Olen ihan sairas äiti!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sekopää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sekopää

Vieras
Vihaan tuota lasta, kuten myös itseäni parhaillaan! Ihan kamalaa vääntöä ollut taas unillemenojen kanssa viimeiset viikot, monta tuntia menee juoksemisessa joka kerta! Kuinka kauan tää voi jaltkua, pelkään että kohta oikeasti satutan lasta. Nyt jo puristin kädestä tarpeettoman kovaa sekä palautin sänkyyn liian kovakouraisesti. Lapsi siis vasta reilu 2v.

Äsken kun oli taas taisteltu pari tuntia, sain ihan hullun raivokohtauksen ja laitoin kaikki lelut kaappiin piiloon tai kannoin ulos huoneesta, kirjoja ja huonekaluja myöten Lapsen sängystä otin tyynyn ja unilelut pois myös. Ottaa niin paljon päähän kun tuo koko ajan alkaa vaan leikkiä ja kun käsken tai vien takaisin niin nauraa, nipistelee ym. todella raivostuttavaa. Näköjään se tietää mistä naruista vetää kun olen niin raivoissani että tärisen enkä saa itseäni edes rauhoitettua!!

MITÄ TEEN??! Ihan kamalaa lapselle tällänen raivoava ja epätasapainoinen äiti! Meillä on myös vauva, mutta kaikki aika menee tuon esikoisen kanssa pelleilyyn niin raivostuttaa vaan niin paljon.
 
Kun "raivokohtaus" iskee niin ensiapuna mene lattialle seinään nojaten istumaan, laita sormet korviiin ja silmät tiukasti kiinni - ja lasket sataan! Tällä välillä ehdit vähän rauhoittumaan ja voit toimia normaalisti.
 
No, tuo on aika tavallista, älä syyllistä itseäsi. Kotiäitiys on niin raskasta, että meneehän siinä hermo välillä. Mutta moni muukin äiti käsittelee välillä lapsia kovakouraisesti, joten ei hätää.
Kyllä se siitä ohi menee tuollainen uhma.
 
Miks te tyhmät ämmät laitette noi pilttinne niin aikaisin tavalliseen sänkyyn? Ääliömäistä. Meillä ei tuollaisia ongelmia ollut koska lapsemme nukkuivat ainakin kolmivuotiaiksi pinnasängyissä. Nukkumisen kanssa on tietysti saanut eri ikävaiheissa taistella mutta eipä tarvitse juosta perässä kun karkaa sängystä. Käyttäkää aivojanne typerykset. Pitääkö asioista tehdä niin vaikeita????
 
Alkuperäinen kirjoittaja tyhmät ämmät;23694007:
Miks te tyhmät ämmät laitette noi pilttinne niin aikaisin tavalliseen sänkyyn? Ääliömäistä. Meillä ei tuollaisia ongelmia ollut koska lapsemme nukkuivat ainakin kolmivuotiaiksi pinnasängyissä. Nukkumisen kanssa on tietysti saanut eri ikävaiheissa taistella mutta eipä tarvitse juosta perässä kun karkaa sängystä. Käyttäkää aivojanne typerykset. Pitääkö asioista tehdä niin vaikeita????

Tuliko mieleen, että joku lapsi osaa jo kiivetä pois pinnasängystä. Ja koko sänky kaatuu kun näin käy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tyhmät ämmät;23694007:
Miks te tyhmät ämmät laitette noi pilttinne niin aikaisin tavalliseen sänkyyn? Ääliömäistä. Meillä ei tuollaisia ongelmia ollut koska lapsemme nukkuivat ainakin kolmivuotiaiksi pinnasängyissä. Nukkumisen kanssa on tietysti saanut eri ikävaiheissa taistella mutta eipä tarvitse juosta perässä kun karkaa sängystä. Käyttäkää aivojanne typerykset. Pitääkö asioista tehdä niin vaikeita????


Meillä siirrettiin esikoinen vasta yli 3v jatkettavaan, ja joo kyllä se pompotti mua monta viikkoa, eli ei kyllä päde tuokaan...


Ap, voimia, kyl mulla ainakin on hetkittäin samoja fiiliksiä ja itteeni syyttelen jos pinna palaa. Meillä nyt molemmat sairaana ja molemmat vielä pieniä, niin yritä siinä sitten pitää pää kylmänä ja mahuttaa molemmat syliin kun itkevät pahaa oloaan, ja mikään ei kelpaa...
 
[QUOTE="vieras";23693872]Hakee sun huomiota keinolla millä hyvänsä.

Saako hän viettää äidin kanssa kahdenkeskistä aikaa? Mustasukkainen vauvasta[/QUOTE]

Tämä on varmasti totta. Ja yritän kyllä antaa myös hänelle aikaa. Hieman vaikeaa vain kun kaikki aika menee tuossa nukutuspuuhassa niin siinäpä ne vapaat ajat menikin :(
 
siis yrititkö laittaa lasta päiväunille vai yöunille?? Meillä saman ikäinen ja päiväunet on nyt jätetty kokonaan pois sen takia kun se oli yhtä värkkäämistä ja yöunille meno myös sen jälkeen, kun ollaan päiväunet jätetty nukkumatta niin yöunille menokin sujuu parammin. ihan suosiolla jätettiin päiväunet pois kun siitä ei vain tullut mitään!! ennemmin vaikka niin että menee sitten yöunille aiemmin.. ja kun se tietty rutiini löytyy niin helpommin sujuu nukkumaan menokin.
 
Hei, oikeesti! Vaikka lapseen varmasti kaikilla menee hermot ja ymmärränkin jopa sinua, MUTTA lapseen ei käydä käsiksi!! Tämän verran on pakko hallita omaa käytöstä!! Pienestä puristuksesta on taas matalampi kynnys lapsen lyömiseen jne. Älä tee sitä lapsellesi vaikka se raivo pinnassa onkin.
 
[QUOTE="alkup.";23694131]Tämä on varmasti totta. Ja yritän kyllä antaa myös hänelle aikaa. Hieman vaikeaa vain kun kaikki aika menee tuossa nukutuspuuhassa niin siinäpä ne vapaat ajat menikin :([/QUOTE]

niin meilläkin meni ennen ei mene enää kun jätettiin päiväunet pois. ei mene kauaa kun lapsi tottuu että päiväunia ei nukuta, koska jos s eon yhtä taistelua niin todennäköisesti ei niitöä unia tarvi, nukkuu sitte yöllä!!
 
Kokeileppa että antaisit vaan asian olla, annat lapsen leikkiä. Jospa hän kömpii sitten itse sänkyyn jos väsyttää. Siis jos on kyse vaan päiväunista. Keskittykää siihen iltaunille menoon sitten totisemmin. Kyllä lapsi sitten alkaa menemään myös päivunille jos on väsynyt. Tsemppiä!
 
Hei, oikeesti! Vaikka lapseen varmasti kaikilla menee hermot ja ymmärränkin jopa sinua, MUTTA lapseen ei käydä käsiksi!! Tämän verran on pakko hallita omaa käytöstä!! Pienestä puristuksesta on taas matalampi kynnys lapsen lyömiseen jne. Älä tee sitä lapsellesi vaikka se raivo pinnassa onkin.

tuo on täyttä paskaa että "lyhempi matka lyömiseen".. itse en ikinä löisi lapasiani vaikka joskun joudun esim. kädestä ottamaan kiinni lujemmin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja tyhmät ämmät;23694007:
Miks te tyhmät ämmät laitette noi pilttinne niin aikaisin tavalliseen sänkyyn? Ääliömäistä. Meillä ei tuollaisia ongelmia ollut koska lapsemme nukkuivat ainakin kolmivuotiaiksi pinnasängyissä. Nukkumisen kanssa on tietysti saanut eri ikävaiheissa taistella mutta eipä tarvitse juosta perässä kun karkaa sängystä. Käyttäkää aivojanne typerykset. Pitääkö asioista tehdä niin vaikeita????

Tuskin on älykkyydestä tämä kiinni. Toisten lapset katsos pääsevät pois sieltä pinnasängystä itse, kun osaavat kiivetä. Pitäisi sitten varmaan sitoa sinne sänkyyn se kiinni lepositeillä jos sinua kuuntelisi. Se olisi todella älykästä. Lisäksi meillä on myös vauva, kuten sanoin, joten pinnasänky siirtyi hänelle, ei kovin montaa pinnasänkyä tarvitse ostaa. Teillä varmaan lapsilla hieman suurempi ikäero?
 
[QUOTE="hei";23694137]siis yrititkö laittaa lasta päiväunille vai yöunille?? Meillä saman ikäinen ja päiväunet on nyt jätetty kokonaan pois sen takia kun se oli yhtä värkkäämistä ja yöunille meno myös sen jälkeen, kun ollaan päiväunet jätetty nukkumatta niin yöunille menokin sujuu parammin. ihan suosiolla jätettiin päiväunet pois kun siitä ei vain tullut mitään!! ennemmin vaikka niin että menee sitten yöunille aiemmin.. ja kun se tietty rutiini löytyy niin helpommin sujuu nukkumaan menokin.[/QUOTE]

Yritettiin joku aika sitten jättää päiväunet pois, mutta todettiin että tuo vielä tarvitsee ne. Nytkin siis oli aivan tööt, silmät seisoi päässä. Ja puoli tuntia sitten muuten sammui sänkyynsä, kun mä sain pienemmän unille ja otin kirjan ja menin tuonne huoneeseen vahtimaan ettei tule sängystä pois. Huh, nukahti viimein.

Ja kiitokset tsempityksistä, ehkä mä en olekaan ihan kamala vaikka raivostuin.. Tai siis olen toki kamala, mutta luultavasti tuo on kuitnekin ihan inhimillistä. Teille ketkä kauhistelitte tuota kovakouraisuutta, kauhistelen sitä siis itsekin ja oikeasti pelkäsin että jos lyön lasta kohta...
 
No tuo pinnasänkykysymys on ihan täysin lapsesta kiinni. Oma lapsi (reilu 2v) nukkuu edelleen pinniksessä, eikä osaa kiivetä pois, mutta ystävän lapsi osasi jo reilu 1,5v kiivetä pinniksestä pois. Tai siis kiivetä reunalle ja tippua sieltä. Ei sillon pajon vaihtoehtoja oo sänkyvalinnassa.

Tiedän tuon raivon tunteen kyllä. Vaikea on neuvoa mikä auttaisi. Itselläni joskus se, että menen toiseen huoneeseen hetkeksi ja puhaltelen. Tai muistan sen miten pahalta itsestäni tuntui edellisen raivarin jälkeen. Tai sitten joskus ei auta mikään.

Mutta varmaa on se (minkä varmasti itsekin tajuat), ettei tuo sinun raivari ainakaan nopeuta sitä lapsen nukkumaanmenoa. Joskus voi kokeilla yksinkertaisesti sitäkin, että ei mennä nukkumaan ollenkaan. Kaksivuotias usein jo pärjää satunnaisesti ilmankin päiväunia. Itse tällä hetkellä nukutan lapsen viereeni sängylle. Mutta minulla kun ei ole kuin tuo yksi, niin se on helppo ratkaisu.

Tsemppiä ja voimia taisteluun. Paljon pitkiä hengittelytaukoja ja piiiiiiiiitkää pinnaa. Tiedän, ettei ole helppoa!
 
[QUOTE="alkup.";23694283]Yritettiin joku aika sitten jättää päiväunet pois, mutta todettiin että tuo vielä tarvitsee ne. Nytkin siis oli aivan tööt, silmät seisoi päässä. Ja puoli tuntia sitten muuten sammui sänkyynsä, kun mä sain pienemmän unille ja otin kirjan ja menin tuonne huoneeseen vahtimaan ettei tule sängystä pois. Huh, nukahti viimein.

Ja kiitokset tsempityksistä, ehkä mä en olekaan ihan kamala vaikka raivostuin.. Tai siis olen toki kamala, mutta luultavasti tuo on kuitnekin ihan inhimillistä. Teille ketkä kauhistelitte tuota kovakouraisuutta, kauhistelen sitä siis itsekin ja oikeasti pelkäsin että jos lyön lasta kohta...[/QUOTE]

no ajattele tästä edespäin että jos ei nuku niin ei nuku, anna se leikkii sen jonku aikaa niin nukahtaa varmasti sitten jonkun ajan kuluttua jos ei nukahda niin laitat yöunille aiemmin.. 2v uhmakkaat osaavat välillä todella kokeilla rajojaan ja hermoja.. kärsivällisyyttä pitäs olla niin pirusti, mutta aina sitä ei vain ole, ikävä kyllä ja huono omatuntohan siitä tulee..
 
Meillä "taistellaan" joka hemmetin ilta vanhemman lapsen kanssa.. Eilenkin pompotti meitä pari tuntia. Ja joo pakko myöntää että siinä alkaa jossain kohtaa ottamaan päähän ja rankasti, vaikka meilläkin on kaksi nukuttajaa..

Eilen illalla mm. laitettiin ensin omaan sänkyyn, alkoi hillumaan heti (pitää siis pikkusiskoa hereillä vaikka pienempi kävisi yksikseen nukkumaan tuosta noin vaan), siirsin vanhempien sänkyyn nukahtamaan. Siitä se sitten alkoi "äiti mulla on räkää nenässä"(pääsi siis pois niistämään nenän), "äiti anna maitoa" (annoin mukillisen maitoa, jota alkoi sitten sylkemään pihalle ja nauramaan. Otin siis mukin pois ja siitähän sitten alkoi infernaalinen karjumisitkemissessio), "äiti, tule viereen, en osaa nukkua yksin" (menin viereen että paijaan hetken, alkoi tökkimään sormilla kasvoihin ja hokemaan "äiti on tyhmä". Lähdin pois -> huutoa), "äiti, haluan iltapalaa" ja tulee pois sängystä, ei tippunut enempää iltapalaa->huutoa. "äiti, pissahätä" (pääsee pissalle ja yrittää jäädä lorvimaan siihen sijoilleen, vien takaisin sänkyyn->huutoa). "en osaa nukkua yksin, isi tule nukuttamaan", "paha mieli", "en halua mennä nukkumaan" -tässä välissä tavaroiden heittelyä, syljen päristelyä, huutoa, itkua, raivoa, tulee pois sängystä, viedään takaisin... Lopulta kysyi sitten nätisti tulisiko jompikumpi vielä yrittämään häntä nukuttaa.. Isä meni ja taas sama hilluminen alkaa, unihysteeristä naurua, syljen päristelyä, "kutittamista"... Isä lähtee pois -> huutoa, itkua, seinien hakkaamista...jne.

Tulee välillä olo että otan ja lähden vaan ovesta pihalle, enkä jaksa katsoa tuollaista kakaraa sekunttiakaan... Mutta en sitten voi ukkoa jättää yksinäänkään pärjäämään lapsen kanssa kun ei sekään lampsi ovesta pihalle vaikka lapsen käytös ärsyttää..
 
Jaa, tässä oli kyse päiväunista... Niille mä en enää edes laita koko lasta koska se nukutus kesti pidempään kuin itse nukkuminen. Päiväkodissa nukkuu kyllä, mutta sielläkin on tädeillä kuulemma ollut vaikeuksia siinä nukutushommassa..
 

Yhteistyössä