Olen aivan hurjan pettynyt ystävääni

[Pikkupioni]

Tiedättekö sen tunteen, kun tajuatte olevanne "varalla" tai vasta jossain jonon häntäpäässä toisen ihmisen elämässä? Se ei ole mukava tunne.

Mulla on ystävä, joka matkustelee paljon. Hän on töissä matkailualalla, rakastaa matkustella vapaa-aikana ja harrastuksekseen. Juuri äskettäin katselin instassa hänen lomakuviaan Karibialta.Tällä kertaa oli reissussa muutaman ystävänsä kanssa. Hän matkustelee eri kokoonpanoilla, ei tietyllä porukalla taikka jonkun tietyn ihmisen kanssa. (On sinkku.)

Eilen väsymyksen sumussa (olen naimisissa ja perheellinen) kyselin illalla hänen kuulumisiaan ja väläytin idean, että mitäpä jos lähtisimme ensi vuonna yhdessä jonnekin kun vauvani alkaa olla sen ikäinen että voisin olla yön taikka pari pois kotoa. Vastaus kuului, että hän ei yhtään OSAA suunnitella. Silti kävi ilmi, että hän on jo suunnitellut jonkun kanssa Euroopan reissua ja myöhemmin jotain muuta. Eli niitä matkoja hän on osannut suunnitella. Sitten vetosi lomaan ja ajankohtaan, johon totesin että minulla ei ole välilä noilla, eikä loman kestolla, pienikin pyrähdys olisi ihanaa. Nuo kuittasi sitten lopulta rahalla. Ei tiedä onko rahaa.

Mitä te asemassani sanoisitte taikka tekisitte? Tai miten ylipäätään ottaisitte tuommoisen totaali torjunnan? Olen tosi murheellinen, enkä tiedä mitä ajatella..

 

[no jaa]

No. Itsekin tykkään matkustella. En työskentele matkailualalla, mutta tunnen silläkin alalla työskenteleviä, ja tiedän että eipä ne palkat sielläkään niin hirmu hulppeat välttämättä ole...

Matkustelusta tiedän sen, että jos haluaa pienillä tuloilla pitkille matkoille, pitää säästää ja joskus suunnitellakin. Pitkä reissu on kallis eikä sinne lähdetä ilman rahaa; toisaalta reissun jälkeen on sitten kyllä p.a. Jos näitä reissuja tahtoo ja toivoo, ei pikkureissuista ja pikkupyrähdyksistä viitsi edes puhua. Niihin menee suotta päiviä, jolloin voisi mieluumminkin tienata, kohteissa jotka ehkä eivät kiinnosta - ehkä kaverisi tapauksessa tuo reissu menisi jopa seurassa, joka ei kiinnosta.

Miksi haluat kiusata juuri tätä kaveria? Etkö keksi ketään muuta jonka kanssa toteuttaisit pyrähdyksesi?

 

[ap.]

No. Itsekin tykkään matkustella. En työskentele matkailualalla, mutta tunnen silläkin alalla työskenteleviä, ja tiedän että eipä ne palkat sielläkään niin hirmu hulppeat välttämättä ole...

Matkustelusta tiedän sen, että jos haluaa pienillä tuloilla pitkille matkoille, pitää säästää ja joskus suunnitellakin. Pitkä reissu on kallis eikä sinne lähdetä ilman rahaa; toisaalta reissun jälkeen on sitten kyllä p.a. Jos näitä reissuja tahtoo ja toivoo, ei pikkureissuista ja pikkupyrähdyksistä viitsi edes puhua. Niihin menee suotta päiviä, jolloin voisi mieluumminkin tienata, kohteissa jotka ehkä eivät kiinnosta - ehkä kaverisi tapauksessa tuo reissu menisi jopa seurassa, joka ei kiinnosta.

Miksi haluat kiusata juuri tätä kaveria? Etkö keksi ketään muuta jonka kanssa toteuttaisit pyrähdyksesi?

