Olen kamala vaimo - miksi mieheni kestää minua ja jaksaa aina vaan yrittää?

[OV]

Ehkä 2pv kuukaudesta olen hyvällä päällä ja jaksan huomioida miestäni ja olen hänelle ystävällinen.

Muun ajan se vaan ärsyttää mua, tiuskin ja äyskin, vittuilen ja mäkätän. Tiedostan tämän mutta tuntuu, etten voi sille mitään.

Kaipaan miestäni kun hän on poissa mutta samantien kun hän astuu ovesta sisään, mua alkaa vituttaa.

Yleensä pysyn hiljaa koska se on parempi vaihtoehto vittuilulle.

Mies se vaan jaksaa yrittää. "Mikä sulla on.. " ja tulee halaamaan. Evvk. Mua suututtaa, olen joskus ihan raivokohtauksen partaalla.

Kesällä oltiin vähän aikaa kaksin. Kaksi päivää meni mököttäessä enkä osannut relata, sitten aloin rentoutumaan ja lopun aikaa meillä olikin ihan hienoa.

Seksiä haluan mutta olen niin raivoissani koko ajan, etten halua tehdä aloitetta. Mies kun tekee aloitteen, joskus haluan sitä mutta siltikin kieltäydyn. Ihan tahallani, vain saadakseni aikaan reaktiota ja pettymystä.

Enkö olekin hirveä ihminen? Olen minä, tiedän sen. Olen niin uppoutunut tähän suohon etten pääse ylös. Tänään heräsin aikaisin ja katoin kahvipöydän. Odottelin että mieheni herää ja sit juomme aamukahvit ja aloitan keskustelun. Menen vaikka väkisin halaamaan.

Katoin pöydän, laitoin kahvin tippumaan ja sitten kun mies ei heti tullutkaan, tuli raivon tunne ja laitoin kaikki pois, otin kahvikuppini ja tulin tietokoneelle.

Miksi olen näin äkkipikainen, miksi raivontunteet... lapsiani rakastan enkä heille ole tällainen. En ollenkaan. Hyvää aikaa vietämmekin silloin, kun teemme koko perhe jotain yhdessä. Silloin - jotenkuten - mieheni on siedettävä ja jaksan olla hänellekin ystävällinen.

Olen kokeillut keskustelua, masennuslääkitystä, liikuntaa, itsetutkiskelua, lukemista... joskus tulee sellainen Ahaa!-elämys jonka jälkeen menee hyvin, ehkä viikon ehkä kaksi päivää. Sitten tunteet nousee taas pintaan.

Mieheni on oikeasti ihana. Monet häntä kehuu, hän on mielellään lasten kanssa, on hauska ja huumorintajuinen, tekee kotitöitä, on hyvä seksissä ja ajattelee aina mua ensin.. on varmaan valmis vaikka kuolemaan puolestamme. Ja mun arvostus on tätä luokkaa...

MIKÄ MUA VAIVAA?

 

[Harhaanjohtaja]

Rakastatko sä miestäsi?

 

[clivia]

Kyllä se jonakin päivänä kypsyy lopullisesti ja katsoo itselleen seuraa josta on jotain iloakin,älä huoli =)

 

[..]

Ootko sä katkera jostain? Ehkä joku vanha juttu joka on jäänyt alitajuntaan vaivaamaan?
Onko sulla itelläs paha olo, ahdistusta(vertaa lapset, ei nekään pahaa oloa naapurille kiukkua vaan sille tärkeimmälle ja turvallisimmalle) jota purat siihen läheisimpään eli mieheen?

Onko teidän suhde liian tylsä että siihen pitää hakea aktivointia kiukuttelulla?

Näihin jos osaat vastata niin auttaa jo paljon.

 

[ap]

Rakastatko sä miestäsi?

Kyllä kai. Siis kyllä - ainakin silloin kun en tunne näitä vihantunteita. Kun menee hyvin, rakastan vietävästi.

 

[ap]

Kyllä se jonakin päivänä kypsyy lopullisesti ja katsoo itselleen seuraa josta on jotain iloakin,älä huoli =)

Näin mínäkin ajattelen ja osa minusta jopa toivoo sitä. Että löytäisi jonkun paremman ja lähtisi sen matkaan.

 

[sepi]

Olet nainen.

