V
vierailija
Vieras
Olen nyt 23-vuotias ja mieheni 35-vuotias. Perheemme koostuu ihanista terveistä 3v ja 5kk ikäisistä lapsista. Mieheni iv käytti huumeita 14-vuotiaasta 26-vuotiaaseen asti ja on ollut kuivilla huumeista sekä rikollisuudesta syksystä 2009 lähtien. Yritti aikasemmin useamman kerran lopettaa ja retkahti käyttämään uudelleen, meno noissa narkki porukoissa on niin kieroa kun käytät niin kukaan ei varmasti sulle tarjoo, mutta hetken kun oot ilman niin sulle ollaan tuputtamassa huumeita... Mieheni on kokeillut oikeastaan kaikki huumeet läpi pilvestä, piriin, subutexiin, jopa heroiiniin ja sekakäyttökin on tullut koettua... Vankilassa ollessaan pääsi lopullisesti irti huumeista ja viimeisen kerran mieheni vapautui vankilasta tammikuussa 2010. Pahin tuomio tuli tapon yrityksestä eli puukotuksesta ja mieheltäni on katkottu kirveellä myös sormia, tämäkään tuskin tulee kellekkään yllätyksenä että narkki porukoissa on paljon väkivaltaa, ihmiset on niin arvaamattomia päihteiden vaikutuksen alaisena...
Tutustuin mieheeni kesällä 2010, hän kertoi lehdessä tarinansa ja etsin miehen facebookista, kehuin komeaksi ja kysyin että esiinnyitkö siinä lehtijutussa johon hän vastasi joo ja kiitti kehuista. Meistä tuli aluksi vaan ystäviä ison ikäeron takia, olin tuolloin vasta 15 ja mies 27. Mieheni sanoi mua enkeliksi joka tuo toivoa hänen elämäänsä koska hän oli pidemmän aikaa ollut jo masentunut ja mietti itsemurhaa... Luulen että kaikella on tarkoituksensa ja se oli kohtaloa että tutustuttiin just tällä hetkellä kun mieheni aikoi heittäytyä narun jatkeeksi.
mieheni oli ulkomailla lomalla kun alettiin viestittelemään ja tavattiin ekan kerran vasta syyskuussa jolloin hän oli ollut vuoden ajan kuivilla huumeista ja rikollisuudesta.
Seurustelemaan alettiin kun olin 18-vuotias ja mies 30-vuotias. 3kk yhdessä olon jälkeen mies muutti luokseni. Tulin raskaaksi lokakuussa 2014, naimisiin mentiin 12.2.2015 ja poikamme syntyi heinäkuun lopussa. Toinen poikamme syntyi elokuun alussa 2018. Olen ollut kotimamma esikoisen syntymästä asti ja mies tuo leivän pöytään tekemällä myyntityötä.
Haluan kertoa tämän, koska haluan näyttää että on mahdollisuus selvitä myös tilanteista jotka näyttää toivottomilta! Rakastan miestäni mielettömän paljon ja hänessä on paljon hyviä puolia charmikas, luova, tunteellinen ja romanttinen, sosiaalinen, rento, intohimoinen, suojeleva, hyvä isä... En ymmärrä ihmisiä jotka haluaa halveksua toista ihmistä vaikka hän on parantanut tapansa!
Tutustuin mieheeni kesällä 2010, hän kertoi lehdessä tarinansa ja etsin miehen facebookista, kehuin komeaksi ja kysyin että esiinnyitkö siinä lehtijutussa johon hän vastasi joo ja kiitti kehuista. Meistä tuli aluksi vaan ystäviä ison ikäeron takia, olin tuolloin vasta 15 ja mies 27. Mieheni sanoi mua enkeliksi joka tuo toivoa hänen elämäänsä koska hän oli pidemmän aikaa ollut jo masentunut ja mietti itsemurhaa... Luulen että kaikella on tarkoituksensa ja se oli kohtaloa että tutustuttiin just tällä hetkellä kun mieheni aikoi heittäytyä narun jatkeeksi.
Seurustelemaan alettiin kun olin 18-vuotias ja mies 30-vuotias. 3kk yhdessä olon jälkeen mies muutti luokseni. Tulin raskaaksi lokakuussa 2014, naimisiin mentiin 12.2.2015 ja poikamme syntyi heinäkuun lopussa. Toinen poikamme syntyi elokuun alussa 2018. Olen ollut kotimamma esikoisen syntymästä asti ja mies tuo leivän pöytään tekemällä myyntityötä.
Haluan kertoa tämän, koska haluan näyttää että on mahdollisuus selvitä myös tilanteista jotka näyttää toivottomilta! Rakastan miestäni mielettömän paljon ja hänessä on paljon hyviä puolia charmikas, luova, tunteellinen ja romanttinen, sosiaalinen, rento, intohimoinen, suojeleva, hyvä isä... En ymmärrä ihmisiä jotka haluaa halveksua toista ihmistä vaikka hän on parantanut tapansa!