olen kyllästynyt elämääni.

[vierailija]

Olen tällä hetkellä kesätöissä paikassa josta en todellakaan pidä. Työt loppuvat minulla noin kuukauden päästä ja en tiedä mitä sen jälkeen teen. Olen kysynyt jatkoa työhön mutta eivät palkkaa lisäväkeä. Vaikka vihaan sitä työtä oli minun silti jatkoa kysyttävä koska paikkakunnallani ei ole mitään töitä tarjolla enkä omista autokorttia. Eikä muuttokaan nappaisi.
En halua jäädä enää työttömäksi koska yksinkertaisesti en pärjää saamillani tuilla. Olen elänyt montavuotta pelkillä tuilla vaikka olen vasta parikymppinen. Ahdistaa ja ärsyttää muiden ystävien leuhkinta siitä kuinka saavat 2000e/kuussa palkkaa ja ovat osa-aikaisia tai vakkareita ja elävät täydellistä elämää. Minulla ei ole töistä koskaan vapaata ja olen kokoajan töissä ja saan TODELLA huonoa palkkaa...Kuulostan ahneelta koska ajattelen vain rahaa mutta ilman sitä ei pysty elämään.

Niinä harvoina hetkinä kun minulla on vapaata juon itseni totaalihumalaan unohtaakseni työni ja muun paskan elämässä..Valitan humalassa silti töistäni ja itken työn fyysisyyttä ja huonoa palkkaa ja nämä ''täydelliset' ystäväni vain toteavat että ''jos työ on kerran niin paskaa niin lopeta'' ''itseppähän olet työsi valinnut''.

Menoja on aina enemmän kuin tuloja. Joten minulla ei ole välillä rahaa edes ruokaan. Saatan syödä työpäivän aikana pienen myslipatukat..Kun työkaverit kysyy enkö syö mitään niin valehtelen että söin pukkarissa samalla kuin olin puhelimessa tai jotain vastaavaa. Kun olin saanut ensimmäisen palkkani näkyviin verkkopankkiin menin lattialle itkemään koska olin tehnyt niin paljon töitä sinä kuukautena ja palkka oli mitätön.

Olen kateellinen kaikille ihmisille joilla menee paremmin kuin minulla. Ajattelen aina kaiken negatiivisesti ja olen heittänyt hanskat tiskiin.En tiedä mikä neuvoksi.tuntuu että olen yrittänyt kaikkeni että saisin elämäni kuntoon.Mitä minun tulisi tehdä?Olenko huono ihminen kun olen kateellinen muille?.

 

[r0s]

Entäs työvoimapoliittinen- tai oppisopimuskoulutus? Saisit uuden ammatin ja työllistymismahdollisuudet lisääntyisivät ja opiskelun aikana saa kohtuurahaakin. Ja rohkeasti muuta opiskelupaikan/työn perässä koska vaihtelu virkistää.

 

[vierailija]

hei, olet vielä tosi nuori, lähde kouluun. Et ole huono ihminen, mutta olet ainoa ihminen joka voi kantaa vastuun sinusta itsestäsi. muutaman vuoden kun uhraat koulunpenkillä, niin saat parempaa palkkaa mukavasta työstä

 

[vierailija]

Entäs työvoimapoliittinen- tai oppisopimuskoulutus? Saisit uuden ammatin ja työllistymismahdollisuudet lisääntyisivät ja opiskelun aikana saa kohtuurahaakin. Ja rohkeasti muuta opiskelupaikan/työn perässä koska vaihtelu virkistää.

kiitos vastauksesta! olen harkinnut uuden ammatin hankkimista mutta opiskelu aikoina niiden tukien kanssa eläminen oli helvetti.tiedän että se on pieni hinta siihen nähden jos saisin opiskellusta alasta vakkarinpaikan johkin yritykseen mutta paikkakunnalla ei ole mitään yritystä mikä minua kiinnostaisi.eikä myöskään koulutus-aloja.olen niin pohjalla kuin ihminen vain voi elämässään olla.olen menettänyt toivon kaiken suhteen koska minulla on ollut kurja elämä niin kauan kuin muistan.