 

[Harhaanjohtaja]

tuli vaan tosta tekstistäs mieleen oma suhtautuminen muutamiin ex-"poikaystäviin" joihin en oikeesti ollut rakastunut..Aloin sitten lopulta ajamaan heitä pois juuri tuollaisella käytöksellä..Jos ei se toiminut niin sitten piti sanoa suoraan.

 

[ap]

Ootko sä katkera jostain? Ehkä joku vanha juttu joka on jäänyt alitajuntaan vaivaamaan?
Onko sulla itelläs paha olo, ahdistusta(vertaa lapset, ei nekään pahaa oloa naapurille kiukkua vaan sille tärkeimmälle ja turvallisimmalle) jota purat siihen läheisimpään eli mieheen?

Onko teidän suhde liian tylsä että siihen pitää hakea aktivointia kiukuttelulla?

Näihin jos osaat vastata niin auttaa jo paljon.

Tajuan, että tarvitsisimme enemmän kahdenkeskistä aikaa. Mutta kun tunteet on nämä, mulla on hirveen vaikee alkaa järjestään mitään tai suostua mihinkään, mitä mies ehdottaa. Tulee olo että ihan sama...

Paha olo mulla on, nimenomaan tämän takia. Sanoja tulee suustani vaikka yritän olla, että "tänään en vittuile.. ". Silti vittuilen.

 

[Huspati Huta]

tuli vaan tosta tekstistäs mieleen oma suhtautuminen muutamiin ex-"poikaystäviin" joihin en oikeesti ollut rakastunut..Aloin sitten lopulta ajamaan heitä pois juuri tuollaisella käytöksellä..Jos ei se toiminut niin sitten piti sanoa suoraan.

Minä olen tehnyt saman. Ei kovin tehokasta ja melko ikävää. Oli sitä avuton siihen aikaan.

 

[Harhaanjohtaja]

tuli vaan tosta tekstistäs mieleen oma suhtautuminen muutamiin ex-"poikaystäviin" joihin en oikeesti ollut rakastunut..Aloin sitten lopulta ajamaan heitä pois juuri tuollaisella käytöksellä..Jos ei se toiminut niin sitten piti sanoa suoraan.

Minä olen tehnyt saman. Ei kovin tehokasta ja melko ikävää. Oli sitä avuton siihen aikaan.

Joo. Ei osannu vaan suoraan sanoa..Ajatteli että pääsee helpommalla kumpikin..Miten väärässä sitä olikaan

 

[xx]

Ootko sä katkera jostain? Ehkä joku vanha juttu joka on jäänyt alitajuntaan vaivaamaan?
Onko sulla itelläs paha olo, ahdistusta(vertaa lapset, ei nekään pahaa oloa naapurille kiukkua vaan sille tärkeimmälle ja turvallisimmalle) jota purat siihen läheisimpään eli mieheen?

Onko teidän suhde liian tylsä että siihen pitää hakea aktivointia kiukuttelulla?

Näihin jos osaat vastata niin auttaa jo paljon.

Tajuan, että tarvitsisimme enemmän kahdenkeskistä aikaa. Mutta kun tunteet on nämä, mulla on hirveen vaikee alkaa järjestään mitään tai suostua mihinkään, mitä mies ehdottaa. Tulee olo että ihan sama...

Paha olo mulla on, nimenomaan tämän takia. Sanoja tulee suustani vaikka yritän olla, että "tänään en vittuile.. ". Silti vittuilen.

Sun pitää saada purkkaa noita vihantunteita johonki mutta älä pura mieheen.. ikävä kyllä on todennäköistä että lähtee ja lopettaa rakastamasta sua.

 

[ap]

Ootko sä katkera jostain? Ehkä joku vanha juttu joka on jäänyt alitajuntaan vaivaamaan?
Onko sulla itelläs paha olo, ahdistusta(vertaa lapset, ei nekään pahaa oloa naapurille kiukkua vaan sille tärkeimmälle ja turvallisimmalle) jota purat siihen läheisimpään eli mieheen?

Onko teidän suhde liian tylsä että siihen pitää hakea aktivointia kiukuttelulla?

Näihin jos osaat vastata niin auttaa jo paljon.