En ymmärtänyt kiusaavani ehdotuksellani ketään. En keksi muita, kaikilla muilla pieniä lapsia, ei kiinnostusta lähteä mihinkään. Hän ainut "reissunainen". No, ehkä oot oikeessa ettei seura kiinnosta.

 

[wierass]

Tiedän tunteesi, mutta siihen ei kannata jymähtää. Jos olet väsyneenä jutellut ystäväsi kanssa ja vain heittänyt ajatuksen pikku reissusta ilmaan, niin ystäväsi vastine oli aika realistinen. Ensi vuosi alkaa noin puolen vuoden päästä. On muutenkin eri asia suunnitella pitempiä matkoja kuin muutaman päivän pyrähdystä, jolloin se tarkoittaa lyhyttä matkustusaikaa ehtiäksenne olemaan perillä sitten ne pari päivää täyspainoisesti. Ja ne lyhyet matkustusaikaa vaativat reissut kannattaa tehdä tarjousten perusteella, jolloin tarjouksia voi katsella ensi tammikuussa. Euroopassa on paljon edullisia kohteita keväällä ennen kuin turistisesonki alkaa (ja risteilyille saa muutaman kympin lippuja ympäri vuoden lyhyellä tilausajalla).

Ystäväsi voi olla ajattelematon sanoissaan, mutta jos pidät häntä ystävänäsi, niin olet varmasti tottunut siihen puoleen hänessä? Ehkä sinun kannattaa olla selkeämpi toiveissasi ja kertoa,mitä haluat ja koska? Luulisi, että ystäväsi tarttuu innokkaammin silloin ideaasi.

 

[Samanlaisen kaveri]

Ap, tiedän tunteen. Sen, kun ystäväksi luultu ihminen kieltäytyy jostakin yhteisestä tekemisestä, mutta kohta tekee ihan samaa hommaa jonkun toisen kanssa. Silloin tuntee itsensä sekä tyhmäksi (kun uskoi ihmisen selitykset, jotka ei näköjään päteneetkään) että pettyneeksi, kun ystävyys onkin ollut ihan erilaista (eli olematonta) kuin oli itse ehkä vuosiakin kuvitellut.

Joidenkin kanssa on mennyt vuosia että olen uskonut/ymmärtänyt että ihmissuhde on merkannut mulle ihan eri tason ystävyyttä kuin toiselle. Eli itse olen luullut että ollaan tosi hyviä kavereita, kun taas minä olen ollut vain "se yksi tyyppi jonka kanssa käydään kahvilla pari kertaa vuodessa jos ei just silloin ole mitään muuta tekemistä" . Eipä siinä muuta voi tehdä kuin hyväksyä asia, ja yrittää etsiä oikeita kavereita. Minä olen näiden ihmisten kanssa tehnyt muutaman kerran "ohareiden" jälkeen niin, että olen jättänyt pallon sille toiselle ja jäänyt odottamaan ottaako hän itse yhteyttä tai ehdottaa jotain tekemistä. No, sille tielleen ne pallot on jääneet, mutta silti parempi tietää totuus kuin roikkua vielä vuosia löysässä hirressä uskotellen itselleen että ystävyyttä on olemassa.

 

["koirallinen"]

No mulle kävi viime kesänä silleen, et laitoin "kaverille" viestiä, että mennään uittamaan koirat. Vastausta ei kuulunut, joten menin sitten lasten kanssa rannalle, niin tämä minun "kaveri" ajoi siitä ohi, koska meni uittamaan oman koiransa. Silloin kyllä keitti.
Mullakaan ei noita kavereita ole kovin montaa.

Viime viikolla ehdotin tälle samalle kaverille, kun ovat aikeissa ostaa trampoliinin, että kannattaa käyttää lapsia meillä trampalla pomppimassa, niin näette kuinka kauan se kiinnostaa lapsia. Niin sitten meni naama nutturalle, että "ei viittis ajella jatkuvasti". Just just.

Ehkä me ollaan ap vaan herkkiksiä, mutta kyllä mä ainakin mieleni pahoitan tuollaisista.

 

[ap.]