 

[Echo]

Yks sana: opiskelemaan! Jos haet alalle jonne on vaikea päästä, niin sulla on nyt aikaa prepata ensi kevättä varten.
Rohkeasti vaan muuttamaan työn perässä.

Toki jotain hommaa sun pitää tehdä ennen ensi kevättäkin, mutta hanttihommat on vain välivaihe.
Ja tosi harva täsmälleen sunikäisesi on vakiduunissa. Sulla on 20 vuotta aikaa tavoitella vakiduunia, sit alkaa ikä vaikuttaa rekryissä.

 

[r0s]

kiitos vastauksesta! olen harkinnut uuden ammatin hankkimista mutta opiskelu aikoina niiden tukien kanssa eläminen oli helvetti.tiedän että se on pieni hinta siihen nähden jos saisin opiskellusta alasta vakkarinpaikan johkin yritykseen mutta paikkakunnalla ei ole mitään yritystä mikä minua kiinnostaisi.eikä myöskään koulutus-aloja.olen niin pohjalla kuin ihminen vain voi elämässään olla.olen menettänyt toivon kaiken suhteen koska minulla on ollut kurja elämä niin kauan kuin muistan.

Työvoimapoliittisen koulutuksen raha on rutosti normaalia opintotukea suurempi. Ja perustutkinnon suorittaa vuodessa, kahdessa. Lisäksi helposti käy niin että työllistyy johonkin harjoittelupaikkaan.

Kysele työvoimatoimistosta mahdollisuuksia.

 

[vierailija]

Yks sana: opiskelemaan! Jos haet alalle jonne on vaikea päästä, niin sulla on nyt aikaa prepata ensi kevättä varten.
Rohkeasti vaan muuttamaan työn perässä.

Toki jotain hommaa sun pitää tehdä ennen ensi kevättäkin, mutta hanttihommat on vain välivaihe.
Ja tosi harva täsmälleen sunikäisesi on vakiduunissa. Sulla on 20 vuotta aikaa tavoitella vakiduunia, sit alkaa ikä vaikuttaa rekryissä.

tulevaisuus pelottaa minua koska en omasta mielestäni osaa mitään eikä minulla ole motivaatiota eikä jaksamista yrittää montaa alaa ennenkun löydän ns sen oikein.pelkään muuttamista isompaan kaupunkiin koska minulla ei ole ystäviä muualla kuin täällä ja koen vain olevani kelvoton ihminen.valitan kuin varhaisteini mutta olen vain niin eksyksissä.olen puhunut kaiken maaiman psykologeille,ammatinvalintapsykoloigeille,opintoohjaajille,kelantyöntekijöille ja vaikka kenelle mutta kukaan ei ole osannut auttaa minua.

 

[vierailija]

Työvoimapoliittisen koulutuksen raha on rutosti normaalia opintotukea suurempi. Ja perustutkinnon suorittaa vuodessa, kahdessa. Lisäksi helposti käy niin että työllistyy johonkin harjoittelupaikkaan.

Kysele työvoimatoimistosta mahdollisuuksia.

tiedän.mutta kyseisen alan etsiminen on raskasta ja vaikeaa koska en tiedä mitä halua.olen ihminen joka elää hetkessä.en osaa suunnitella tulevaisuutta koska se tuntuu mielestäni turhalta koska mikään suunnitelmani tulevaisuuden suhteen ei ole toteutunut.mielestäni vain olen maanantai kappale.tiedän että maailma on epäreilu paikka mutta mielestäni se ei ole oikein että tekee töitä jokapäivä 8tuntia ja palkkapäivänä ei voi ostaa itselleen ruokaa..en vain jaksa tälläistä.

