Olen bipolaarihäiriö-äiti, haluatko kysyä jotain?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja BiPo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ihan ot, mutta mä luulin joskus, kun joku puhui bipolaarihäiriöstä, että puhuttiin pipolaarihäiriöstä. Siis pipo ja laari, ajattelin sen olevan kielikuva päälle = päähäiriö. Joskus valkeni sitten, että kyse on siis oikeasta diagnoosista.
 
Täällä kans :) Mulla todettiin esikoisen ollessa vuoden,pitkittyneen hoitamattoman synnytyksenjälkeisen masennuksen jälkimainingeissa. Sit kun alettiin kelaamaan elämää taaksepäin,niin todennäköinen puhkeamisikä on myös mulla ollut 16 vuotta. Nyt odotan kolmatta ja olen neljättä vuotta oireettomana :)

Lääkitystä ei ole,mulla säännöllinen elämänrytmi ja terveelliset elämäntavat pitävät sairauden kurissa. Tosin heti jos esim. joutuu äkillisesti valvomaan liikaa,niin se kostautuu alkavina hypomaanisina oireina. Onneksi mies on oppinut tunnistamaan oireet ja osaa laskea mun kierroksia. En koe sairautta vielä ainakaan taakkana,toivon että säästyn pahemmilta sairausjaksoilta.
 
Vaikeimmat oireet on ollut maaniset episodit, joskus parikymppisenä olin aika huonossa hapessa... En nukkunut, biletin vaan kun viimestä päivää, rahaa kului, ei miettinyt ennenkuin toimi. Nyt tässä seesteisessä elämässä se tuntuu kaukaiselta pahalta unelta.:/ Päihteiden käyttöä oli myös aika lailla. Sitten tultiin aina ryminällä alas.

Onko paikalla muita bipo-äitejä, miten teillä lääkitys on ollut raskauden aikana? Mulla Citalopram ja Abilify, estivät imetyksen.Muuten ei ongelmia, terveet lapset.:)
 
Mulla on kakkostyypi bipo. Lopetin Ketipinorin (100mg) heti raskauden alkuvaiheessa, Cipralex puolitettiin lääkärin määräyksestä, joten söin rv 21 saakka 7,5mg annosta. Nyt olen sitten ollut lääkkeettömänä... hirveät viekkarit tuli alkuunsa ja välillä kyllä ahdistaa aika lujaa, mutta pystyn silti olemaan :) Nyt siis menossa rv 23+5.

Yleisesti ottaen on ollut hirveän hyvä olo henkisesti koko raskauden ajan, lukuunottamatta noita viekkareita.
 
Mulla on ollu lääkkeenä seroquel pro long 200mg ja ketipinor 25x1-4 iltaisin (nyt 100mg) Lopetin lääkkeet noin 2 kuukautta ennen laskettua aikaa ja oon aloittanu ne uudestaan joskus vajaa puoli vuota sitte.
Mulla on kokeiltu moniakin lääkkeitä mut en tykkää siitä zombimaisuudesta mikä niistä tulee. Itellä ei oo koskaan ollu päihteiden käyttöä, ja muutenki oon todella lievä tapaus. Ainut hypomania tullu masennuslääkkeillä, muuten masennukseen taipuvainen. Ei hoitokontakteja sairauden suhteen pariin vuoteen, muutoin kuin reseptin kirjoittamista/uusimista. Niin no joo, kyllä sillo ku lääkkeet aloitettiin uudestaan niin kävin ihan lääkärillä joka lähinnä leperteli vauvalle koko ajan
 
Mulla on kans kakkostyypin bipo. Hypomania ja mielialan vaihtelut ovat pahimmat keväällä, silloin on todella vaikeaa kun olo on kokoajan kuin olisi tehosekoittimessa. Ei pysty nukkumaan, on tunne kuin kropan ja aivojen läpi menisi sähköä. Välillä on todella euforinen olo, värit ja hajut, koko maailma ja kaikki tuntuu niin ihanalta. Käyn ihan ylikierroksilla ja ärsyttää kun muut ihmiset ovat hitaita, tylsiä, ne ei tunnu tajuavan mitään.
Sitten mieliala saattaa vaihtua hetkessä, kun seuraavaksi olenkin ihan pohjalla. Auringonpaiste ja valo tuntuvat pahalta, ikäänkuin ne vaatisivat multa jotakin, haluan vaan pimeään ja haluan nukkua. Tuntuu että kaikki on huonosti, en jaksa edes ajatella että seuraavana päivänäkin pitäisi elää.
Mä tosiaan pelkään maaliskuuta.
 
Mietitkö lapsiasi tehdessä sitä, että saatat periyttää sairautesi heille?

Mulla sairaus diagnosoitiin vasta aikuisena, yli kolmekymppisenä, kun olin jo tehnyt lapseni.
Sittenkin vasta, kun ystävystyin bipolaarihäiriötä sairastavaan ja kun kerroin hänelle ongelmistani niin hän sanoi mulle, että on lähes varma että mullakin on sama sairaus.
Aikanani olin juossut terveyskeskuksessa näitten ongelmieni takia, olin saanut masennuslääkkeitä jotka vaan pahensivat tilannetta, sitten olin jättänyt ne syömättä kun tulin niistä vaan entistä hullummaksi.
Kukaan ei ottanut mitään kantaa, mitä sitten olisi pitänyt tehdä. Ei varsinkaan siellä terveyskeskuksessa, vaikka miten yritin selittää.
 

Yhteistyössä