Olen kyllästynyt vauvaani!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äiti 24v
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

Äiti 24v

Vieras
Synnytin viikko sitten vauvan ja melkein heti vauvan syntymän jälkeen huomasin tehneeni virheen, kun hankin lapsen. En tunne lasta kohtaan mitään muuta kuin inhoa koska se pilasi syntymällään elämäni. En millään haluaisi hoitaa sitä ja joudun pakottamaan itseni antamaan sille edes välttämättömän perushoidon että se pysyisi elossa. Äsken kun katsoin sängyssään naama punaisena rääkyvää vauvaani, niin tunsin, että olisi suuri helpotus, jos vauva vain vietäisiin minulta pois ja että olisin valmis antamaan sen ensimmäiselle vastaantulijalle joka sen huolii.
 
Mistä sä niin päättelit, eihän ap puhunut raskausajasta mitään.

Masennukselta tuo minustakin kuulostaa, itselläni oli samantyyppisiä ajatuksia lapsen syntymän jälkeen ja olin masentunut. Ota yhteyttä neuvolaan ja kerro ajatuksistasi siellä.

Vauva on tullut vko sitten, ei mikään masennus kehitty noin pahasti muutamissa päivissä. Jotain muutakin pakko olla taustalla, ei vaan kaikki tykkää lapsista kun se vie sen kuuluisa vapaus.
 
Vauva on tullut vko sitten, ei mikään masennus kehitty noin pahasti muutamissa päivissä. Jotain muutakin pakko olla taustalla, ei vaan kaikki tykkää lapsista kun se vie sen kuuluisa vapaus.

Oletko kokenut kuinka monta synnytyksen jälkeistä masennusta? Kyllä mä tunsin oloni toivottomaksi lähes heti lapsen synnyttyä. En kokenut minkäänlaista onnentunnetta kun katsoin vauvaa, ajatukseni oli vaan "mitä mä oon tehnyt?" Viikon päästå itkin kotona, en saanut nukuttua enkä olisi halunnut hoitaa vauvaa ollenkaan.

Raskausaika meni ihan hyvin, siksi nuo tunteet lapsen synnyttyä olikin melkoinen shokki myös mulle. Ja ei, en itkenyt mitään "vapauden menetystä".
 
Oletko kokenut kuinka monta synnytyksen jälkeistä masennusta? Kyllä mä tunsin oloni toivottomaksi lähes heti lapsen synnyttyä. En kokenut minkäänlaista onnentunnetta kun katsoin vauvaa, ajatukseni oli vaan "mitä mä oon tehnyt?" Viikon päästå itkin kotona, en saanut nukuttua enkä olisi halunnut hoitaa vauvaa ollenkaan.

Raskausaika meni ihan hyvin, siksi nuo tunteet lapsen synnyttyä olikin melkoinen shokki myös mulle. Ja ei, en itkenyt mitään "vapauden menetystä".

Kai sinulla on ollut masennusta, mutta kaikki ei olemasennusta, jotkut ei vaan tykkää lapsista. Ap:lle ei muuta kun soito neuvolaan ja kaikki kertoa samalla tavalla, ehkä on viisasta että lapsi pääse edes väliaikaisesti pois muualle ja ap joko hoida itseä kuntoon tai mieti mikä on hänelle tärkeintä.
 
Älä kuuntele Milannaa!!

Nyt soitto neuvolaan ja apua äkkiä itelles.

Sen voin vielä sanoa, että vauvaan kiintyminen voi viedä normaalistikin aikaa. On niitä, joiden äidinrakkaus herää heti ja vauva on samantien parasta maailmassa. Sitten on niitä, joilla ensimmäiset päivät menevät velvollisuudentuntoisessa vauvanhoidossa ja kiintymys heräilee hiljalleen. Ja kaikkea siltä väliltä ja montaa muutakin, parempaa ja pahempaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Laina elämää
[QUOTE="Mymy";30337386]Älä kuuntele Milannaa!!

Nyt soitto neuvolaan ja apua äkkiä itelles.

