H
harmaa surkimus
Vieras
Ja tunnustan sen nyt näin harmaana :ashamed: Olen aina välillä yrittänyt, mutta kun ei. En pidä häntä tarpeeksi hyvänä ystävälleni, mielestäni ystäväni olisi saanut jonkun paljon paremman ja ihanamman ihmisen. Varsinkin, kun hän on toistuvasti kertonut tyytymättömyydestään suhteeseen ja siitä, kuinka ei vaan enää viitsi odottaa mitään muutakaan.
Emme juurikaan enää vietä aikaa yhdessä, koska tunnelma on kireä heti kun ystäväni mies on siellä, sillä hänkään ei juuri pidä minusta (tai minun miehestäni). Hän on mielestäni ylimielinen, ilkeä, tyly, lannistava, julma lapsilleen, keskenkasvuinen narsistinen ja itsekäs. Eikä minua edes kiinnosta, että mitä hän minusta tai minun perheestäni ajattelee.
Ystävälleni en ikinä ole sanonut, mitä ajattelen hänen miehestään, enkä tule varmaan koskaan sanomaankaan koska se ei ole ystäväni ongelma, vaan minun ongelmani. Surullista kuitenkin, että emme enää tapaa niin usein koska ystäväni mies ei halua tulla meille, eikä halua että ystäväni juuri yksinkään tulisi. Muutenkin kyläillessä olen itse ihan ahdistunut, koska minun pitää koko ajan myös vahtia omia lapsiani erittäin tarkasti, ettei se paskiainen (anteeksi nyt vaan) ole haukkumassa, tönimässä ja läppimässä lapsia