 

[Echo]

tulevaisuus pelottaa minua koska en omasta mielestäni osaa mitään eikä minulla ole motivaatiota eikä jaksamista yrittää montaa alaa ennenkun löydän ns sen oikein.pelkään muuttamista isompaan kaupunkiin koska minulla ei ole ystäviä muualla kuin täällä ja koen vain olevani kelvoton ihminen.valitan kuin varhaisteini mutta olen vain niin eksyksissä.olen puhunut kaiken maaiman psykologeille,ammatinvalintapsykoloigeille,opintoohjaajille,kelantyöntekijöille ja vaikka kenelle mutta kukaan ei ole osannut auttaa minua.

Monet opiskelijat joutuu muuttamaan ihan tuntemattomalle paikkakunnalle josta ei tunne ketään, mut opiskeluporukasta niitä kavereita tulee. Onhan sulla nytkin kavereita ja kykyä olla heidän kanssaan, joten mikä estää tutustumasta uusiin?

Siis itselleni oli eka opiskeluvuosi ihan kamala, olo kotipaikkakunnalta uusiin ympyröihin muuttaneena ihan orpo, mut vähitellen alkoi kavereita löytyä, vaikkakin vasta tokan vuoden puolella enemmän.

Sit se rahan kanssa kitkuttelu oli opiskeluaikana kamalaa, mutta siitä on ollut apua nyt myöhemmin, aina silloin kun on ollut miehen kans rahallisesti tiukkaa: osaan automaattisesti laatia tosi pienen budjetin ruuat, jotka kuitenkin on ravitsevia.

Mulla auttoi kun tein opiskelujen ohessa töitä. Monet opiskelijat on vaikka viikonloppuisin kaupan kassana, kukkakaupan kiireapulaisena, siivoojina, vuoropäiväkodissa tekevät vuoroja jne. Joku 4-5 työvuoroa kuussa tekee jo 300 euroa.

 

[Echo]

Ja on tärkeetä hommata tarpeeks edullinen kämppä, ettei menot karkaa käsistä.
Se voi tarkoittaa halpaa opiskelija-asuntolaa tai 2-3 asukkaan solua jossain yksityisellä, ja silloin kämppisten kanssa on vaan tultava toimeen, ja totuttava siihen että ne raahaa klo 3 aamuyöstä jätkiä kämpille.

Mut opiskeluaika on tosi kasvattavaa. Oppii olemaan tyytyväinen sit myöhemmin, kun on ensin kituuttanut 3-5 vuotta alkeellisissa oloissa.

 

[vierailija]

Monet opiskelijat joutuu muuttamaan ihan tuntemattomalle paikkakunnalle josta ei tunne ketään, mut opiskeluporukasta niitä kavereita tulee. Onhan sulla nytkin kavereita ja kykyä olla heidän kanssaan, joten mikä estää tutustumasta uusiin?

Siis itselleni oli eka opiskeluvuosi ihan kamala, olo kotipaikkakunnalta uusiin ympyröihin muuttaneena ihan orpo, mut vähitellen alkoi kavereita löytyä, vaikkakin vasta tokan vuoden puolella enemmän.

Sit se rahan kanssa kitkuttelu oli opiskeluaikana kamalaa, mutta siitä on ollut apua nyt myöhemmin, aina silloin kun on ollut miehen kans rahallisesti tiukkaa: osaan automaattisesti laatia tosi pienen budjetin ruuat, jotka kuitenkin on ravitsevia.

Mulla auttoi kun tein opiskelujen ohessa töitä. Monet opiskelijat on vaikka viikonloppuisin kaupan kassana, kukkakaupan kiireapulaisena, siivoojina, vuoropäiväkodissa tekevät vuoroja jne. Joku 4-5 työvuoroa kuussa tekee jo 300 euroa.

en tiedä miksi mutta jostain syystä olen niin kapea katseinen että ajatus siitä että olisin esimerkiksi jossain mcdonaldsissa iltatöissä minua vuosia nuorempien kanssa kuulostaa lähinnä säälittävältä.tiedän että työtä se paska työkin on.mutta haluan että töissä minua kunnioitetaan ja voin olla itse ylpeä tekemästäni työstä.haluan tehdä työtä mistä oikeasti pidän enkä paistella hampparipihvejä vapaapäivinäni ja stressata samalla asunnosta,kodinhoidosta,koulusta yms muusta elämästä. tiedän että monille tuo on arkipäivää.itse en vain enää pystyisi semmoiseen