Sen voin vielä sanoa, että vauvaan kiintyminen voi viedä normaalistikin aikaa. On niitä, joiden äidinrakkaus herää heti ja vauva on samantien parasta maailmassa. Sitten on niitä, joilla ensimmäiset päivät menevät velvollisuudentuntoisessa vauvanhoidossa ja kiintymys heräilee hiljalleen. Ja kaikkea siltä väliltä ja montaa muutakin, parempaa ja pahempaa.[/QUOTE]

Mitä mä niin väärin sanoin? :O Eikö mun neuvo ollut myös että neuvolaan ja heti. Kyllä ja valitettavasti joskus on parasta jopa että pieni lapsi olisi muualla joku aika, kun me emme voi tiedä ko äidin tilanetta. Mutta ei aina ole parasta ratkaisu se ja luulen he voivat arvioida mitä kaikki hän tarvitse ja vauva. On aika vaikea sanoa kirjoituksen perustella onko sillä masennusta vai onko vain niin että koko lapsi ja raskaus ollut ei toivottu.
 
Milanna vois pitää päänsä kiinni... Lapsi ja perhetyön ohjaajana sanon että kuulostaa synnytyksen jälkeiseltä masennukselta. Synnytys on henkisesti rankka kokemus ja jos lapsi ei ollut toivottu vaan vahinko / yllätys voi äidiksi tulo olla vieläkin raskaampaa. Hienoa ap että tiedostat ettet ole kunnossa. Soita ihmeessä neuvolaan maanantaina. Jos maanantai tuntuu liian pitkältä ajalta voit tietenkin mennä päivystykseen.
Synnytyksen jälkeinen masennus kehittyy nopeastikin varsinkin jos vauva on vaativa tai synnytys ja raskaus ovat olleet erityisen rankkoja. Apua saa jos sitä hakee ja todellakin kannattaa hakea. Tsemppiä ap:lle, toivottavasti saat tarvitsemaasi tukea.
 
Mitä mä niin väärin sanoin? :O Eikö mun neuvo ollut myös että neuvolaan ja heti. Kyllä ja valitettavasti joskus on parasta jopa että pieni lapsi olisi muualla joku aika, kun me emme voi tiedä ko äidin tilanetta. Mutta ei aina ole parasta ratkaisu se ja luulen he voivat arvioida mitä kaikki hän tarvitse ja vauva. On aika vaikea sanoa kirjoituksen perustella onko sillä masennusta vai onko vain niin että koko lapsi ja raskaus ollut ei toivottu.

No päättelithän säkin yhden viestin perusteella, ettei kuulosta masennukselta vaan jo raskausaikana on ollut moisia ajatuksia. Lue vaikka ensimmäinen viestisi uudestaan.

Enkä kyllä heti alkaisi puhua vauvan huostaanotosta, jotta äiti saisi miettiä mitä haluaa. Päinvastoin, ap kaipaa tukea ja apua mahdolliseen masennukseensa. Sä olet ainoa, joka on puhunut vauvan pois antamisesta, edes hetkeksi. Ihmeellisiä "neuvoja" sulla.
 
No ei todellakaa heti ensimmääsenä olla vauvaa antamas pois! Tuos tilantees pitää ottaa yhteys neuvolaan niin asiat lähtee eteenpäin ja ap saa apua. Ja onhan vauvalla isäkin, että miksi lapsi pitääs huostaanottaa häneltäki.
 
Todella toivon, että tämä aloitus ei ole todellinen.

Masennukselta kuitenkin kuulostaa; yhteys neuvolaan/lääkäriin HETI.

Kyse on samasta tyypistä, joka aina välillä tekee sekopäisiä aloituksia. Viime vikolla oli kolmet kaksoset tulossa, kerran identtiset kaksoset, jotka olivat eri sukupuolta, sitten ne loputtoman pitkät nimilistat "lapsistaan".. Tyylin tunnistaa kyllä.
 
Sukulaisille ja muille läheisille sanoisin ihan ensimmäisenä, ja vasta viimeisenä oljenkortena neuvolaan, jos kukaan muu ei voi auttaa.

Viranomaisten kanssa on aina se vaara, että lapsi sijoitetaankin "väliaikaisesti", jotta äiti saa "eheytyä" rauhassa jne.
Ja sittenpä et lastasi nää enää kuin kerran-pari kuussa.

Apua tarvit nyt ehdottomasti, mutta en suosittele viikon jälkeen lapsesta luopumaan tai välttämättä edes neuvolaan olosta kertomaan.
Riippuu tietty vähän siitä, millainen terkkari sulla on? Jos koet hänet luotettavaksi ja "maanläheiseksi" tyypiksi, voisi hänestä ollakin apua.

