Olen kateellinen miehen siskolle! :(

[vieras]

Tilanne tämä:

Miehen sisko on ihan viimeisillään raskaana. Tietysti mies on innoissaan sisarensa tulevasta lapsesta. Ja tietysti koko suku hehkuttaa asiaa, varsinkin appivanhemmat, joille lapsi on ensimmäinen lapsenlapsi.
Minäkin olen innoissani, mutta en pysty poistamaan kateuttani ja arvottomuuden tunnettani itsestäni, sillä minä en ole pystynyt vieläkään tarjoamaan miehelleni kauan haluamaansa vauvaa.

Toki siis itsekin olen toivonut jo vuosia perheenlisäystä, mutta ei ole tärpännyt. Olemme jonossa lapsettomuushoitoihin.

Tuntuu, että minua karsastetaan, ja että mieheni vertaa minua siskoonsa, joka on hänestä tietysti kuin jumalatar, koska saa lapsen ja minä en edes raskaudu.

En tietenkään näytä pahaa oloani muille, ja iloitsen miehen siskon raskaudesta täydellä sydämelläni, mutta itken yksikseni kotona tätä tunnetta, jonka noin ihana asia on saanut minut tuntemaan.

 

[Sheepy]

:hug: Luultavasti miehesi olisi yhtä innoissaan siskonsa lapsesta, vaikka teillä olisikin lapsia. Ja älä syytä itseäsi lapsettomuudesta, voihan se vika olla miehessäkin.

 

[KoleaQ]

:hug:

Uskoisin noiden tunteittesi olevan ihan normaaleja tuntemuksia lapsettomuudesta kärsivälle, samantyylisiä tarinoita olen kuullut parilta lapsettomalta tuttavaltani.

Toivottavasti teillä tärppää hoidoissa!

 

[ap]

:hug: Luultavasti miehesi olisi yhtä innoissaan siskonsa lapsesta, vaikka teillä olisikin lapsia. Ja älä syytä itseäsi lapsettomuudesta, voihan se vika olla miehessäkin.

Toivottavasti asia näin, siis että muutoinkin olisi noin innoissaan! Sillä tietysti kuvittelen, että on niin hurjan innostunut siksi, että kerrankin joku läheinen nainen (muu kuin minä) saa lapsen, ja sitten vertaa minua (pitää huonompana) häneen. Tällaisia typeriä ajatuksia minulle tulee mieleen, vaikka itsekin tiedän, kuinka hölmöjä tuntemuksia ne ovat.

 

[tsemppiä ap]

Moikka ap. Meidän tilanne oli se lasta haluttiin ja sitten "pikku"veljelleni tyttöystävänsä kanssa tuli vahinkoraskaus. Toki he vauvan heti päättivät pitää mutta mulla se viilsi tosi syvältä vaikka en sitä halunnut näyttääkkään. Ensi reaktio oli itku vaikka tietysti silti olin iloinen heidän puolestaan. No melko pian tulin itsekkin sitten raskaaksi ja tämä tietty muutti tilannetta. Ymmärrän kuitenkin sua oikein hyvin. Tunneskaala on laidasta laitaan iloinen-ahdistunut.
Onnea vauvahankkeesen

 

[ap]

Moikka ap. Meidän tilanne oli se lasta haluttiin ja sitten "pikku"veljelleni tyttöystävänsä kanssa tuli vahinkoraskaus. Toki he vauvan heti päättivät pitää mutta mulla se viilsi tosi syvältä vaikka en sitä halunnut näyttääkkään. Ensi reaktio oli itku vaikka tietysti silti olin iloinen heidän puolestaan. No melko pian tulin itsekkin sitten raskaaksi ja tämä tietty muutti tilannetta. Ymmärrän kuitenkin sua oikein hyvin. Tunneskaala on laidasta laitaan iloinen-ahdistunut.
Onnea vauvahankkeesen

Lohduttavaa, että joku muukin tuntenut vastaavia tunteita.
Hienoa, että teidän vauvahaaveenne toteutuivat!
Toivotaan samaa meillekin.

 

[Anne]

Jos kaipaat omaa lasta enemmän kuin mitään muuta, niin on aivan inhimmillistä tuntea tuolla tavalla. Olethan tunteva ihminen etkä kylmä robotti.

Mutta et sinä ole arvoton, sinä olet miehellesi, suvullesi, ystävillesi arvokas ja rakas ihminen ja jonain päivänä sinulla toivottavasti on oma nyytti kainalossa.

Sinun täytyy vain yrittää käsitellä tunteesi, mieluiten puhumalla tunteistasi miehesi kanssa jotta hän osaisi olla varovainen puheissaan siskonsa lapsesta niin kauan, että sinulla on taas hyvä ja turvallinen olo.
Tämä lapsi on osa tiedänkin elämäänne nyt, mutta sinun ei tarvitse tuntea häntä kohtaan väkisin mitään onnen hehkutus tunteita jos et tunne. Kunhan opit hyväksymään lapsen tulon sukunne jäseneksi ja rakennat pikku hiljaa suhteen häneen omien voimiesi mukaan.
Helppoa ei ole kaivata lasta ja nähdä muiden lisääntyvän (olen ollut siinä tilanteessa itse, mutta sitten vuosien itkujen jälkeen sain sen pienen nyytin syliini) , mutta tee itsesi vahvaksi sisältä ja jos olet menossa lapsettomuushoitoihin niin keskitä voimasi niihin, toivottavasti teillä tärppää.

Mutta ensin puhut miehellesi tunteistasi ja pyydät, että hän yrittäisi olla vähemmän innoissaan edessäsi.

 

[MINÄ]

Meillä ollut suht samanlainen tilanne. Itse kovasti toivoimme vauvaa. Jossakin vaiheessa päätimme unohtaa hetkeksi vauvahaaveet. Sain uuden työpaikan ja ajatukset olivat siinä uudessa työssä. Sitten melko pian "yrittämisen" lopetettua olinkin raskaana!

 

[ap]

Kiitos kannustavista ja lohduttavista kommenteistanne.
Aionkin puhua miehelleni, mutta jotenkin koen aiheen hyvin vaikeaksi - ja mietityttää, että miten asian esittäisin ilman, että mies alkaa halveksua minua.
Toisaalta minulla on ihana mies, jonka tiedän tukevan minua, ja tuskin hän minua alkaa halveksia, mutta tosiaan kaikenlaiset tuntemukset ja pelot pyörivät mielessä.

Mies ei ehkä itsekään ole huomannut, kuinka näkyvästi on innoissaan - ja että se jopa satuttaa minua.