Ap, tiedän tunteen. Sen, kun ystäväksi luultu ihminen kieltäytyy jostakin yhteisestä tekemisestä, mutta kohta tekee ihan samaa hommaa jonkun toisen kanssa. Silloin tuntee itsensä sekä tyhmäksi (kun uskoi ihmisen selitykset, jotka ei näköjään päteneetkään) että pettyneeksi, kun ystävyys onkin ollut ihan erilaista (eli olematonta) kuin oli itse ehkä vuosiakin kuvitellut.

Joidenkin kanssa on mennyt vuosia että olen uskonut/ymmärtänyt että ihmissuhde on merkannut mulle ihan eri tason ystävyyttä kuin toiselle. Eli itse olen luullut että ollaan tosi hyviä kavereita, kun taas minä olen ollut vain "se yksi tyyppi jonka kanssa käydään kahvilla pari kertaa vuodessa jos ei just silloin ole mitään muuta tekemistä" . Eipä siinä muuta voi tehdä kuin hyväksyä asia, ja yrittää etsiä oikeita kavereita. Minä olen näiden ihmisten kanssa tehnyt muutaman kerran "ohareiden" jälkeen niin, että olen jättänyt pallon sille toiselle ja jäänyt odottamaan ottaako hän itse yhteyttä tai ehdottaa jotain tekemistä. No, sille tielleen ne pallot on jääneet, mutta silti parempi tietää totuus kuin roikkua vielä vuosia löysässä hirressä uskotellen itselleen että ystävyyttä on olemassa.

Juuri näin; kieltäytyy minun ehdottamastani asiasta jollain verukkeella ja tekee kuitenkin saman asian jonkun toisen ystävänsä kanssa. Eri asia tietysti jos tuo suunnitelma on jo tehty ennen minun ehdotustani. Minä kuulisin mieluummin totuuden kuin tekaistuja verukkeita, vaikka ihan sen että en sinun seurassa nyt halua lähteä, vaikka idea onkin toteutuskelpoinen. Olen semmoinen ihminen, että mieluummin karu totuus kuin sokerihöttöinen valhe.

Ajattelin tehdä nyt niin, että jätän sen pallon juurikin hänelle. Katsotaan jääkö se sille tielleen, vai ehdottaako hän jonakin kauniina päivänä jotain. Se on kyllä inhottavaa huomata, ettei ystävyys merkinnytkään toiselle samaa mitä itselle.

 

[ap.]

[QUOTE="koirallinen";30832658]No mulle kävi viime kesänä silleen, et laitoin "kaverille" viestiä, että mennään uittamaan koirat. Vastausta ei kuulunut, joten menin sitten lasten kanssa rannalle, niin tämä minun "kaveri" ajoi siitä ohi, koska meni uittamaan oman koiransa. Silloin kyllä keitti.
Mullakaan ei noita kavereita ole kovin montaa.

Viime viikolla ehdotin tälle samalle kaverille, kun ovat aikeissa ostaa trampoliinin, että kannattaa käyttää lapsia meillä trampalla pomppimassa, niin näette kuinka kauan se kiinnostaa lapsia. Niin sitten meni naama nutturalle, että "ei viittis ajella jatkuvasti". Just just.

Ehkä me ollaan ap vaan herkkiksiä, mutta kyllä mä ainakin mieleni pahoitan tuollaisista. [/QUOTE]

Todella ikävää

Niinpä, ehkä me ollaan liian herkkiä, mutta minkäpä sille mahtaa..

 

[Huoh.]

No tuohan on ilmiselvää, että tämä ystäväsi ei halua lähteä sun kanssa reissuun.

Siinä vaiheessa kun toinen sanoo että "en osaa suunnitella reissuja", se tarkoittaa "ei, en innostunut ajatuksesta, en halua lähteä yhdessä ressuun". Tässä vaiheessa ei jatketa ehdottelua. Sitten kun kuitenkin jatkaa ehdottelua ja toinen sanoo että matkan ajankohta ei oikein sopisi tmv., niin se tarkoittaa että "eikö se nyt tajunnut jo ensimmäisestä vihjeestä, en ihan tosiana halua lähteä, mitä mä nyt keksisin tekosyyksi...". Siinä vaiheessa viimeistään pitäisi tajuta lopettaa ehdottelu. Mutta kun ei tajua, niin toinen heittää sen viimeisen "en tiedä onko rahaa", joka tarkoittaa että "vittu en ole lähdössä, turhaan enää ehdottelet koska nyt keksin viimein hyvän hätävalheen".

