Olen huono äiti!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Diidi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Voi mitä kinaa…mutta mun mielenkiinto heräsi tuohon koulutustason ja imetyksen väitettyyn yhteyteen ja “epätieteellisesti” päätin googlettaa pikkuisen. Jännä oli huomata että kehitysmaissa trendi on päinvastainen: Koulutetummat naiset imettävät harvemmin –sillä he käyvät töissä. Länsimaissa alkuperäinen väite näyttää pitävän paikaansa (alla muutama viite ja copy/paste). Löysin myös pari “todistetta” lapsen älykkyysedusta mutta enpä ota hlökoht kantaa, viitteet kopsattu viestin loppuun.
Minä en nauttinut imetyksestä, mutta sinnittelin siinä uskossa että näin toimin lapseni parhaaksi. Koulutus: Yliopistotutkinto. Ja ikääkin kiitettävästi…

http://mole.health.state.ny.us/statistics/prams/docs/breastfeeding.pdf

For example, births to mothers with a college education increased 11.2 percentage points or 31.6 percent (NCHS 2003 and 1993), and mothers with more education are more likely to breastfeed. Mothers with a college education were, on average, 30.2 percentage points more likely to initiate breastfeeding than mothers with a grade school education between 1991 and 2002 (Ryan 2002 and 2001). Mothers with a college education were also, on average, 16.5 percentage points more likely to breastfeed six months after birth over this
same period (Ryan 2002 and 2001)

Ryan, Alan. 2002. “Breastfeeding Trends Through 2002.” Ohio: Ross Products Division
Working Paper.
Ryan, Alan. 2001 “Breastfeeding Trends Through 2001.” Ohio: Ross Products Division WorkingPaper.
Ryan, Alan S., Zhou Wenjun, and Andrew Acosta. 2002. “Breastfeeding Continues to Increase Into the New Millennium.” Pediatrics 110(6):1103-1108.

Lucas A, Morley R, Cole TJ, Lister G, Leeson-Payne C. Breast milk and subsequent intelligence quotient in children born preterm. Lancet 1992;339:261-264.

Anderson EW, Johnstone BM, Remax DT. Breast-feeding and cognitive development: a meta-analysis. A M J Clin Nutr 1999;70: 525-535.


 
Jos googlettaja tarkoitti, että imetettyjen lasten äo olisi suurempi kuin pulloruokaa syöneiden, niin siihen pikku huomautus: öo-testit mittaavat sellaista "älykkyyttä", jokoa korreloi koulutustason kanssa ja on osittain myös perinnöllistä.

Perinnöllisyyden syyhyn en ota kantaa, se voi olla joko geneettistä tai sitten sosiaalista tai koulutuksen tuomaa opittua suoriutumista testeistä, sillä koulutettujen vanhempien lapset menevät useammin lukioon ja ylipistoon asti) syy-seuraussuhteesta ei voi siten tehdä johtopäätöstä, kyse voi olla kolmannesta muuttujasta, ja todennäköisesti onkin, joka vaikuttaa tuloksiin.
 
minä en imetä lainkaan... yritin kyllä... mutta aina kun vauva oli rinnalla tuli kamala ahdistuksen tunne ja hermot oli pettää, eli ennemmin annan pullosta korviketta ja pumpattua, kuin raivoan ja itken koko päivän. turha sitä on niiden puhua, ketkä ei itse kokeneet ole, että pitää yrittää väkisin, koska se on parasta ravintoa lapselle.. mieluummin annan korviketta kuin hermostun vauvaan... eiköhän se ole enemmän vauvan edun ajattelua. Miehenikin mielestä sitä imetystä ei sitten kannata stressata, että pumppailen sitten sen verran kuin sitä tulee ja maidon tulo loppuu sitten kun loppuu...

kyllä olin minäkin ajatellut että täysimettäisin, mutta kun se kerran ei suju niin ei suju!!
 
niin ja muuten mitä sen on väliä hyväksyykö sen ettei toiset imetä... mulle ainakin ihan sama mitä muut tekee... eikä tippaakkaan kiinnosta mitä muut äidit on mieltä meidän ja vauvamme syömistavoista!!
 