 

[Echo]

en tiedä miksi mutta jostain syystä olen niin kapea katseinen että ajatus siitä että olisin esimerkiksi jossain mcdonaldsissa iltatöissä minua vuosia nuorempien kanssa kuulostaa lähinnä säälittävältä.tiedän että työtä se paska työkin on.mutta haluan että töissä minua kunnioitetaan ja voin olla itse ylpeä tekemästäni työstä.haluan tehdä työtä mistä oikeasti pidän enkä paistella hampparipihvejä vapaapäivinäni ja stressata samalla asunnosta,kodinhoidosta,koulusta yms muusta elämästä. tiedän että monille tuo on arkipäivää.itse en vain enää pystyisi semmoiseen

Mut sitä se elämä on. Itse tein opiskelujen välissä hanttihommia ikävuosina 24-26-v.

Mun työpaikalla tekee 20-30-vuotiaat opiskelijat yksittäisiä työvuoroja, vanhin on n.35-v. opiskelija. Eikä kukaan pidä häntä säälittävänä vaan hän on tosi tykätty.

Sulla voi olla eteviä kavereita joilla on joko rikkaat vanhemmat tai sitten ovat löytäneet mieluisan alansa.
Mutta älä vertaa itseäsi heihin, koska niin moni parikymppinen tulee kyllästymään työhönsä ja hakeutumaan jatko-opintoihin.

 

[vierailija]

Ja on tärkeetä hommata tarpeeks edullinen kämppä, ettei menot karkaa käsistä.
Se voi tarkoittaa halpaa opiskelija-asuntolaa tai 2-3 asukkaan solua jossain yksityisellä, ja silloin kämppisten kanssa on vaan tultava toimeen, ja totuttava siihen että ne raahaa klo 3 aamuyöstä jätkiä kämpille.

Mut opiskeluaika on tosi kasvattavaa. Oppii olemaan tyytyväinen sit myöhemmin, kun on ensin kituuttanut 3-5 vuotta alkeellisissa oloissa.

pointtini on juuri se että en pysty asumaan toisten ihmiset kanssa enkä jaksa enään kituutella minimituloisena koska olen tehnyt sitä jo sen 4-5 vuotta ja ajatus siitä että teen sitä vielä samat 4-5 vuotta melkein 30 vuotiaaksi ahdistaa. olen ihminen kuka ajattelee liikaa ihmisten mielipiteitä.enkä halua että minut nähdään köyhänä opiskelijana vielä 25 vuotiaana siinä missä samanikäisilläni alkaa olemaan jo perheitä ja omia asuntoja.olen todella hakoteillä ja ristiriitainen omien mielipiteideni kanssa anteeksi

 

[Echo]

pointtini on juuri se että en pysty asumaan toisten ihmiset kanssa enkä jaksa enään kituutella minimituloisena koska olen tehnyt sitä jo sen 4-5 vuotta ja ajatus siitä että teen sitä vielä samat 4-5 vuotta melkein 30 vuotiaaksi ahdistaa. olen ihminen kuka ajattelee liikaa ihmisten mielipiteitä.enkä halua että minut nähdään köyhänä opiskelijana vielä 25 vuotiaana siinä missä samanikäisilläni alkaa olemaan jo perheitä ja omia asuntoja.olen todella hakoteillä ja ristiriitainen omien mielipiteideni kanssa anteeksi

No se perhe = mies + lapset tulee sit kun se tulee, riippumatta minkä ikäinen olet ja missä olet töissä/opiskeluissa.
Eli sä et voi vaikuttaa siihen milloin se sun oma miekkonen astelee elämääsi - jos et nyt vimmatusti raahaa joka viikonloppu äijäkokelaita baarista, mut se on hakuammuntaa. Kai sitä jonkinmoisen sankarin sieltä saa, mut nyt puhun ihan hyvästä miehestä.