Tajuan, että tarvitsisimme enemmän kahdenkeskistä aikaa. Mutta kun tunteet on nämä, mulla on hirveen vaikee alkaa järjestään mitään tai suostua mihinkään, mitä mies ehdottaa. Tulee olo että ihan sama...

Paha olo mulla on, nimenomaan tämän takia. Sanoja tulee suustani vaikka yritän olla, että "tänään en vittuile.. ". Silti vittuilen.

Sun pitää saada purkkaa noita vihantunteita johonki mutta älä pura mieheen.. ikävä kyllä on todennäköistä että lähtee ja lopettaa rakastamasta sua.

Tämä vaihtoehto ei tunnu nyt pahalle. Todennäköisesti pärjäisin ilman miestäni surkeasti ja hajoaisin jossain vaiheessa.

 

[ap]

Ootko sä katkera jostain? Ehkä joku vanha juttu joka on jäänyt alitajuntaan vaivaamaan?
Onko sulla itelläs paha olo, ahdistusta(vertaa lapset, ei nekään pahaa oloa naapurille kiukkua vaan sille tärkeimmälle ja turvallisimmalle) jota purat siihen läheisimpään eli mieheen?

Onko teidän suhde liian tylsä että siihen pitää hakea aktivointia kiukuttelulla?

Näihin jos osaat vastata niin auttaa jo paljon.

Tajuan, että tarvitsisimme enemmän kahdenkeskistä aikaa. Mutta kun tunteet on nämä, mulla on hirveen vaikee alkaa järjestään mitään tai suostua mihinkään, mitä mies ehdottaa. Tulee olo että ihan sama...

Paha olo mulla on, nimenomaan tämän takia. Sanoja tulee suustani vaikka yritän olla, että "tänään en vittuile.. ". Silti vittuilen.

Sun pitää saada purkkaa noita vihantunteita johonki mutta älä pura mieheen.. ikävä kyllä on todennäköistä että lähtee ja lopettaa rakastamasta sua.

Tämä vaihtoehto ei tunnu nyt pahalle. Todennäköisesti pärjäisin ilman miestäni surkeasti ja hajoaisin jossain vaiheessa.

 

[Sisilja]

Tiedätkö, että mulla on ihan samanlaista. Rakastan kyllä miestäni, mutta jotenkin aina menee vaan hermo. Ku mies on töissä, saatan ajatella, että tänään kaadan sen sänkyyn tms., mutta sitten kun tulee kotiin, kaikki lempeät tunteet katoaa ja alkaa vaan kiukuttaa! Vaikka mies ei ois tehny muuta kuin sanonu moi!

Mä oon miettiny oisko nää jotain hormonijuttuja? Mulla ei kyllä kierto vaikuta.. Aina sama vitutus..

 

[Perusasioitten äärelle]

Sanotaan, että parisuhteessa 20% prosenttia tunteista johtuu siitä toisesta, ne loput 80% aikaisemmista tapahtumista vaikkapa lapsuudenperheessä ym. Voisitko lähteä tutkimaan tuntemuksiasi vaikkapa terapiaan?

Kuvauksesi kuulosti osittain siltä miltä minusta joskus tuntuu. Toinen ärsyttää vaikka hänessä ei periaatteessa ole mitään vikaa. Pitäisi olla kaikki hyvin, mutta itseä ahdistaa olla lähellä. Siksi siis terminoin toisen läheisyysyritykset ja halaukset yms. Oma huomioni viime kuukausina on ollut se, että olen todella läheisyyskammoinen. Siis pelkään välillä kuollakseni läheisyyttä, en osaa olla siinä lähellä. Ja tämä pelko näkyy ärtymyksenä ja vihana. Ylipäätään pelko monesti näkyy vihana. Pelkäätkö sinä jotakin?

Meillä lapsuudenkodissa perhemalli seuraava: masentunut, takertuva ja toisaalta ristiriitaisesti (lähelle - hylkää) käyttäytyvä äiti ja työnarkomaniaan pakeneva isä. Ei ihme, että läheisyys pelottaa, kun esimerkkinä on takertuvuus, hylkääminen tai täysi pakeneminen. Missä terve esimerkki?