Miksi ap jatkat tivaamista kun heti ensimmäinen vastaus oli selkeä ei? Tämä ystäväsi siis EI halua lähteä sun kanssa matkalle. Älä kysy siltä enää. Kohta ei ole ystävää ollenkaan jos jatkat jankkaamista.

 

[ap.]

No tuohan on ilmiselvää, että tämä ystäväsi ei halua lähteä sun kanssa reissuun.

Siinä vaiheessa kun toinen sanoo että "en osaa suunnitella reissuja", se tarkoittaa "ei, en innostunut ajatuksesta, en halua lähteä yhdessä ressuun". Tässä vaiheessa ei jatketa ehdottelua. Sitten kun kuitenkin jatkaa ehdottelua ja toinen sanoo että matkan ajankohta ei oikein sopisi tmv., niin se tarkoittaa että "eikö se nyt tajunnut jo ensimmäisestä vihjeestä, en ihan tosiana halua lähteä, mitä mä nyt keksisin tekosyyksi...". Siinä vaiheessa viimeistään pitäisi tajuta lopettaa ehdottelu. Mutta kun ei tajua, niin toinen heittää sen viimeisen "en tiedä onko rahaa", joka tarkoittaa että "vittu en ole lähdössä, turhaan enää ehdottelet koska nyt keksin viimein hyvän hätävalheen".

Miksi ap jatkat tivaamista kun heti ensimmäinen vastaus oli selkeä ei? Tämä ystäväsi siis EI halua lähteä sun kanssa matkalle. Älä kysy siltä enää. Kohta ei ole ystävää ollenkaan jos jatkat jankkaamista.

Joo olet oikeassa, nöyryytin tuossa itseäni jankuttamalla. Tavallaan halusin vielä varmistaa, että kyseessä on tosiaankin se mitä pelkäsinkin - ettei hän vain halua lähteä MINUN kanssa. En ole tyhmä, tiesin että vastaa jotain tuollaista (kieltävää) myös jatkoehdotuksiin, mutta ajattelin silti että haluan varmistaa vielä ennen kuin teen omat johtopäätökseni. Sinun tulkinta varmasti osui ihan nappiin, eka yritti hienovaraisesti ja ylimalkaisesti vihjata ettei halua, sitten kiemurteli toiseen suuntaan ja lopulta kuolinisku - ei rahaa. Se on kieltämättä hyvä keino, sitä on vaikea toisen mennä kyseenalaistamaan tai ylipäätään enää ehdotella mitään.

Olen silti surullinen. Ja ilmeisen huonoa seuraa. Pitänee mennä katsomaan peiliin.

 

[vvvvvvvvvv]

Mulla on pari tosi hyvää ystävää, joiden kanssa en ikipäivänä haluaisi matkustellla yhdessä. Muu ystävyys toimii, mutta käsityksemme lomasta poikkeavat kyllä niin paljon, että ei kannata vaivautua. Minua ei kiinnosta shoppaileminen, en ole rannallamakoilija, en ole mikään kylpylälilluja, en halua juoda alkoholia kuin ehkä satunnaisen viinilasillisen aterialla. Toinen kaverini on intohimoinen shoppailija, toinen taas viettäisi loman lähinnä allasbaarilla. Kotimaassa normaaliarjessa nämä ovat ihan ihania ystäviä.

Ja tuo vauva-aika kyllä vierottaa helposti ystävyydestä. Sinä ajattelet, että ehkä ensi vuonna olet toisenlainen, vapaampi menemään. Moni lapseton on nähnyt liudan perhe-elämään kadonneita entisiä ystäviä.