Eli unohdetaan se äijä näissä työasioissa. (Toki, mieskokelaatkin varmaan tykkää kuulla että olet tehnyt jotain aktiivisesti elämässäs?)

Mut ei se soluasuminen niin kamalaa ole. Tai ainakaan se että jos sulla onkin oma asunto, että kävisit välillä töissä opiskelujen ohessa?

 

[Echo]

Ja olen vähän kyyninen, mutta n.puolet/kolmasosa niistä sun tuntemistasi kavereista eroaa nykyisen puolisonsa kanssa. Sit menee talot jakoon, alkaa elarit ja kilarit ja viikonloppuisyys ja mikälie. Ja rahat on sit yh:na vähissä (sori palstan yh:t).

Ole onnellinen että olet vapaa! Sä voit muuttaa lähes minne tahansa, hankkia uuden työn, opiskella, kukaan ei estä sun ratkaisujas. Saat etsiä itseäsi.

Ja näin keski-ikäisen näkökulmasta katsottuna: olet oikeasti nuori vielä.

 

[r0s]

Echo on kovin oikeassa.

Ja sitpäpaitsi. Jos elämä nykyisellään on kyllästyttävää niin mitä voit hävitä? Rohkeasti uutta kohti!

 

[vierailija]

No se perhe = mies + lapset tulee sit kun se tulee, riippumatta minkä ikäinen olet ja missä olet töissä/opiskeluissa.
Eli sä et voi vaikuttaa siihen milloin se sun oma miekkonen astelee elämääsi - jos et nyt vimmatusti raahaa joka viikonloppu äijäkokelaita baarista, mut se on hakuammuntaa. Kai sitä jonkinmoisen sankarin sieltä saa, mut nyt puhun ihan hyvästä miehestä.

Eli unohdetaan se äijä näissä työasioissa. (Toki, mieskokelaatkin varmaan tykkää kuulla että olet tehnyt jotain aktiivisesti elämässäs?)

Mut ei se soluasuminen niin kamalaa ole. Tai ainakaan se että jos sulla onkin oma asunto, että kävisit välillä töissä opiskelujen ohessa?

lähdetään liikkeelle siitä että en ole etsimässä kumppania.
parisuhde on asia mikä ei ole koskaan kiinnostanut minua.olen ehkä niin itsekäs että en halua muokata omia suunnitelmiani ja mielipiteitäni jonkun toisen takia. viihdyn yksin ja olen aina viihtynyt. en ole ihminen joka menee baariin etsimään seuraa. vaan menen sinne juomaan ja pitämään hauskaa.eli parisuhde tai mikään muu vastaava ei ole estäänä soluasumiselle.kyse on vain siitä että valitettavasti kämppistä ei voi valita joten minun tuurillani saisin sen lissukka 18ween joka ravaa siellä baareissa ja järjestelee kotibileitä joka on aivan erimaata kuin minä.olen liian vanha semmoiseen.

 

[vierailija]

Echo on kovin oikeassa.

Ja sitpäpaitsi. Jos elämä nykyisellään on kyllästyttävää niin mitä voit hävitä? Rohkeasti uutta kohti!

tiedän että minun tulisi luopua kapeakatseisuudestani ja tehdä isoja päätöksiä elämässä mutta en tiedä mistä aloittaa..minulla ei ole hajuakaan mitä haluan.olen jo yhden alan käynyt ja sekin tuli koettua huonoksi valinnaksi töiden sekä kiinostuksen puolesta.

 

[vierailija]

Ja olen vähän kyyninen, mutta n.puolet/kolmasosa niistä sun tuntemistasi kavereista eroaa nykyisen puolisonsa kanssa. Sit menee talot jakoon, alkaa elarit ja kilarit ja viikonloppuisyys ja mikälie. Ja rahat on sit yh:na vähissä (sori palstan yh:t).

Ole onnellinen että olet vapaa! Sä voit muuttaa lähes minne tahansa, hankkia uuden työn, opiskella, kukaan ei estä sun ratkaisujas. Saat etsiä itseäsi.