Nämä siis olen itsessäni huomannut, ja niitä taytyy lähteä työstämään. Toivottavasti sinäkin voit lähteä tutkimaan itseäsi, ennen kuin tilanne pattiintuu täysin. Ihanaa, että sinulla on rakastava, välittävä mies. Toisaalta, voidaan myös kysyä mikä hänen 'vammansa' on, koska hoitaa ja jaksaa kaltaistasi tuittupäätä, normaali ihminen olisi jo kypsynyt? Vakka kantensa valitsee... Sinun toipumisesi varmaan käynnistää prosessin myös hänessä, ja parhaassa tapauksessa kasvatte molemmat yhdessä ja erikseen parempaan parisuhteeseen.

Tsemppiä!

 

[vieras]

Meillä oli samanlaista mutta mentiin pariterapiaan, ja se on auttanut. Terapian avulla saatiin auki ne solmut jotka oli jäänneet hiertämään alitajuntaan-meidän suhteessa ja lapsuudessani. Kaksi vuotta siinä meni ja vielä on parannettavaa, mutta nyt katson miestäni, ja itseäni uusin silmin.

 

[Perusasioitten äärelle]

...jatkoa vielä tuohon kirjoitukseeni, että älä missään nimessä ota täällä heiluvien neuvoja ja lähde ainakaan eroamaan!! Moni tekee niin ja saa tehdä vielä monta kertaa. Puske sisulla läpi ja muistele niitä hyviä hetkiä kun se rakkaus on läsnä. Niin minäkin olen tehnyt. Ne kantavat pitkälle. Tai jos nekin tuntuvat ärsytyksen hetkellä valheelta, niin ODOTAT vaan kärsivällisesti että paha olo menee ohi. Se päivä paistaa kyllä taas, sinulla on siitä kokemus.

KAIKILLA parisuhteilla on onnistumisen mahdollisuus. Tietysti pitää heti pelastaa itsensä, jos on väkivaltaa (henkinen, fyysinen), muut jutut voidaan kyllä pitkälti ratkoa jos tahtoa on. Rakkauttakin voidaan elvyttää, samoin seksiä. Jostain luin juuri, että jos toista kohtaan on joskus ollut kipinä, se kyllä voidaan vielä kaivaa sieltä esiin. Kukaan ei ole koskaan sanonut, että parisuhde on helppo juttu. Alan itse tajuta sitä enemmän ja enemmän. Me voimme itse tehdä sen valinnan että lähdemmekö työstämään omia juttujamme vai emme.

 

[ap]

...jatkoa vielä tuohon kirjoitukseeni, että älä missään nimessä ota täällä heiluvien neuvoja ja lähde ainakaan eroamaan!! Moni tekee niin ja saa tehdä vielä monta kertaa. Puske sisulla läpi ja muistele niitä hyviä hetkiä kun se rakkaus on läsnä. Niin minäkin olen tehnyt. Ne kantavat pitkälle. Tai jos nekin tuntuvat ärsytyksen hetkellä valheelta, niin ODOTAT vaan kärsivällisesti että paha olo menee ohi. Se päivä paistaa kyllä taas, sinulla on siitä kokemus.

KAIKILLA parisuhteilla on onnistumisen mahdollisuus. Tietysti pitää heti pelastaa itsensä, jos on väkivaltaa (henkinen, fyysinen), muut jutut voidaan kyllä pitkälti ratkoa jos tahtoa on. Rakkauttakin voidaan elvyttää, samoin seksiä. Jostain luin juuri, että jos toista kohtaan on joskus ollut kipinä, se kyllä voidaan vielä kaivaa sieltä esiin. Kukaan ei ole koskaan sanonut, että parisuhde on helppo juttu. Alan itse tajuta sitä enemmän ja enemmän. Me voimme itse tehdä sen valinnan että lähdemmekö työstämään omia juttujamme vai emme.

Kiitos sinulle sanoistasi. Luin ne ajatuksella ja luen vielä uudelleen.
Jonkinlainen terapia voisi tulla kyseeseen mutta tällä hetkellä minusta ei ole edes myöntämään miehelle, että tarvitsemme (tarvitsen) apua.

 

[vieras]

Mulla on ihan sama tilanne.Tämä on niin vaikeaa.Mies ihmettelee mikä mulla on ja minä en vaan osaa vastata.Mulla tämä on jatkunut jo useamman vuoden.

