Olen äiti ja olen totaalisen LOPPU.

[loppu]

Oikeita neuvoja ja apuja kaipaillaan. Mitä tehdä, kun äiti ei jaksa? Olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja olen ihan loppu. Hoidan kyllä lapset, syötän, vaihdan vaipan, ulkoilen ja nukutan. Lapset sairastelevat jatkuvasti. Pariin vuoteen en ole nukkunut kunnolla. Unettomuus vaivaa myös niinä harvoina hetkinä, kun nukkua saisin. Välillä tahtoisin antaa lapset pois, välillä olisin valmis tekemään heidän takiaan mitä tahansa, että saadaan olla yhdessä.

Ja neuvot, että hanki harrastus, mene töihin, vietä vapaa ilta yms voitte unohtaa. Olen juuri ja juuri toimeentuleva, ylimääräistä rahaa lastenhoitajaan ei ole. Pienin lapsi on alle vuoden, en voi töihin mennä. Mitään, korostan MITÄÄN tukiverkostoa meillä ei ole.

 

[Pesky Pixie]

Ihan otat yhteyttä omaan neuvolaan tai lastenvalvojaan ja kerrot tilanteestasi. Jos voisit vaikka saada perhetyöntekijän käymään teillä, niin että hän kävisi lasten kanssa ulkona kun sinä nukut. Itse olen ollut hiukan samassa tilanteessa, mutta kylmä tosiasia oli se, että mulle ei se uni kyllä tullut siitä vaan silloin kun se perhetyöntekijä sattui käymään. Piti vaan odottaa että lapset kasvoivat. Ja kasvoivathan ne. Nyt saa nukkua yllin kyllin.

 

["tiipii"]

Oletko puhunut esim.neuvolassa tilanteestasi? Jos ei omaa tukiverkkoa ole, saat varmasti apua, kunhan vain uskaltaudut pyytämään! Missä päin asut?? Isekin olisin mieluusti avuksi jollekin, joka apua tarvitsee, mutta vaikea avun tarvitsijan ja apua toivovan tavoittaa toisiaan!

 

[Peppari]

Hanki tukiperhe. Heti maanantaina ota yhteys vaikka ekaksi neuvolaan ja sieltä neuvovat eteenpäin asiassa.

 

[päiväkotiin]

Laita lapset päiväkotiin. Pyydä perhetyöntekijää neuvolasta. Hanki UNILÄÄKKEET ja masennuslääkkeet. Syö monipuolisesti.

 

[tukiperhettä]

minäkin ehdottaisin. Teidän kaltaiselle perheelle voisin kuvitella meidän perhettämme tukiperheeksi. Meilläkin on alle kouluikäiset lapset, mutta tukiverkot ovat vankat. Kerran kuussa yökyläilevät lapset olisivat kiva mauste elämään.

 

[minä myös]

samantapanen tilanne,tai siis en saa nukkua,kahen pienen yksinhuoltaja olen,ei YHTÄÄN ketään joka auttais,ei perhettä eikä kavereita edes.mutta mun loppuun palaminen ei näy mun jokapäiväsessä elämässä mitenkään,oon hymyileväinen iloinen,touhuan lasten kanssa,koti on aina siisti, ja kaikki päivät saan sujumaan lasten kannalta todella hyvin.mutta illalla kun lapset nukahtaa,saatan itkeä tuntikausia ja panikoida tulevaa päivää.mietin miten jaksan ja kuinka kauan selviän näin.

 

["yhäippä"]

Kuulostaa tutulta, mulla oli sama tilanne aiemmin. Ratkaisin niin, että isompi meni osapäivään päiväkotiin. Nuorempaa hoitaa perhetyöntekijä kerran viikossa.Voimat loppuu mullakin välillä, saan itkukohtauksia ihme asioista ja aamulla tuntuu, että miten päivästä selviää. Mutta nyt on jo hyviäkin päiviä. Soita kotipalveluun maanantaina ja kerro miten asiat on. Älä häpeä yhtään. Perhetyöntekijä on tulosidonnainen, ainakaan mä en maksa siitä mitään.

 

[voimia]

Minä uskon että saat apua, kunhan otat asian rohkeasti puheeksi neuvolassa. Kuka tahansa ymmärtää -myös ne neuvolan tädit- että pienten lasten yksinhuoltajalla on raskasta.

 

[pppp]

Nyt ilman muuta sinun pitää saada nukkua kunnolla! Pelkkä unettomuus aiheuttaa jo alakuloisuutta ja epätoivon tunnetta yms. Eli ihan ekaksi se asia kuntoon! Neuvolaan yhteys ja unilääkkeet. Tukiperhe olisi varmasti teille hyvä ratkaisu.

 

["tia"]

samantapanen tilanne,tai siis en saa nukkua,kahen pienen yksinhuoltaja olen,ei YHTÄÄN ketään joka auttais,ei perhettä eikä kavereita edes.mutta mun loppuun palaminen ei näy mun jokapäiväsessä elämässä mitenkään,oon hymyileväinen iloinen,touhuan lasten kanssa,koti on aina siisti, ja kaikki päivät saan sujumaan lasten kannalta todella hyvin.mutta illalla kun lapset nukahtaa,saatan itkeä tuntikausia ja panikoida tulevaa päivää.mietin miten jaksan ja kuinka kauan selviän näin.

