Olen naimisissa itseäni 12 vuotta vanhemman ex-narkomaanin kanssa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Olen nyt 23-vuotias ja mieheni 35-vuotias. Perheemme koostuu ihanista terveistä 3v ja 5kk ikäisistä lapsista. Mieheni iv käytti huumeita 14-vuotiaasta 26-vuotiaaseen asti ja on ollut kuivilla huumeista sekä rikollisuudesta syksystä 2009 lähtien. Yritti aikasemmin useamman kerran lopettaa ja retkahti käyttämään uudelleen, meno noissa narkki porukoissa on niin kieroa kun käytät niin kukaan ei varmasti sulle tarjoo, mutta hetken kun oot ilman niin sulle ollaan tuputtamassa huumeita... Mieheni on kokeillut oikeastaan kaikki huumeet läpi pilvestä, piriin, subutexiin, jopa heroiiniin ja sekakäyttökin on tullut koettua... Vankilassa ollessaan pääsi lopullisesti irti huumeista ja viimeisen kerran mieheni vapautui vankilasta tammikuussa 2010. Pahin tuomio tuli tapon yrityksestä eli puukotuksesta ja mieheltäni on katkottu kirveellä myös sormia, tämäkään tuskin tulee kellekkään yllätyksenä että narkki porukoissa on paljon väkivaltaa, ihmiset on niin arvaamattomia päihteiden vaikutuksen alaisena...

Tutustuin mieheeni kesällä 2010, hän kertoi lehdessä tarinansa ja etsin miehen facebookista, kehuin komeaksi ja kysyin että esiinnyitkö siinä lehtijutussa johon hän vastasi joo ja kiitti kehuista. Meistä tuli aluksi vaan ystäviä ison ikäeron takia, olin tuolloin vasta 15 ja mies 27. Mieheni sanoi mua enkeliksi joka tuo toivoa hänen elämäänsä koska hän oli pidemmän aikaa ollut jo masentunut ja mietti itsemurhaa... Luulen että kaikella on tarkoituksensa ja se oli kohtaloa että tutustuttiin just tällä hetkellä kun mieheni aikoi heittäytyä narun jatkeeksi. :) mieheni oli ulkomailla lomalla kun alettiin viestittelemään ja tavattiin ekan kerran vasta syyskuussa jolloin hän oli ollut vuoden ajan kuivilla huumeista ja rikollisuudesta.

Seurustelemaan alettiin kun olin 18-vuotias ja mies 30-vuotias. 3kk yhdessä olon jälkeen mies muutti luokseni. Tulin raskaaksi lokakuussa 2014, naimisiin mentiin 12.2.2015 ja poikamme syntyi heinäkuun lopussa. Toinen poikamme syntyi elokuun alussa 2018. Olen ollut kotimamma esikoisen syntymästä asti ja mies tuo leivän pöytään tekemällä myyntityötä.

Haluan kertoa tämän, koska haluan näyttää että on mahdollisuus selvitä myös tilanteista jotka näyttää toivottomilta! Rakastan miestäni mielettömän paljon ja hänessä on paljon hyviä puolia charmikas, luova, tunteellinen ja romanttinen, sosiaalinen, rento, intohimoinen, suojeleva, hyvä isä... En ymmärrä ihmisiä jotka haluaa halveksua toista ihmistä vaikka hän on parantanut tapansa!
 
Voit pitää minua tyhmänä, mutta en anna sun haukkua mua sellaiseksi koska se ei ole totta. Minun ja mieheni tarina sen sijaan on, etkö usko että on olemassa narkomaaneja ja isompia ikäeroja parisuhteissa? tämä kaikki tuli mieleeni kun sain vähän aikaa sitten kuulla ruman kommentin miehestäni vaikka hän on elänyt jo 10v hyvää elämää ja pyrkinyt korjaamaan virheensä parhaimman mukaan, niin kiinostaa näin julkisesti kysyä suurelta yleisöltä että mitä hänen halveksujan päässä liikkuu... koska en keksi muita syitä kuin empatiakyvyttömyys ja halu kiusata? hyi saatana, sellaset ihmiset vasta rumia onkin!
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
Eniten tässä tarinassa huolettaa tapa millä tapasitte. Sanoit etsineesi miehen vartavasten netistä lehtijutun jälkeen, miksi? Tuliko tarve hoitaa ja parantaa toinen kaiken kokeman jälkeen vai mikä? Sinuna olisin vain tyytynyt lukemaan tarinan ja onnitellut mielessäni onnistumista kuivaksi jne.

On asiota mitkä kummittelevat pitkään suhteessasi ja toivon ettei ne asiat pilaa sinun ja lastesi tulevaisuutta. Toivon, että miehesi pitää kiinni siitä mitä hänellä nyt on, vaikka puolet elämästään on kulunut maailmassa mikä on meille vierasta. Tsempit.
 
Etsin mieheni lehtijutun jälkeen netistä, koska ihastuin hänen komeuteensa ja tapaansa ajatella asioita :) jotenkin tiesin heti että tuossa on sielunkumppanini, vaisto sen sanoi.

Totuus on se että narkkarit on oikeesti tosi herkkiä ihmisiä, paetaan huumeiden avulla todellisuutta. Sitä on vaikea käsittää miten herkkä ihminen pystyy puukottamaan toista, olen oppinut että ei oo olemassa mustaa ja valkoista vaan useita harmaan eri sävyjä, ihmisen luonteessa voi olla myös useita eri puolia ja kun liian sekasin ollaan päihteistä niin mitä vaan voi tapahtua...

14-vuotias ei tee niitä kaikista viisaimpia päätöksiä, mieheni alkoi kokeilemaan sillon huumeita ja jäi koukkuun. Riippuvuudesta on vaikea päästä irti.
 

Yhteistyössä