja ihmeellistä.
Puuro voi odottaa, kaikki voi odottaa...paitsi lapsi =)

Ei niitä tukiperheitä niin vaan saa. Ikäraja on kaksi tai kolme vuotta että voi saada sen, ja senkin jälkeen jonot on hurjat.

Tää tilanne on vaan aivan mahdoton, mä oon vaan niin kiinni lapsessa että tuntuu että mä koko ajan vaan koitan repiä jostain omaa aikaa, lapsen kustannuksella. Kyllä minustakin olisi aivan kamalaa jos minut vaan siirrettäisiin pois kun haluan syliin, tosin eipä mulla moisia luksuksia olekana tarjolla.

MIKSI aikuisen pitää saada sitä omaa aikaa kun lapsi pieni???

Jos unohtaisit omanajan viikoksi?
Olisit vain lapsellesi ja menisit niine ttä lapsi mukana kaikessa eli leikit ja olet ja siirrät sen taonnan takaraivosta että OMAA AIKAA ON PAKKO SAADA!!

Kun lapsi huomaa turvan hän tosiaan alkaa olemaan välillä itsekseen ja saat sitä hengähdystä.
Tuo sun käytös saa laspen vain tarrautumaan sinuun enemmän ja enemmän.

 

[Ninnu]

Ei sun jokeen tarvi hypätä. Mikset hae apua ja esim. lapselle tukiperhettä jossa olisi yhden viikonlopun kuukaudesta tms. Saisit hetken omaa aikaa.
Todella surullista oli lukea kirjoitustasi, itselläni on vuoden ikäinen nuorin ja tosiaan, hän kaipaa hurjasti syliä, ihailua, kehua, paijausta, leikitystä, syliä ja aikaa. Miten 1v voi olla vihainen, joka ei tajua tästä maailmasta muuta kun että tarvii just sen äidin (tai muun aikuisen) tueksi kun kaikki on uutta ja ihmeellistä.
Puuro voi odottaa, kaikki voi odottaa...paitsi lapsi =)

Ei niitä tukiperheitä niin vaan saa. Ikäraja on kaksi tai kolme vuotta että voi saada sen, ja senkin jälkeen jonot on hurjat.

Tää tilanne on vaan aivan mahdoton, mä oon vaan niin kiinni lapsessa että tuntuu että mä koko ajan vaan koitan repiä jostain omaa aikaa, lapsen kustannuksella. Kyllä minustakin olisi aivan kamalaa jos minut vaan siirrettäisiin pois kun haluan syliin, tosin eipä mulla moisia luksuksia olekana tarjolla.

Eikö ole sukulaisia, kavereita tms joita saisi edes kerran viikossa pariksi tunniksi auttamaan ja katsomaan lasta sillä aikaa että saat hengähtää? Entä miehesi osuus? Kyllä joka kunnassa on esim. MLL:n kautta hoitajia saatavilla, käy ihmeessä katsomassa MLL:n sivuilla. JOKAINEN kaipaa joskus omaa aikaa ja tukea äitiyteenja olet varmasti oman aikasi ansainnut. Ja ehkä se psykologilla käynti jossain vaiheessa alkaa tuottaa tulosta, siis eihän ne muutokset henkisellä puolella ikinä tapahdu hetkessä, siis ainakaan parempaan...

 

[ap]

Tää ketju sai silmät valumaan kyyneliä.

 

[ap]

Ei sun jokeen tarvi hypätä. Mikset hae apua ja esim. lapselle tukiperhettä jossa olisi yhden viikonlopun kuukaudesta tms. Saisit hetken omaa aikaa.
Todella surullista oli lukea kirjoitustasi, itselläni on vuoden ikäinen nuorin ja tosiaan, hän kaipaa hurjasti syliä, ihailua, kehua, paijausta, leikitystä, syliä ja aikaa. Miten 1v voi olla vihainen, joka ei tajua tästä maailmasta muuta kun että tarvii just sen äidin (tai muun aikuisen) tueksi kun kaikki on uutta ja ihmeellistä.
Puuro voi odottaa, kaikki voi odottaa...paitsi lapsi =)

Ei niitä tukiperheitä niin vaan saa. Ikäraja on kaksi tai kolme vuotta että voi saada sen, ja senkin jälkeen jonot on hurjat.

Tää tilanne on vaan aivan mahdoton, mä oon vaan niin kiinni lapsessa että tuntuu että mä koko ajan vaan koitan repiä jostain omaa aikaa, lapsen kustannuksella. Kyllä minustakin olisi aivan kamalaa jos minut vaan siirrettäisiin pois kun haluan syliin, tosin eipä mulla moisia luksuksia olekana tarjolla.

Eikö ole sukulaisia, kavereita tms joita saisi edes kerran viikossa pariksi tunniksi auttamaan ja katsomaan lasta sillä aikaa että saat hengähtää? Entä miehesi osuus? Kyllä joka kunnassa on esim. MLL:n kautta hoitajia saatavilla, käy ihmeessä katsomassa MLL:n sivuilla. JOKAINEN kaipaa joskus omaa aikaa ja tukea äitiyteenja olet varmasti oman aikasi ansainnut. Ja ehkä se psykologilla käynti jossain vaiheessa alkaa tuottaa tulosta, siis eihän ne muutokset henkisellä puolella ikinä tapahdu hetkessä, siis ainakaan parempaan...

Ei ole miestä. Ja lapsen isä on vain nimi paperissa.

 

[Ninnu]

Niin ja sitten on näitä vapaaehtoisia mummi-järjestöjä, joissa eläkeläiset hankkii "kummilapsia" viettääkseen aikaa heidän kanssa, jos omia lapsenlapsia ei ole tai ovat jossain kauempana. Löytyisköhän netistä jotain tuohon liittyen?

 

[vieras]

Kysyn vielä, miksi et hae päivähoitopaikkaa?

 

[no]

Tää ketju sai silmät valumaan kyyneliä.

Älä silti syyllistä itseäs, jokainen meistä joskus virheitä tekee. Toivottavasti saat apua. Lapsesi on vielä pieni ja kaikki teillä on edessäpäin. Taidat olla tosi väsynyt ja yksin. Halaus!