Ja näin keski-ikäisen näkökulmasta katsottuna: olet oikeasti nuori vielä.

totta.tulevaisuus usein monissa parisuhteissa on kivinen ja päättyy eroon olen vapaa kyllä! mutta aina se vapauskaan ei ole mitään ruusuillatanssimista.koska olet yksin..olet kirjaimellisesti yksin ajatustesi vankina aina.teen kaiken yksin.eikä ystävät voi siinä auttaa koska heillä on omat elämänsä...elämä on kyllä hankalaa

 

[Echo]

lähdetään liikkeelle siitä että en ole etsimässä kumppania.
parisuhde on asia mikä ei ole koskaan kiinnostanut minua.olen ehkä niin itsekäs että en halua muokata omia suunnitelmiani ja mielipiteitäni jonkun toisen takia. viihdyn yksin ja olen aina viihtynyt. en ole ihminen joka menee baariin etsimään seuraa. vaan menen sinne juomaan ja pitämään hauskaa.eli parisuhde tai mikään muu vastaava ei ole estäänä soluasumiselle.kyse on vain siitä että valitettavasti kämppistä ei voi valita joten minun tuurillani saisin sen lissukka 18ween joka ravaa siellä baareissa ja järjestelee kotibileitä joka on aivan erimaata kuin minä.olen liian vanha semmoiseen.

No. Se lissukka 18 wee voi olla silti hauskaa seuraa. Ja se varmasti ymmärtää sun rauhallisempaa tapaasi elää. (Se ei välttämättä sit ole kovin siisti kämppis...)

Mulla kerkesi opiskeluaikoina olla n.7-8 kämppistä. Suurin osa oli ihan mukavia, vaikka kärsin siitä, että olin erakompi kuin he muut.

Mä olin opiskeluaikana kämppis esim.naimisissa olevalle hifistelijä-tohtorille joka siemaili ruokajuomaksi hienosti punaviiniä. Ikäeroa meillä 15-17 vuotta.
Kaupunkeihin mahtuu niin kirjavaa tarinaa, ja lohdutin itseäni että opiskelua ei kestä lopun ikää.

Mutta jos esim.joku etsii kämppistä, niin voithan käydä katsomassa kämpän ja sen ihmisen. Jos tuntuu bilehileeltä, niin et mene siihen vuokralle.

 

[Echo]

totta.tulevaisuus usein monissa parisuhteissa on kivinen ja päättyy eroon olen vapaa kyllä! mutta aina se vapauskaan ei ole mitään ruusuillatanssimista.koska olet yksin..olet kirjaimellisesti yksin ajatustesi vankina aina.teen kaiken yksin.eikä ystävät voi siinä auttaa koska heillä on omat elämänsä...elämä on kyllä hankalaa

Totta tuokin. Ois hyvä jos saisit sinkkuystäviä?

 

[r0s]

Nykyäänhän on se kämppis-hakukin.

 

[Echo]

totta.tulevaisuus usein monissa parisuhteissa on kivinen ja päättyy eroon olen vapaa kyllä! mutta aina se vapauskaan ei ole mitään ruusuillatanssimista.koska olet yksin..olet kirjaimellisesti yksin ajatustesi vankina aina.teen kaiken yksin.eikä ystävät voi siinä auttaa koska heillä on omat elämänsä...elämä on kyllä hankalaa

Ja on usein sulaa hulluutta perustaa perhe vaikka 18-22 -vuotiaana. Ilmankos niitä tokan kierroksen perheellisiä on niin paljon.
Ihminen muuttuu vielä kolmikymppisenä, tietää silloin paremmin mitä haluaa, ja se nuoruuden mielitietty alkaa vaikuttaa ankealta ja yksinkertaiselta tapaukselta.

Ja parikymppisten jätkien ajatusmaailma on jotain biletyksen, kavereiden ja jääkaapin välillä, siinä ei ole järkeä perustaa perhettä ennenkuin kundi on yli 25-vee.
Toki poikkeuksia on paljon.

