Toggle sidebar

Olen 25, ei työkokemusta tai koulutusta. Onko mitään mahdollisuutta saada työtä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

ap

Vieras
Lukion olen käynyt ja sen jälkeen masennus ja muut ongelmat veivät minut alamäkeen. Minulla on myös sosiaalisia pelkoja eli pelottaa se työpaikalla olo, ei itse työnteko vaan muiden ihmisten läsnäolo siellä, suhteet työtovereihin ja muut vastaavat jutut. Nuorempana olin TET-harjotteluissa sekä yhden kesän kesätöissä ja joka ikisessä paikassa olen kokenut, että en vaan ole oikein tervetullut ihminen, vaikka töitä kyllä tein ahkerasti, mutta jotenkin vaan tuntuu siltä, että ei kukaan halua palkata ihmisiä, jotka eivät ole sosiaalisia ja avoimia. Joten turhaanko tässä enää yrittää töitä saada?

 
Hakeudu työkkärissä ammatinvalinnan ohjaukseen. Siellä voitte ammattilaisen kanssa miettiä hyviä vaihtoehtoja. Kyllähän sellaisiakin töitä on, jotka eivät paljoa vaadi työkokemusta/ -koulutusta tai sosialiseeraamista muiden ihmisten kanssa. Mutta pidemmän päälle ehkä haluat elämältäsi muutakin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miten voi olla 25v ilman koulutusta ja työkokemusta??!!
En ottaisi töihin! En haluaisi kuormittaa muuta työporukkaa...
Click to expand...

No just tällaisen asenteen takia pelottaa edes ajatella mitään työhön hakemista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miten voi olla 25v ilman koulutusta ja työkokemusta??!!
En ottaisi töihin! En haluaisi kuormittaa muuta työporukkaa...
Click to expand...

No jospa lukisit tuon ap:n avauksen...

Tsemppiä ap, hakeudu tosiaan opiskelemaan ja sitä kautta sitten työelämään :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miten voi olla 25v ilman koulutusta ja työkokemusta??!!
En ottaisi töihin! En haluaisi kuormittaa muuta työporukkaa...
Click to expand...

hän mainitsikin, että mm. masennus vei alamäkeen. Vain sellainen, joka ei ole masennuksesta kärsinyt, voi sanoa noin! Itselläni todettiin lukioaikana lievä masennus, joka johtui perheen sisäisestä kriisistä ja sen aikana ei todellakaan kyennyt opiskelemaan saati tekemään töitä.

ap:lle: Riippuu ihan siitä millaiseen työhön haet :) Harmi sinänsä että suurin osa kouluttamattomille menevistä töistä ovat asiakaspalvelua, joka sinulle ei tässä tapauksessa ilmeisestikään sovi. Opiskelua kannattaisin minäkin. Esim. oppisopimuksella voisit opiskella vaikka johonkin sellaiseen ammattiin, jossa ei tarvitse kamalasti olla ihmisten kanssa tekemisissä.

 
Työni (ne vähät mitä olen tehnyt) olen aina hoitanut asiallisesti ja ahkerasti. Kuitenkin tuntuu siltä, ettei tätä kukaan arvosta vaan mieluummin palkataan sosiaalisia, jotka vaikka juoruilevat koko ajan kuin hiljaisia, ujoja, jotka hoitaisivat työnsä asiallisesti ilman mitään häiriköintejä.
 
mäkin oon 25 vain lukio käyty...masennus alko tosin jo lukioaikana :) On mulla muitakin psyykkisiä ongelmia ollut/on.. koen jokseenkin samankaltaisuutta ap :/ melkein kuin mun kynästä..hali :)
 
Sinun kannattaisi hakeutua vaíkkapa oppisopimuskoulutukseen tai muuhun sellaiseen, josta saisit ammatillisen koulutuksen + työkokemusta samalla kertaa. Nyt on muutoinkin vaikeaa saada töitä taloudellisen tilanteen vuoksi, saati jos ei ole aiempaa minkäänlaista kokemusta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mäkin oon 25 vain lukio käyty...masennus alko tosin jo lukioaikana :) On mulla muitakin psyykkisiä ongelmia ollut/on.. koen jokseenkin samankaltaisuutta ap :/ melkein kuin mun kynästä..hali :)
Click to expand...

Mulla ongelmia oli jo kouluaikana, siis psyykkisiä ongelmia. Yksinäisyyttä, koulukiusausta, näistä syntyi sitten huono itsetunto, mutta kouluaikana pysyi vielä siinä oravanpyörässä mukana kun oli pakollinen peruskoulu ja sitten lukio. Mutta sen jälkeen ei sitten enää jaksanut kiinnostua mistään kun huonoja kokemuksia + huono itsetunto, ujous. Usein tunnen myös, etten kuulu tähän maailmaan. Täällä ei meitä hiljaisempia arvosteta vaan pidetään usein ylimielisinä, outoina.

Mutta kiitos kaikista neuvoista. Yritän pohtia niiden kautta mahdollisuuksia.
 
Pakko jatkaa vielä, että näistä ongelmistani (ujous, huono itsetunto) ei aihaueudu muille ihmisille (esim. muut työntekijät) mitään ongelmia. Vaan pikemminkin vain mulle itselleni.
 