Rakkaus lapseen ei välttämättä tule ihan heti, eikä välttämättä edes mitään siihen suuntaankaan.
Ei tuo mitenkään tavatonta ole, että tuore vanhempi tuntee jopa inhoa vauvaansa kohtaan....ja silti siitä samasta äidistä tai isästä voi tulla ja todennäköisesti tuleekin mitä parhain vanhempi sille pienelle.
 
No päättelithän säkin yhden viestin perusteella, ettei kuulosta masennukselta vaan jo raskausaikana on ollut moisia ajatuksia. Lue vaikka ensimmäinen viestisi uudestaan.

Enkä kyllä heti alkaisi puhua vauvan huostaanotosta, jotta äiti saisi miettiä mitä haluaa. Päinvastoin, ap kaipaa tukea ja apua mahdolliseen masennukseensa. Sä olet ainoa, joka on puhunut vauvan pois antamisesta, edes hetkeksi. Ihmeellisiä "neuvoja" sulla.

Ap:n teksti on liian huolestuttava. Eikä huostanotossa ole mitään pahaa jos äiti saa itseä kuntoon :headwall: mistä tiedät ettei ap ole varallinen vauvallekin? Jos joku ei kestä että täällä joku jotain sano mitä ajattelee, luulen ei kannattaa edes kirjoittaa julkisesti omista tuntemuksista. Ei aina kaikki voi vetää masennukseen. Tiedän tapausta, keneltä oli vietty lasta pois ja se sama *itutus ettei jaksa lasta on loppunut kun seinään. En ole ap:n päässä, enkä voi lukea hänen ajatuksia. Mutta jos se kirjoittaa ettei halua lasta, niin kannattaa mietiä mitä tekee elämälle.
 
Sukulaisille ja muille läheisille sanoisin ihan ensimmäisenä, ja vasta viimeisenä oljenkortena neuvolaan, jos kukaan muu ei voi auttaa.

Viranomaisten kanssa on aina se vaara, että lapsi sijoitetaankin "väliaikaisesti", jotta äiti saa "eheytyä" rauhassa jne.
Ja sittenpä et lastasi nää enää kuin kerran-pari kuussa.

Apua tarvit nyt ehdottomasti, mutta en suosittele viikon jälkeen lapsesta luopumaan tai välttämättä edes neuvolaan olosta kertomaan.
Riippuu tietty vähän siitä, millainen terkkari sulla on? Jos koet hänet luotettavaksi ja "maanläheiseksi" tyypiksi, voisi hänestä ollakin apua.

Rakkaus lapseen ei välttämättä tule ihan heti, eikä välttämättä edes mitään siihen suuntaankaan.
Ei tuo mitenkään tavatonta ole, että tuore vanhempi tuntee jopa inhoa vauvaansa kohtaan....ja silti siitä samasta äidistä tai isästä voi tulla ja todennäköisesti tuleekin mitä parhain vanhempi sille pienelle.

Ei ne viranomaiset tee kenelle mitään pahaa, jos syytä ei ole. Ketkä eivät voi nähdä lasta niin taustalla pakko olla jotain vakava. Eikä mitään ajatuksia tarkoittaa heti huostanottoa, mutta jos hän saa sieltä kautta asiakuutta niin he voivat reagoida ettei pääse mitään pahaa tapahtumaan ja voivat arvioida paljon paremmin kun joku täällä meistä kun näkevät tilannen.
 
  • Tykkää
Reactions: Happygirl-91
ja ihme jos mun pakko päätä silittää äidille joka ei halua edes perushoitoa antaa lapsille enää hänen sanojensa mukaan. Jos itselle olisi noin käynyt, niin joskus olisin kiitollinen jos olisin saanut apua ja joku olisi ottanut hoitoon mun lasta ennen kun olisin joko saanut itseä kuntoon tai olisin mietinyt mitä oikein haluan. Kysymys on pienestä vauvasta ja jos päässä joku johto ei enää toimi kun pitäisi äidillä, se voi olla aika kohtalokasta vauvallekin. Eikä se ole mikään haukuminen todellakaan. Ihmisiä ollaan ja käydä voi mitä vaan ja ajatuksia voi olla kenellä vaan pahoja tai hyviä, kukaan nyt ei vaan voi tiedä miten tosissaan ap on, siksi heti maanantaina apua itselle ja vauvalle.
 