 

[vierailija]

No. Se lissukka 18 wee voi olla silti hauskaa seuraa. Ja se varmasti ymmärtää sun rauhallisempaa tapaasi elää. (Se ei välttämättä sit ole kovin siisti kämppis...)

Mulla kerkesi opiskeluaikoina olla n.7-8 kämppistä. Suurin osa oli ihan mukavia, vaikka kärsin siitä, että olin erakompi kuin he muut.

Mä olin opiskeluaikana kämppis esim.naimisissa olevalle hifistelijä-tohtorille joka siemaili ruokajuomaksi hienosti punaviiniä. Ikäeroa meillä 15-17 vuotta.
Kaupunkeihin mahtuu niin kirjavaa tarinaa, ja lohdutin itseäni että opiskelua ei kestä lopun ikää.

Mutta jos esim.joku etsii kämppistä, niin voithan käydä katsomassa kämpän ja sen ihmisen. Jos tuntuu bilehileeltä, niin et mene siihen vuokralle.

Ihmisiä on moneen erijunaan.kuulostaa silti omassa päässäni ajatuksena mahdottomolta että asuisin ventovieraan ihmisen kanssa.kaipaan paljon yksinoloa ja rauhallisuutta.nautin siitä kun saan olla yksin ja minulle ei riitä se että minulla on oma huone.en voi enään olla vanhemmillanikaan kun max muutaman päivän kun jo haluan omaan kotiin omaan rauhaan.on tottakai vaihtoehtona oma yksiö tai halpa kaksio missä asua mutta niitä on todella hankala löytää.ja sitten se että ilman iltatöitä eivoi edes haaveilla omasta vuokra-asunnosta kaupungissa koska haluan elää kuitenkin edes jonkun tasoista elämää.

 

[Echo]

Ihmisiä on moneen erijunaan.kuulostaa silti omassa päässäni ajatuksena mahdottomolta että asuisin ventovieraan ihmisen kanssa.kaipaan paljon yksinoloa ja rauhallisuutta.nautin siitä kun saan olla yksin ja minulle ei riitä se että minulla on oma huone.en voi enään olla vanhemmillanikaan kun max muutaman päivän kun jo haluan omaan kotiin omaan rauhaan.on tottakai vaihtoehtona oma yksiö tai halpa kaksio missä asua mutta niitä on todella hankala löytää.ja sitten se että ilman iltatöitä eivoi edes haaveilla omasta vuokra-asunnosta kaupungissa koska haluan elää kuitenkin edes jonkun tasoista elämää.

Jep, ehkä ne ilta/viikonlopputyöt ois sun juttu, ja että saisit asua yksin.

En vänkää enempää, mutta se on pakko vielä puheripulissani porista, että mä olin nuorena todella introvertti ja tykkäsin olla omissa oloissani. Jälkikäteen olen ajatellut että mikähän autisti/aspergeri mä olin, tuntui etten ees tienny mitä ihmisillä pitäis tehdä. Ja tuskaahan se usein kämppiksen kans oli. Myöhemmin minusta on tullut "ihmisystävällisempi."

Mutta etuja mitä kämppiksen kanssa elelemisessä oli:
-vuokra oli usein halpa, ja kyllä sillä 200-300 eurolla mikä jäi enemmän käteen kuussa vs.kallis asunto, eleli ees jotenkin. Oli kiva käydä joskus leffassa tai syömässä ulkona.
-kämppikset oli usein viikonloppuja poiskin. Ah sitä rauhaa kämpillä silloin.
- Hyvässä lykyssä siitä kämppiksestä saa esim.lenkkikaverin. Ja kaikki ei ole bilehileitä.
-loppujen lopuksi yhdistelmä opiskelut+työ on sen verran hektistä, että sä et välttämättä väsyneenä kotiin tullessasi jaksa enää noteerata onko sun kämpillä joku muukin. Muutama mukava sana keittiössä kämppiksen kanssa, suihkuun ja nukkumaan.