 

[xx]

Ymmärsin että ensin on arvostettava, kunnioitettava ja hitusen rakastettavakin itseään ennen kuin kykenee/kykenen kohtelemaan muitakin siten. On jo hyvä alku, jos tiedostaa, sitten viimenään... voi muuttuakin... Edes vähän. Voimia muutokseen voi olla vähän, mikäli olo on kovin tuskaisa.

 

[Silmukka-]

Jos sä vaan olet hankala ihminen, ei luonnettaan välttämättä voi muttaa millään määrällä itsetutkiskelua tai pillereitä.
Se on stten miehesi päätös jaksaako sua ja kuinka kauan.

Oletko aina ollut tuollainen miestäsi ja muita kumppaneita kohtaan?

 

["Emma"]

No näitä kamalien vaimoja kestäjämiehiä on varmaan pivin pimein. No, kai niillä pitää vaan joku olla, tai pillua saatavilla niin se riittää. Tai ruuanlaittaja. Tai siivooja. Tai lapsentekijä. Tai lapsenhoitaja. Onhan näitä syitä sietää vituttavaakin käytöstä. Miehesi kuulostaa sellaselta tyypiltä että tuskinpa tuosta mihinkään jaksaa lähteä.

 

["onnellinen"]

...jatkoa vielä tuohon kirjoitukseeni, että älä missään nimessä ota täällä heiluvien neuvoja ja lähde ainakaan eroamaan!! Moni tekee niin ja saa tehdä vielä monta kertaa. Puske sisulla läpi ja muistele niitä hyviä hetkiä kun se rakkaus on läsnä. Niin minäkin olen tehnyt. Ne kantavat pitkälle. Tai jos nekin tuntuvat ärsytyksen hetkellä valheelta, niin ODOTAT vaan kärsivällisesti että paha olo menee ohi. Se päivä paistaa kyllä taas, sinulla on siitä kokemus.

KAIKILLA parisuhteilla on onnistumisen mahdollisuus. Tietysti pitää heti pelastaa itsensä, jos on väkivaltaa (henkinen, fyysinen), muut jutut voidaan kyllä pitkälti ratkoa jos tahtoa on. Rakkauttakin voidaan elvyttää, samoin seksiä. Jostain luin juuri, että jos toista kohtaan on joskus ollut kipinä, se kyllä voidaan vielä kaivaa sieltä esiin. Kukaan ei ole koskaan sanonut, että parisuhde on helppo juttu. Alan itse tajuta sitä enemmän ja enemmän. Me voimme itse tehdä sen valinnan että lähdemmekö työstämään omia juttujamme vai emme.

Tätä peesailen täysin!! Kauanko teillä on yhteiselämää takana. Meillä tuli selkeästi 7 vuoden kriisi, ero oli hiuskarvan varassa. Haettiin apua, puhuttiin ja puhuttiin! Asioista niiden oikeilla nimillä. Opittiin keinot kuinka puhua: minusta tuntuu, että mulla on vihan tunteita sua kohtaan, koska...silti rakastan ja aipaan sua usein kotiin...jne. Puhukaa kaikki asiat läpi. Ne kipukohdat suhteesta löytyy kyllä. Sinun ap on annettava itsellesi anteeksi vihan tunteiden tuntemiset ja miehellesi niiden kohteena olo. Muista, että olet sitoutunut tähän mieheen, haluat löytää hänestä parhaimmat asiat, haluat hänen löytävän sinusta sen helmen, jonka kanssa alun perin suhdetta lähti rakentamaan. Lukekaa kirja : Rakkauden kieli, Gary Chapmanin kirjoittama. Löytyy kirjastosta. Lukekaa molemmat, puhukaa, mikä on itsellenne tärkeää. Onnea tulevaan ja pitkää Onnellista liittoa teille!! :heart:

Nimim. 16 vuotta yhteiseloa takana

 

[olen]

pahempikin varmaan vuosikaudet.
Haukuin kaikesta, vähättelin kaikkea.

Mies otti lähti noin 8vuoden jälkeen, tosin en alussa ollut tuollainen paska.

Mies tuli takaisin viikon jälkeen, kun suunnilleen polvillani rukoilin - oli vaikeaa senkin jälkeen, mutta nykyisin en enää kaivele vanhoja juttuja, en vähättele, kuuntelen miestäni ja itseänikin.

Varmaan ikinä ei olisi muutosta tullut ilman tuota miehen lähtöä - nyt meillä on melkein hymyilevä perhe