M
"minä"
Vieras
Tajusin tänään että olen masentunut, ahdistunut, jatkuvasti väsynyt ja mikään ei tunnu miltään.
Mulla on ollu tosi vaikeaa alkuvuosi, avioero, vuorotyö ja monta lasta, kolme niistä alle koulu ikäisiä.
Töissä olen käynyt"hampaat irvessä" koska poiskaan en kehtaa olla, joka aamu mietin että pakko vaan yrittää jaksaa, en pidä itsestäni, ulkonäöstäni, kodistani enkä työstäni, kavereitanikaan en jaksa tavata tai puhua kun tuntuu että kaikki joko säälii tai hommaa jotain kiksejä surkeesta elämästäni. Eksääni haluan välillä takaisin. välillä taas en mutten voi kuvitellakkaan että haluaisin mitään parisuhdetta kenenkään kanssa joka ei ole lasteni isä..
Mitä mä teen??
En halua pilata omaani ja lasteni elämää kuluttamalla vain päiviä hampaat irvessä niin että mikään ei tunnu miltään muulta kuin korkeintaan ahdistavalta,surulliselta tai muuten negatiiviselta pakkopullalta
Ennen olin tyytyväinen elämääni, pidin työstäni,kodistani,elämästäni ja itsestäni sekä ulkoisesti että sisäisesti mutta nykyään mikään ei ole kuin ennen.
Mulla on ollu tosi vaikeaa alkuvuosi, avioero, vuorotyö ja monta lasta, kolme niistä alle koulu ikäisiä.
Töissä olen käynyt"hampaat irvessä" koska poiskaan en kehtaa olla, joka aamu mietin että pakko vaan yrittää jaksaa, en pidä itsestäni, ulkonäöstäni, kodistani enkä työstäni, kavereitanikaan en jaksa tavata tai puhua kun tuntuu että kaikki joko säälii tai hommaa jotain kiksejä surkeesta elämästäni. Eksääni haluan välillä takaisin. välillä taas en mutten voi kuvitellakkaan että haluaisin mitään parisuhdetta kenenkään kanssa joka ei ole lasteni isä..
Mitä mä teen??
En halua pilata omaani ja lasteni elämää kuluttamalla vain päiviä hampaat irvessä niin että mikään ei tunnu miltään muulta kuin korkeintaan ahdistavalta,surulliselta tai muuten negatiiviselta pakkopullalta
Ennen olin tyytyväinen elämääni, pidin työstäni,kodistani,elämästäni ja itsestäni sekä ulkoisesti että sisäisesti mutta nykyään mikään ei ole kuin ennen.