Olen KAMALA äiti.. :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja itkut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

itkut

Vieras
Lapsi potkas täyden potan lattialle, pissat levis kaikkialle. Huusin kyllä tosi vihaisesti ja kovaa. En tiedä miks hermot tänään ollu niin kireellä.

Lapsi pyys anteeks (3v) ja minä pyysin anteeks. Siivottiin jäljet yhdessä. Jäi vaan niin huono fiilis - miks mun piti (taas) huutaa turhasta! Miks kaikki hehkuttaa että lapsia saadessaan kärsivällisyys vaan kasvaa.. ite oon ollu aina äkkipikainen ihminen, ja sitte helposti tulee huudettua.ei se ominaisuus ole lapsen myötä musta karissut....
Lapsi kyllä pelästy niin, et on ihan kamala olo.
 
tuttu tunne, usko pois. olin viime vkolla lomalla vajaan 4 vee lapsen kanssa ja tuntu että pelkäks huutamisekshantuo meni...ei vaan yksinkertasesti pinna riitä vaikka kuinka yrittää laskea...
 
..mä oon sit yhtä "kamala" äiti :/ Oon tosi tempperamenttinen/äkkipikanen mutta onneks anteeksipyyntökin auttaa jo paljon. Mullakin 3v poju joka ymmärtää jo mitä "anteeksi" tarkottaa. Halaukset päälle niin ei jää niin kauhean huono omatunto..*huokaus*
 
Jos lapsi potkaisee tahallaan pissat, niin eikö silloin pidäkin vähän tulistua?? Ihan ihmeelliseksi mennyt tämä kasvatus nykyään, mistään ei saisi lapselle suuttua tai tulee traumoja, voivoi..
 
Kyllä mä ainakin saan välillä sellaisia möykkähepuleita että oksat pois. Pahimmalta tuntuu se että poika alkaa itkemään kun mä saan raivarin. Harvoin noita huutokonsertteja on, mutta joskus vaan katkeaa kamelilta selkä.

Tuo on kuitenkin tärkeää että pyydetään anteeksi ja puhutaan asia selväksi.

Ja ei se lapsi rikki mene huutamisesta eikä suuttumisesta. Mä ainakin olen sitä mieltä onhan tässä jokaisella oikeus olla myös vihainen ja suuttua kun on syytä.
 
Itselles... tietty kannattaa miettiä, mitä voi tehdä jos hermot on tiukilla ja purkaa sitä lapseen. Se ei ole oikein. Mutta on oikein moittia lasta jos lapsi tekee väärin. Se kasvattaa lapselle oikeanlaisen syyllisyydentunnon. Tunnistan tuon kuitenkin, kun itsekin huomasin yhessä vaiheessa, että joku tilanne laukaisikin oman pahan/ väsyneen oloni ja lapsi sai niskoilleen muutakin kuin sen "potan kaatumisen". Sinä kuitenkin huomasit tilanteen, joten olet normaali ja varmasti ihana äiti lapsellesi. Sinä pyysit anteeksi, voit vielä sanoa että pottaa ei saa kaataa, mutta äiti ei olisi saanut huutaa niin kovaa. Äiti oli väsynyt. Mitä voisit tehdä asialle? Voitko nukkua enemmän? Voitko irrottautua tarpeeksi, että saat hengähdettyä? Voitko illalla muistella, millaisia hyviä hetkiä teillä oli, että saisit niitäkin nostettua ajatuksissasi pinnalle? Et ole yhtään sen huonompi kuin muutkaan äidit. Ja lapsellesi olet se Paras joka tapauksessa. Jos pelkäät tuota tilannetta, ja että se toistuu, puhu neuvolassa. Meillä ainakin sai hyviä vinkkejä ja vähän perspektiiviä siihen, ettei syyllistä itseään jättitaakalla yhden tilanteen takia. Tsemppiä!
 

Yhteistyössä