Kylläpäs tämä ketju on poikinut runsaasti mielipiteitä. Oikein hämmästyin kun huomasin, että tämä ketju on elossa vieläkin. Niin, olen siis tämän ketjun aloittaja ja voin näin jälkikäteen ja noita aikoja ajatellessani kun tuon mielipiteeni kirjoitin, sanoa, että olin kyllä hyvin ahdistunut imetyksestä. Silloinhan vauvani oli 2 kuukautta vanha ja vasta olin joutunut/saanut lopettaa imetyksen kanssa tappelun. Nyt vauvani on jo 5 kuukautta vanha tyytyväinen ihmisen alku ja tein kyllä ihan oikean ratkaisun kun imetyksen lopetin. Ja kyllä kyllä, siltä minusta tuolloin tuntui, että sain osakseni vinoja katseita ja peiteltyä halveksintaa, kun jollekin kerroin etten enää imetä vaikka vauvani oli vielä niinkin pieni. Mutta voihan olla että noita katseita ja kommentteja liioittelin ja vääntelin myös omassa päässäni. Nykyään kun vaan tuo imetys on taas niin kovin arvostettua, että ensimmäisen vauvan kanssa sitä otti siitäkin turhia paineita. Ja tunsi itsensä TODELLA huonoksi äidiksi, kun ei sitten imettänytkään. Olisi minulta saattanut maitoa tulla ainakin osaimetykseen riittävästi, mutta jotenkin koin imetyksen vaan niin kovin vaikeaksi ja raskaaksi, että pääni ei tainnut sitä kunnolla kestää. Ja oikeat otteet olivat täysin hukassa! Ja kun otin stressiä, väheni tietysti maitokin ja vauva sen vaistosi, etten yhteisistä ruokailuhetkistämme nauttinut. Seurauksena sitten tietysti vauvalla rintaraivarit. Aloin siis suosiolla antamaan maitoa pullosta. Silloin helpotti minun hermot ja vauva tuli tyytyväisemmäksi myös. Tietysti tuohon omien hermojen helpottamiseen meni aikaa ainakin kuukauden verran, kun tosiaan kannoin syyllisyyttä (aivan turhaan!!) siitä, että olin luovuttanut, enkä taistellut imetyksen kanssa.
Mutta koska lopputulos on tyytyväinen vauva, koen tehneeni oikein (sittenkin..). Ja enää en kuvittele, että joku minua paheksuisi ainakaan avoimesti, vaikka sanonkin, etten imettänyt edes täyttä kahta kuukautta.
Jokainen hoitaa vauvansa tyylillään ja kuten parhaaksi näkee. Uskon että jokainen täysipäinen äiti haluaa kuitenkin vaan lapsensa parasta.

Mukavaa lähestyvää kevättä kaikille äideille!
 
Meillä oli alusta asti ongelmia imetyksen kanssa. Olin päättänyt jo ennen tytön syntymää, että imetän ja kauan jos minusta riippuu mutta tyttöpä päätti toisin. Sairaalassa sanoivat, että nännini eivät ole parhaat mahdolliset imetykseen ja sain rintakumin. Tämä taas johti siihen, että 1,5 kk ajan maitoa valui suun ohi kokoajan ennenkuin tyttö sai juonesta kiinni. Yritin aina välillä paljaalla rinnalla mutta ei saanut otetta. Neuvolassa sanoivat, että jatka vaan kumin kanssa. Pääasia, että saa omaa maitoa. No 4 kk ikäisenä tyttö lopetti imemisen. Yritin mitä vaan ja miten vaan ei vaan huolinut. Ei mielestäni ollut raivareita ja maitoakin tuli hyvin. Nyt on tyttö 7 kk ja tuosta 4kk ikäisestä olin pumpannut 5 kertaa päivässä käsikäyttöisellä pumpulla. Kyllä siinä on hommaa ja vielä tiskaukset ja keittämiset päälle. Mutta halusin antaa tyttärelleni parhaan mahdollisen lähtökohdan. Itse en saanut äidinmaitoa kuin 4 kk ikään asti ja olen koko ikäni kärsinyt allergioista ja pienenä korvatulehduksista. Mielestäni pumppaaminen on pieni vaiva siihen nähden jos siitä on lapselleni hyötyä. Jos mitään kummaa ei tapahdu aion pumpata ainakin 1 v. asti. Ymmärrän kyllä jos joku ei viitsi tai halua nähdä sitä vaivaa mutta pitäisi kyllä ajatella lapsensa parasta. Itsehän hänet on tänne maailmaan halunnut synnyttää niin pitäisi pit'ää myös huolta. Nyt taidan saada pahaa kommenttia mutta mielestäni asia on näin.
 
