V
Voi luoja!
Vieras
...en ole ainakaan vielä kertaakaan huutanut tai tiuskinut lapselleni.
Tyttöni on nyt 3v ja risat. On ollut uhmaa, kiukuttelua, itkupotkuraivareita, kaikenlaisia tempauksia mutta koskaan en ole ääntäni korottanut. En tietääkseni ole ikinä menettänyt hermojani lapsen takia, vaikka välillä on kieltämättä ollut työn takana pysyä viilipyttynä.
Tänään tuli suora syytös siskoltani että olen curling-vanhempi, kun en osaa ääntä korottaa lapselle. Lapsi sai raivarin mitättömästä jutusta, vetäisi parit temput ja minä rauhallisesti vein hänet omaan huoneeseen ja sanoin että kahvipöytään palataan kun osataan käyttäytyä, tästä pidin myös kiinni vaikken asiaa ilmoittanutkaan huutamalla. Olisi kuulema pitänyt ärähtää ja korottaa ääntä, siskoni mukaan että lapsi oppisi miten käyttäydytään. Sanoin etten ole ikinä huutanut enkä tiuskinut ja sitten tuli tämä että lapseni kasvaa pumpulissa sen johdosta.
Sanokaapa nyt, pitääkö lapsia kasvattaa huutamisella? Itse en iedä huutamista missään tilanteessa, pidän sitä moukkamaisena käytöksenä. Lastani kohtaan olen aina rauhallinen, mutta en koskaan anna periksi. Lapsi saa raivota kun ei saa tahtoaan läpi, mutta periksi ei sillä saa vaikken koe tarpeelliseksi karjua lasta hiljaiseksi. Kyllä se pinna kiristyy täälläkin välillä, se on myönnettävä. Mutta onko se helkkarin huutaminen ihan pakollista?
Tyttöni on nyt 3v ja risat. On ollut uhmaa, kiukuttelua, itkupotkuraivareita, kaikenlaisia tempauksia mutta koskaan en ole ääntäni korottanut. En tietääkseni ole ikinä menettänyt hermojani lapsen takia, vaikka välillä on kieltämättä ollut työn takana pysyä viilipyttynä.
Tänään tuli suora syytös siskoltani että olen curling-vanhempi, kun en osaa ääntä korottaa lapselle. Lapsi sai raivarin mitättömästä jutusta, vetäisi parit temput ja minä rauhallisesti vein hänet omaan huoneeseen ja sanoin että kahvipöytään palataan kun osataan käyttäytyä, tästä pidin myös kiinni vaikken asiaa ilmoittanutkaan huutamalla. Olisi kuulema pitänyt ärähtää ja korottaa ääntä, siskoni mukaan että lapsi oppisi miten käyttäydytään. Sanoin etten ole ikinä huutanut enkä tiuskinut ja sitten tuli tämä että lapseni kasvaa pumpulissa sen johdosta.
Sanokaapa nyt, pitääkö lapsia kasvattaa huutamisella? Itse en iedä huutamista missään tilanteessa, pidän sitä moukkamaisena käytöksenä. Lastani kohtaan olen aina rauhallinen, mutta en koskaan anna periksi. Lapsi saa raivota kun ei saa tahtoaan läpi, mutta periksi ei sillä saa vaikken koe tarpeelliseksi karjua lasta hiljaiseksi. Kyllä se pinna kiristyy täälläkin välillä, se on myönnettävä. Mutta onko se helkkarin huutaminen ihan pakollista?