Olen minäkin yksi kiittämätön paska.

[vätjys]

Vielä puoli vuotta en haaveillut mistään muusta kun raskaudesta. Se että saan opiskella alaa josta olen kiinnostunut, jonne olen aina haaveillut pääseväni ja jossa vielä kaiken lisäksi olen hyvä, ei kiinnostanut. Mulla on ihana mies joka käy ahkerasti töissä jotta saa maksettua meidän ihan uuden upean omakotitalon, mutta ei sekään kiinnostanut. Mä saan käydä sen mukaan miten itse jaksan töissä, paikassa jossa viihdyn ja työ on leppoisaa ja saan vielä ihan hyvin palkkaa, eikä sekään kiinnostanut. Meillä on jo yksi ihana, kiltti, helppo, mahtava lapsi, ei kiinnostanut. Meillä oli mahdollisuus päästä aina juhlimaan tai leffaan, syömään tai kylpylään, kaksin mieheni kanssa kiitos hyvän tukiverkoston, mutta en halunnut tehdä mitään noista. Ainoa millä tuntui olevan mitään merkitystä oli raskaudella. Halusin toisen lapsen. Kiukuttelin, tiuskin, valitin kaikesta. Halusin vaan sen toisen lapsen.

Mieheni lopulta suostui ja tulin heti ekasta kierrosta raskaaksi. Ja nyt, rv 14, mä vihaan tätä olotilaa. Tuleva lapsi tuntuu vaan taakalta. Nyt mä haluisin keskittyä opiskeluun, laittaa meidän talon hienoa pihaa, viettää aikaa riehuen esikoisen kanssa, lähteä mieheni kanssa yhdessä hotelliin yöksi ja hieman juopotella, töitäkin olisin nyt halukas tekemään enemmän. Mutta mitään näistä en nyt voi tehdä koska olen raskaana. Enkä voi pitkään aikaan sen jälkeenkään koska pitää vauvan kanssa olla kotona. Nyt taas vaihteeksi, kiukuttelen, tiuskin ja valitan kaikesta.

Tiedän, olen kiittämätön paska.

 

[Tianna]

No, hyvä että huomasit kuitenkin, että sulla on elämässä asioita, jotka on tosi hyvin. Koska eihän ne siitä mihinkään katoa, vaikka olet raskaana ja teille tulee perheenlisäystä.

 

[no]

joo ja höpö höpö

 

[vieras]

Voi ei..Harmi kun ajattelet noin.Minusta tarvitset ammattiapua.Olet masentunut.Voimahaleja sinulle.Nyt luuri käteen ja HAET SITÄ APUA!!!

 

[mun muru]

Onneksi äidinrakkaus yleensä voittaa. Mutta sulla saattaa olla asenteesi takia kohonnut riski sairastua masennukseen synnytyksen jälkeen. Jostain luin että jos elämäntilanne ei ole kiva niin riski on suurempi.

 

[veera]

Voi, älä nyt kiukuttele niin paljon että menettäisit miehes...! Kuullostaa tosi hyvältä pakkaukselta. Koita nyt olla tyytyväinen raskauteen, uskonpa että kaikki on taas hyvin ja olet onnellinen kun vauva syntyy, sun täytyy vaan jaksaa siihen asti!!!

 

[rouvaliini]

Vielä puoli vuotta en haaveillut mistään muusta kun raskaudesta. Se että saan opiskella alaa josta olen kiinnostunut, jonne olen aina haaveillut pääseväni ja jossa vielä kaiken lisäksi olen hyvä, ei kiinnostanut. Mulla on ihana mies joka käy ahkerasti töissä jotta saa maksettua meidän ihan uuden upean omakotitalon, mutta ei sekään kiinnostanut. Mä saan käydä sen mukaan miten itse jaksan töissä, paikassa jossa viihdyn ja työ on leppoisaa ja saan vielä ihan hyvin palkkaa, eikä sekään kiinnostanut. Meillä on jo yksi ihana, kiltti, helppo, mahtava lapsi, ei kiinnostanut. Meillä oli mahdollisuus päästä aina juhlimaan tai leffaan, syömään tai kylpylään, kaksin mieheni kanssa kiitos hyvän tukiverkoston, mutta en halunnut tehdä mitään noista. Ainoa millä tuntui olevan mitään merkitystä oli raskaudella. Halusin toisen lapsen. Kiukuttelin, tiuskin, valitin kaikesta. Halusin vaan sen toisen lapsen.

Mieheni lopulta suostui ja tulin heti ekasta kierrosta raskaaksi. Ja nyt, rv 14, mä vihaan tätä olotilaa. Tuleva lapsi tuntuu vaan taakalta. Nyt mä haluisin keskittyä opiskeluun, laittaa meidän talon hienoa pihaa, viettää aikaa riehuen esikoisen kanssa, lähteä mieheni kanssa yhdessä hotelliin yöksi ja hieman juopotella, töitäkin olisin nyt halukas tekemään enemmän. Mutta mitään näistä en nyt voi tehdä koska olen raskaana. Enkä voi pitkään aikaan sen jälkeenkään koska pitää vauvan kanssa olla kotona. Nyt taas vaihteeksi, kiukuttelen, tiuskin ja valitan kaikesta.

Tiedän, olen kiittämätön paska.

Miksi et voi keksittyä jonkun aikaa opiskeluun? Miksi et voi laittaa pihaa? Miksi et voi lähteä miehen kanssa hotelliin yöksi iman juopottelua? Miksi et voi viettää aikaa esikoisen kanssa ilman isompia riehumisia? Ei raskaus kaikkea estä. Tai keskeytä se raskaus jos se on niin vastenmielistä.

 

[h]

Olisikohan sun aika alkaa elämään tässä hetkessä ja nauttia siitä?
Tuo haaveilu ja elämän suunittelu tuo vain pettymystä ja pahaa mieltä, kun mikään ei olekkaan niin ihanaa, kun kuvitteli.
esim. tämä raskaus. Sait mitä halusit, mutta se ei olekkaan niin ihanaa, kun kuvittelit ja nyt olet pettynyt, jos nyt tulisi keskenmeno niin olisit tyytymätön, kun ei se opiskelu juopottelu ym. olekkaan niin kivaa, kuin kuvittelit

 

[sä]

olet saanut liikaa ja liian helpolla. siinä vika.

 

[aaloissa siis]

Taidat vain hakea elämyksiä, mutta elämä tuo sitä vuoristorataa ihan ilman hakemistakin. Aallonpohjalla ihmettelet miksi et osannut iloita tästä hetkestä.

 

[vieras]

Kuulostat ihan mun siskolta. Sillä on näin sivustakatsojan mielestä asiat tosi hyvin mutta aina se vaan valittaa jostain. Aina joku asia on niin huonosti, ettei mikään muukaan tunnu hyvältä. Sisko elää aina tulevaisuutta, sitten kun meillä on sitä ja tätä. On niin kiire suunnitella, että ei huomaa tätä päivää ja kaikkea sitä ihanaa, mitä ympärillä on. Eipä taida tuohon vaivaan olla muilla mitään sanomista. Jollain konstilla pitäisi pystyä pysähtymään ajatustensa kanssa ja keskittyä vain olevaan.

 

[vieras]

Anna lapsi adoptioon tai keskeytä raskaus.Muuta erilleen miehestäsi ja jätä toisen lapsen kanssa hänet.Kyllä sillä juopottelulla pääset kiinni rikkaampaan elämään!!!!