Ihmettelen kun tuossa ylempänä joku ihmetteli miksi joku oli halunnut nostaa jälleen tämän aiheen esille.. tai siis oikeastaan en ihmettele sitä, vaan sitä, että jotkut luulevat minun kirjoittaneen tuon ihka ensimmäisen aloitusjuttuni provona. Niinhän asia ei todellakaan ole, kuten nyt myöhemmin asian selitinkin. Ihan tosissani olin asiani kanssa tuolloin ja tosissani olen vieläkin. Uskon, että todella monet kokevat imetyksen vaikeaksi ja raskaaksikin, kuten minä. Ja nostan todella hattua niille, jotka jaksavat kuukausi tolkulla pumpata (kuten esim. nimimerkki Lypsylehmä) tai taistella imetyksen kanssa vaikeiden aikojen läpi. Ja minusta on ihailtavaa, kuinka jotkut osaavat imettää niin luontevasti. Mikäs sen kauniimpaa. Minusta siihen ei ollut, valitettavasti. Mutta siis enää en siitä kanna huonoa omaatuntoa. Nyt meillä opetellaan syömään kiinteitä ja juomaan myös vettä, NAN:in lisäksi :)

Ja nuo koulutus ja älykkyys asiat jätän tässä ketjussa ihan omaan arvoonsa. Mielestäni nuo asiat eivät edes tähän ketjuun oikeastaan kuulu..
 
No enpä voi kuin hattua nostaa noille äideille, jotka jaksavat pumpata maitonsa vauvalle. Aivan uskomatonta ja ihanaa. Täytyy myöntää, että itseltä olisi jäänyt moinen tekemättä, jos imetys ei olisi sujunut.
Kyllä näitä viestejä lukemalla kai vähän kehittyykin ;) Minulle on yksi hailee, kuka imettää ja mistä syystä ja kuka ei ja mistä syystä. Jos joku antaa tuttelia pikkuiselleen, niin mikäs sen parempaa, koska siitä lapsi kasvaa. Ja jos antaa tissiä, niin mikäs senkään parempaa, koska lapsi kasvaa.
 
Nostan hattua niille äideille jotka ymmärtää antaa lapselle tuttipullosta ruokaa. Minusta imettämistä mainostavat ja hehkuttavat naiset on niitä itsekeskeisiä jotka luulevat että voivat lyödä maitotissinsä pöytään vaikka ravintolassa kaikkien nähden ja penskan siihen kiinni. Vaikka muita ruokailijoita yököttäisi ja oksettaisi siinä vieressä se vaahtoinen louskutus ja härskiintynyt haju niin mistään ei välitetä mitään!
Eivät ymmärrä edes käyttää mitään suojahuiveja nykyään jos on pakko ruokkia!

Jos imettää niin minusta se on priva juttu joka pitää olla rauhallinen ja kahdenkeskinen homma eikä mikään showesitys tai tekosyy esitellä muille hieman normaalia suurentuneita rauhasia ja kerätä paheksuvia katseita.

Eikä ihme jos lapsesta tulee levoton häirikkö joka korostuu viimeistään kouluikäisenä jos sitä imetellään kamalassa hälinässä ja keskellä ravintolaa tai ostoskeskuksen penkillä!
 
En jaksanut lukea näitä kaikkia kirjoituksia mutta sen sanon, että tulevana äitinä myös minä koen, että näitä imetysfanaatikkoja todellakin on. Itse aion imettää jos pystyn ja kykenen mutta en aio todellakaan siitä maailman suurinta stressiä ottaa. Minulla siis ei ole mitään imetystä vastaan koska siihen pyrin itsekin mutta en voi sille mitään, että näitä palstoja tässä odotusaikana lukiessani olen tullut siihen lopputulokseen, että imetysfanaatikkoja löytyy ja paljon. Ja se että jotkut suhtautuvat siihen imetykseen niin julmetun jyrkästi aiheuttaa varmasti ap:n kaltaisia vastareaktioita. MInkä taas täällä jotkut nimeävät pullofanaatikoksi. Mutta ymmärrän hyvin, että jos annetaan ymmärtää, että on huono äiti vain sen takia ettei imetä, pistää se vähän ketuttamaan.
 
juu todellakin tuntuu että nykyään imetyksestä vouhotetaan niin paljon että paineita tulee vähemmästäkin. Olisi kyllä mahtavaa jos voisi olla ottamatta stressiä imetyksen onnistumisesta -itse en ole onnistunut olemaan stressaamatta ja koko ajan saa pelätä onnistuuko vai eikö... Se on todella surullista koska ei sellaisesta imetyksestä varmasti ole niin paljon hyötyä kun voisi olla.
 

Yhteistyössä