Kannattaa harkita myös jotain työkkärin "turhuus"-kurssia, kuten "uusille urille" tms. Sellaisen kautta minä löysin omat vahvuuteni ja pääsin opiskelemaan uutta alaa, oli tosi hienoa löytää itsestään hyviä puolia ja nähdä että mahdollisuuksia on vaikka millä mitalla kunhan löytää ne omat hyvätkin puolensa - masentuneena se on todella vaikeaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mulla ongelmia oli jo kouluaikana, siis psyykkisiä ongelmia. Yksinäisyyttä, koulukiusausta, näistä syntyi sitten huono itsetunto, mutta kouluaikana pysyi vielä siinä oravanpyörässä mukana kun oli pakollinen peruskoulu ja sitten lukio. Mutta sen jälkeen ei sitten enää jaksanut kiinnostua mistään kun huonoja kokemuksia + huono itsetunto, ujous. Usein tunnen myös, etten kuulu tähän maailmaan. Täällä ei meitä hiljaisempia arvosteta vaan pidetään usein ylimielisinä, outoina.

Mutta kiitos kaikista neuvoista. Yritän pohtia niiden kautta mahdollisuuksia.
Click to expand...

Mullakin ollut kuolukiusaamista :/ ymmärrän sua muutenkin :)
 
No mä olin vielä vähän vanhempi mutta kuitenkin vailla mitään merkittävää työkokemusta. Kouluun olen päässyt sisälle joten sentään joku meriitti ja hyvänä syynä sille että mitään järkevää ei ole saanut aikaan oli lapset.

Joitakin kuukausia etsin töitä ja sitten sain yhden massarekryn kautta töitä, siis samaan työpaikkaan haettiin paljon uusia ihmisiä. Ihan ensimmäisten joukossa paikkani sain joten ilmeisesti olin hakemuskierroksella jo ihan hyvä.

Nyt olen talon paras työntekijä. Luonteeltani olen melkoinen erakko mutta pari vitsiä sopivaan kohtaa ujutettuna saa minut näyttämään tosi hauskalta ihmiseltä vaikka oikeasti olen tappavan tylsä. :)
 
Kannattaa kartoittaa sellaisia ammatteja, joissa ei tarvitse olla ylisosiaalinen. Esim. kirjanpidon ihmiset ovat yleensä aika hiljaisia. Varaa aika työkkärin ammatinvalinnan ohjaajalta, ja keskustele hänen kanssaan rehellisesti. Suoraan työelämään harppaaminen on iso askel, joten sitä pehmentää ehdottomasti koulutusaika ja siihen sisältyvä työharjoittelu.

Tsemppiä ja voimia tulevaan! Tartu reippaasti ja rehellisesti ongelmaan, niin kyllä se siitä lähtee ratkeamaan.

:)
 
Mä olin 29v, kun pääsin nykyiseen työhöni, ja heti sain vakipaikan. Mulla ei ollu koulutusta (olin kyllä kaikennäköstä opiskellut, mutten mistään valmistunut) ja olin kyllä kaikennäkösiä töitä tehnyt, muttei ne liittynyt tähän työhön, eikä niitä edes kyselty haastattelussa.

Mulla se vaan meni niin, että yläasteen jälkeen kulutin 3 vuotta opiskelemassa alaa, mikä ei tippaakaan kiinnostanut. Olin 21v kun esikoinen syntyi, sitten taas opiskelin, mutta kun tuo opiskelu ei oikeen ole mun juttu, mieluummin teen käytännön töitä. Olin kaikenlaisissa työharjotteluissa ja kokeiluissa, ja kuopuksen sain 26v. Sitten olin töissäkin, mutta se oli sellanen työllistämistuella oleva juttu, ja koska mä en ollut ollut vaadittua aikaa työttömänä, niin sitäkään ei voitu jatkaa kuin 9kk. No sitten mä pääsinkin tähän nykyiseen työhöni.

Eli kyllä on mahdollista saada töitä ilman koulutusta, ja onhan sun mahdollista vielä opiskella jos se vaan kiinnostaa. Oppisopimushan olis loistava vaihtoehto. Ja kun joku kirjoitti että kokeile vaikka siivoomista, mutta kyllä siinäkin tarvitsee olla sosiaalinen ja nykyään melkeen joka paikassa vaaditaan siivoojaltakin koulutus.
 
Työkkäriin ilman muuta keskustelemaan. Ap:lle voisi sopia ensi alkuun vaikka palkkatukityöpaikka esim. kirjastossa.

Ammatinvalintapsykologi ja opiskelun sen jälkeen myös aiheellista.

Tsemppiä! Olet vielä nuori, ehdit hyvin vielä kouluttautua ja keksiä suunnan itsellesi.
 
Minä jätin aikanaan koulun kesken. Silti olen töitä saanut. Kannattaa ainakin yrittää, monet ihmiset arvostavat rauhallisuutta ja hiljaisuutta; moni työnantaja tietää, että sellaiset ihmiset on usein tunnollisia työntekijöitä. Olet hyvässä asemassa, olet käynyt kuitenkin koulun loppuun asti, toisin kuin minä :) tsemppiä!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa