Olen joskus kateellinen niille, ketkä saavat kaiken ilmaiseksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja juliet m
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vaikka tuo on toki ihan inhimillinen tunne, niin ei se mökki saaristossa, mummola järven rannalla tai metsätiluksetkaan ilmaiseksi synny. Siihen on luultavasti tarvittu rahaa ja paljon aikaa. Meillä on suvulla uusi hieno sauna. Ilmaiseksiko se sinne tuli? Ei, siinä oli suku rakentamassa, rahaa otettiin metsästä ja suvun yhteisistä rahoista, talkootyötä ja palkkatyötä tarvittiin rintarinnan. Maksumiehenä oli isän kädet, jotka jouduttiin leikkaamaan, koska se mies ei osaa lopettaa.

Mummolan tila ei olisi siinä kunnossa, jos sitä ei huollettaisi, pidettäisi kunnossa ja jos siihen ei upotettaisi sitä määrää rahaa, mikä siihen menee. Ilmaiseksi ei mitään saada. Kaikki on otettava jostain ja silloin priorisoidaan. Metsään uppoaa rahaa ja sen huoltamiseen, muuteen tulee maksuja. Tätä pyöritetään normaaleilla palkoilla, eikä kukaan heistä ole rikas.

Äitini, jolla on se mökki siellä saaressa, on sen itse miehensä kanssa rakentanut. Hankkinut kaikki vuosien ajan, hitaasti keräten ja metsästäen. Samaan aikaan on tehty töitä paljon jotta rahaa jää säästöön hankintoja varten.

Osallisiksi näistä pääsee vain lähtemällä mukaan työhön. Se työ otetaan sitten siitä omasta ajasta sen normaalin työajan päälle. Ymmärrätkö. Ei se ilmaiseksi eteen tule.
 
Ei joku omaisuus tee onnelliseksi. Jonkun verran se elämää helpottaa; on mukavampi itkeä elämän murheita hienossa kämpässä kuin jossain rotanloukussa, mutta omaisuus ei ratkaise sitä onnellisuutta. Ihmissuhteet on paljon tärkeämmät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;24804487:
Mussa on varmaan vikaa kun en ole koskaan osannut kadehtia kenenkään mammonaa.
Mutta myönnään välillä väsyneenä kadehtineeni niitä joilla on turvaverkko ympärillään mihin pudottautua kun elämä potkii päähän.


Mä en omaisuudesta/rahasta ole kateellinen.
Mutta joistain taidoista kyllä.
 

Yhteistyössä