Joo minäkin kerroin kun olin masentunut niin ihan suoraan, että haluan iskeä lasteni päät mäsäksi betoniseinään niin, että veri lentää. Ja että olisin satuttanut poikaani, mutta pääsi juoksemaan karkuun. Ja että sain ihan hysteerisiä raivokohtauksia. Eikä kukaan, KUKAAN niistä tyypeistä joita meillä ravasi apuna ja joilla kävin terapiassa ollut aikeissa ottaa meiltä lapsia pois. Ei, vaikka itse sanoin jo, että olisko niin parasta kun olen näin rikki.

Meitä autettiin kaikin mahdollisin tavoin enkä ite ollut montaakaan hetkeä ihan yksin lasteni kanssa, ennenkun saatiin akuutein kriisi kuriin. Ja joo, meillä kävi kotona myös se pahamaineinen lastensuojelun täti, joka tekee huostaanotot. Ei tullut hänkään hakemaan lapsia kotoa pois, vaan teki meidän puolesta perheestämme (itselleen) lastensuojeluilmotuksen ja sitten päätöksen tuista.

Milannan hommaa ei ole täällä arvailla, josko olisi paras ottaa tältäkin äidiltä lapsi pois.
 
Joo minäkin kerroin kun olin masentunut niin ihan suoraan, että haluan iskeä lasteni päät mäsäksi betoniseinään niin, että veri lentää. Ja että olisin satuttanut poikaani, mutta pääsi juoksemaan karkuun. Ja että sain ihan hysteerisiä raivokohtauksia. Eikä kukaan, KUKAAN niistä tyypeistä joita meillä ravasi apuna ja joilla kävin terapiassa ollut aikeissa ottaa meiltä lapsia pois. Ei, vaikka itse sanoin jo, että olisko niin parasta kun olen näin rikki.

Meitä autettiin kaikin mahdollisin tavoin enkä ite ollut montaakaan hetkeä ihan yksin lasteni kanssa, ennenkun saatiin akuutein kriisi kuriin. Ja joo, meillä kävi kotona myös se pahamaineinen lastensuojelun täti, joka tekee huostaanotot. Ei tullut hänkään hakemaan lapsia kotoa pois, vaan teki meidän puolesta perheestämme (itselleen) lastensuojeluilmotuksen ja sitten päätöksen tuista.

Milannan hommaa ei ole täällä arvailla, josko olisi paras ottaa tältäkin äidiltä lapsi pois.

Ei ole mun hommaa eikä kenekään muun homma, vaan soito neuvolaan maanantaina ja ei muuta kun kertomaan. Lue että sanoin että joskus on hyvää että lapsi pääse muualle hoitoon. Sä et edes tiedä ap:stä mitään, onko mies tai muu perhe joka auttaa....
 
Milanna, sun logiikallas kaikkien masentuneitten äitien lapset pitäs vähäks aikaa ottaa pois, ettei vaan tuu vahinkoo ja äidit voi miettiä rauhassa, haluaako ne sen vauvan oikeesti.

Hyvä että suosittelet sinäkin soittoa neuvolaan, mutta voisit lopettaa jankkaamisen lapsen poisantamisesta. Se on tosi äärimmäinen keino.
 
[QUOTE="Mymy";30337560]Milanna, sun logiikallas kaikkien masentuneitten äitien lapset pitäs vähäks aikaa ottaa pois, ettei vaan tuu vahinkoo ja äidit voi miettiä rauhassa, haluaako ne sen vauvan oikeesti.

Hyvä että suosittelet sinäkin soittoa neuvolaan, mutta voisit lopettaa jankkaamisen lapsen poisantamisesta. Se on tosi äärimmäinen keino.[/QUOTE]

Ei kaikki äidit masentuvat niin että aloitavat heti inhoamaan oma lasta. Mutta jotka inhoavat tai haluavat lyödä tai lopettaa perushoidon olisin huolissaan, eikä se ole mikään pahaa ajatus jos äidille annetaan tilan ja vauvalle hyvää hoitoa muualla väliaikaisesti. Mutta vielä kerran ei kukaan voi tietä onko ap:lla masennus, sanokaa ihan mitä vaan, mutta ei kuitenkaan kaikki tykkää lapsista. Ap joko ei halunnut ikinä lasta ja se tosissaan sille on virhe tai masennus alkoi jo tulemaan raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen voimistunut.
 
Hakeudu päivystykseen. Ihan sama johtuvatko tunteesi masennuksesta vai mistä, mutta parempi ottaa niistä mahdollisimman pian selvää. Lasta ei ole Suomessa pakko pitää, hänelle löytyy kyllä hyvä ja turvallinen hoitopaikka.
 

Yhteistyössä