 

["veeras"]

Sinulla ja ystävälläsi on nyt aikalailla erilainen elämäntilanne, sinä pienen vauvan äiti, perheellinen, hän lapseton sinkku....En pidä kummallisena, ettei hän innostunut lomasuunnitelmista....eikä se tarkoita, että sinussa on vikaa...matkat ja lomat ovat isoja ja rahaa ja aikaa vieviä asioita ja ne toteutetaan yleensä aivan lähimpien kanssa. Ettekö te matkustele perheeenä? Tai entäpä sinun ja miehesi kahdenkeskeinen loma? Tehän voitte ja varmaan olettekin muuten ystäviä mutta kyllä tuo elämäntilanteenne on sen verran erilainen, että varmaan jollain tasolla olette vieraantuneet toisitanne ...oletteko sitten ennen matkustelleet ystävän kanssa yhdessä? Ehkäpä ystäväsi ei edes pitänyt ehdotustasi kovin realistisena...perheellisellä on kaikenlaista muuta, väsymystä, voi tulla estettä, lapsen hoitoa, lapsi sairastuu.....jne...helpompaa se on sopia jonkun sinkkukaverin kanssa reissaaminen.

 

["veeras"]

Tuli vielä mieleen, että oletko ehkä muutenkin hieman alakuloinen (tai masentunut?) tai tuntuuko vauva -arki ja lapsenhoito raskaalta ja sitovalta, kun haikailet sinkkukavereiden reissuille mukaan? En kysy pahalla, tuli vaan mieleen....voin olla väärässäkin...juttele näistä tuntemuksista jollekulle, neuvolassa tai muuten läheiselle? Entä onko sulla äitiystäviä?

 

[Moilla]

No, kyllä sulla silti on oikeus loukkaantua. Eikä sun ole välttämättä niin tarpeellista edes "katsoa peiliin". Ei sun tartte mukautua sellaiseksi, että kelpaisit tälle ko. ihmiselle vaan sun tarttee löytää ympärillesi ihmisiä, joille sä kelpaat sellaisena kuin sä olet.

Mulla on mennyt välit poikki muutamaan kaveriin melkein kokonaan siitä syystä, että sain lapsen. Yhden kanssa jo raskausaikana, koska hän ei ymmärtänyt mitä se oikeasti tarkoittaa, kun lääkäri oli käskenyt minun levätä. Hän ei itse ikinä voinut tulla käymään luonani (koska mies olisi hätääntynyt - mustasukkainen) ja loppujen lopuksi loukkaantui verisesti, kun en enää matkannut naapuripitäjään häntä tapaamaan, vaan sen sijaan mieluummin keksin tekosyitä (kuten nimenomaan tämä lepääminen liian kovien supistuksien takia), toisen kanssa koska hän ei voi saada lapsia ja kolmannen kanssa koska hän voisi saada lapsia, mutta ei jostakin syystä raskaudu (liikalihavuus saattaa olla syynä).

On vaan totuttava siihen, että joidenkin lapsettomien on omista henkilökohtaisista syistään vaikeaa sopeutua siihen, että ystävä/ kaveri saa lapsen ja perustaa perheen. Niin paljon, kun olisin tarvinnut ystäviä ja apua vauvani kanssa ja podin yksinäisyyttä, en voi antaa anteeksi sitä myöskään heille. Toki pallo on heillä ollut tässä. Eipä sieltä ole tullut mitään ehdotuksia mihinkään suuntaan.

Koita sinäkin vaan vahvistua tuosta nöyryytyksestä huolimatta ja antaa ko. kaverin olla omissa paremmissa oloissaan ja seuroissaan. Ehkä säkin löytäsit jonkun esim. perheellisen matkaseuraksi ja pääsisit tuulettuun.

 

[SH]

Kahta asiaa ei tarvi koskaan jahdata: Tosirakkautta ja tosiystävyyttä. Siinäpä se.. tiivistettynä.