No miksi sun pitäisi selvitä noin? Miksi sen kodin on pakko olla kiiltelevä ja elämän yhtä hymyä, jos pinnan alla tuntuu tolta? vai pelkäätkö, että murrut kokonaan, jos hellität vähän? En siis kysy tätä millään pahalla.
En mäkään jaksais, jos mulla olis aina oltava siistiä ja kaiken olis sujuttava aina todella hyvin. ja mulla on yksi lapsi ja mies...

 

["Karamelli"]

Kuulostat masentuneelta. Mene lääkäriin. Nuo ajatuksesi ovat masentuneen. Kokemuksesta puhun
Jaksuja!
Eikä se perhetyöntekijä ole ollenkaan huono vaihtoehto, isompi, jos on jo sen ikäinen, niin kaupungin tai seurakunnan kerhoon pari kertaa viikossa...

 

[Crystalline]

Muruset!

Tiedän tunteen. Minuakin väsytti yhteen aikaan todella kovasti. Tyttäreni oli tuolloin kolmen vuoden huitteilla kun hänellä oli TODELLA paha uhmaikä. Ja hän on minuun tullut, eli periksi ei missään asiassa anneta jos jotain on päätetty ja sillä piste. Jos sitä ei saa heti, kaikilla mahdollisilla tavoilla se pitää sitten saada periksi vaikka mitä joutuisi tekemään. Hänen kanssaan voisi viikon inttää yhtä ja samaa asiaa... mullakin oli paniikki kodin siisteydestä ja siitä, olenko tarpeeksi vuorovaikutuksessa lapsen kanssa, keksinkö tarpeeksi yllätyksiä ja niin edelleen... pidin itseäni huonona äitinä.

Muistakaa se vaan, että kyllä tekin voitte oikeasti välillä relata. Minä aloin ottaa omaa aikaani päivässä niin, että saatan nykyään uppoutua lehteen ja ehdotan tyttärelleni muuta tekemistä siksi ajaksi. Ei aina tarvitse olla lapsissa kiinni kunhan perusasioista pitää huolen ja vastaa, jos lapsi jotain kysyy. Älä mieti seuraavaa päivää, vaan nauti täysillä niistä hetkistä kun lapset ovat vaikkapa nukkumassa. Eiköhän se seuraava päiväkin mene siinä missä edellinen. Ja unettomuutta oli mullakin useamman vuoden ajan, mutta se ei ole kellään äidillä kovin kauaa. Äkkiä nuo vaikeudet ovat paha muisto vain. Mä oon itse tosi ylpeä teistä.

 

[loppu (ap)]

samantapanen tilanne,tai siis en saa nukkua,kahen pienen yksinhuoltaja olen,ei YHTÄÄN ketään joka auttais,ei perhettä eikä kavereita edes.mutta mun loppuun palaminen ei näy mun jokapäiväsessä elämässä mitenkään,oon hymyileväinen iloinen,touhuan lasten kanssa,koti on aina siisti, ja kaikki päivät saan sujumaan lasten kannalta todella hyvin.mutta illalla kun lapset nukahtaa,saatan itkeä tuntikausia ja panikoida tulevaa päivää.mietin miten jaksan ja kuinka kauan selviän näin.

Sama juttu minulla, iltaisin lasten mentyä nukkumaan itken silmät päästäni. Nytkin vain odotan, milloin nuorempi lapsi herää.

Neuvolassa olen sanonut, etten jaksa. Minulle on sanottu, että kohta helpottaa, kun lapset kasvaa. Isompi lapsi käy nyt päiväkodissa, pienempi kotona ja olen vanhempainvapaalla.

Lastensuojelun perhetyö meillä on käynyt kuukauden verran, tosin nyt meillä on uusi työntekijä, joka ilmoitti, että lastenhoito ei ole hänen ensisijainen tehtävänsä. Tämä on vaikuttanut jaksamiseeni paljon. Ennen pääsin kerran viikossa lenkille yksin, nyt se aika käytetään keskusteluun perhetyöntekijän kanssa.

Kotipalvelua saimme pienemmän synnyttyä, koska minulle täytyi tehdä hätäsektio. Tämä työntekijä siivoili, kokkasi, oli lasten kanssa jne. Enää tuota palvelua emme saa, koska se on vain tilapäistä, ei jatkuvaa.

Olen siis umpikujassa. Tuntuu, että lastenhoitoon apua saa vain, jos on vara palkata hoitaja. Ja rahaa ei ole yhtään ylimääräistä.

Unilääkkeitä olen miettinyt ja varoen neuvolassa tästä puhuin.. Lämmintä maitoa ja kirjan lukemista, kyllä niillä kuulema uni tulee.

En jaksa. En jaksa pyytää apuja, kun ei minua oteta tosissaan. Jos olen tännekin asti jaksanut, miksi en jaksaisi eteenkin päin. Masentunut kai olen, en tiedä. Välillä mielessä todella synkkiä ajatuksia, välillä taas todella iloisia.

Anteeksi, kun vuodatan tänne. Ei ole nyt muutakaan paikkaa tai ketään ystävää, joka kuuntelisi. Olen totaalisen yksin, totaalisen loppu ja totaalisen hukassa.

 

[Darwinin leski]

Jos kerrot mistä olet, täältä varmaan järjestyy lastenhoitoapua... :hug:

 

["minä"]

Myös diakonit voivat auttaa. Mä hämmästyin asiaa ja olisin ottanut paljon aiemmin yhteyttä kerran sellaista ihanaa inhimillistä apua sieltä saa.