 

[AS]

Juuri näin; kieltäytyy minun ehdottamastani asiasta jollain verukkeella ja tekee kuitenkin saman asian jonkun toisen ystävänsä kanssa. Eri asia tietysti jos tuo suunnitelma on jo tehty ennen minun ehdotustani. Minä kuulisin mieluummin totuuden kuin tekaistuja verukkeita, vaikka ihan sen että en sinun seurassa nyt halua lähteä, vaikka idea onkin toteutuskelpoinen. Olen semmoinen ihminen, että mieluummin karu totuus kuin sokerihöttöinen valhe.

Ajattelin tehdä nyt niin, että jätän sen pallon juurikin hänelle. Katsotaan jääkö se sille tielleen, vai ehdottaako hän jonakin kauniina päivänä jotain. Se on kyllä inhottavaa huomata, ettei ystävyys merkinnytkään toiselle samaa mitä itselle.

Mulla on erilaisia ystäviä, joiden kanssa tykkään tehdä erilaisia asioita. Kaikki heistä ei suinkaan kuulu niihin, joiden kanssa lähtisin mistään hinnasta reissuun. Minusta sinä kuulostat jo nyt niin rasittavalle, etten ihmettele miksi ystäväsi ei halua sinusta sitä "reissu" kaveria.

 

["what"]

Mulla on erilaisia ystäviä, joiden kanssa tykkään tehdä erilaisia asioita. Kaikki heistä ei suinkaan kuulu niihin, joiden kanssa lähtisin mistään hinnasta reissuun. Minusta sinä kuulostat jo nyt niin rasittavalle, etten ihmettele miksi ystäväsi ei halua sinusta sitä "reissu" kaveria.

Hahahaha. Voi hitto, pakko kommentoida, että mä taas sen sijaan lähtisin paljon mieluummin aloittajan kanssa reissuun, kuin sinun kanssasi edes kahville. Ihme ku**pää kommentti.

 

[kuulostaa]

[QUOTE="koirallinen";30832658]No mulle kävi viime kesänä silleen, et laitoin "kaverille" viestiä, että mennään uittamaan koirat. Vastausta ei kuulunut, joten menin sitten lasten kanssa rannalle, niin tämä minun "kaveri" ajoi siitä ohi, koska meni uittamaan oman koiransa. Silloin kyllä keitti.
Mullakaan ei noita kavereita ole kovin montaa.

Viime viikolla ehdotin tälle samalle kaverille, kun ovat aikeissa ostaa trampoliinin, että kannattaa käyttää lapsia meillä trampalla pomppimassa, niin näette kuinka kauan se kiinnostaa lapsia. Niin sitten meni naama nutturalle, että "ei viittis ajella jatkuvasti". Just just.

Ehkä me ollaan ap vaan herkkiksiä, mutta kyllä mä ainakin mieleni pahoitan tuollaisista. [/QUOTE]

Kuulostat kyllä tosi oudolta... Saattaahan olla, ettei tämä kaverisi lukenut viestiäsi, tai oli jo suunnitellut muuta. Ihme asiasta vedät herneen nenääsi! JA tuo trampoliinilla käyttäminen, en minäkään jaksaisi, jos kuitenkin olisin suunnitellut oman ostoa. Miksi sitä ennen tarttisi päivittäin (lähinnä jos aikoo saada lapset kyllästymään) käyttää jonkun toisen trampalla???

Et kuulosta herkältä, vaan narisijalta.

 

[juupjuup]

Mulla oli kans ystävä jonka kanssa matkusteltu ja sai sitten kilarit kun lähdinkin toisen kanssa matkalle, vaikka vuosia ollut kauemmin hänen ystävä. Miksi joka vuosi saman kanssa pitäisikään, ja samoin matkoilla opin, hän haluaa istua terasseilla, ja shoppailla, minä katselen nähtävyyksiä, vaellan vuorilla ym. jonne hän ei tullut lainkaan ja sanoin et vietetään päivä erikseen et hän shoppaa ja mä vaellan- sekin oli paha.

Jos ihmisellä on paljon ystäviä niin kaikkien kanssa ei vaan pysty. Itse myös dumppaan yhden kaverini pyynnöt vain siksi että hän juo reissuilla koko ajan ja on huolehdittava ja sellaiselle omalle en tahdo.