Olen 21v ja naimisissa 45v kanssa. Mitä ajattelet?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Täytän kesällä 22v, tyttäremme 3v, mieheni syksyllä 46v. Suhteemme alkoi vuonna 2013 kun olin 18v ja mieheni 42v, minun aloitteesta. 5kk seurustelun jälkeen muutin miehen luo asumaan hänen hienoon omakotitaloonsa. Lasta yritettiin 3kk ennen kun sai alkunsa ja naimisiin mentiin kun olin 20v, mieheni 44v ja tyttäremme vuoden. Tyttömme on miehen 5 lapsi, hänellä on nyt kolmen eri naisen kanssa lapsia, vanhimmat lapset on minun ikäluokkaa, keskimmäiset ala-asteelaisia ja sitten on tämä meidän pikkuinen. Enempää meille ei lapsia tule, alunperin olisin halunnut 2 omaa lasta, mutta olen valmis tyytymään yhteenkin, kun tyttömme saa kuitenkin sisaruksia miehen lapsista jotka on edellisistä liitoista ja sisaruutta pidän erittäin tärkeänä asiana. Itse päätän kotiäitiyden tänä vuonna ja palaan takaisin työelämään, tyttömme aloittaa päiväkodin, olen aina ollut kova tekemään töitä, 16v aloitin jo oppisopimuksella työt ja sillon myös itsenäistyin, aikuistuin, muutin omilleni, tarjoilijan töitä teen ja mieheni on toimitusjohtaja. Meitä ei ole koskaan haitannut meidän ikäero, tiedetään että sitä on paljon, mutta kun molemmat ollaan mieleltämme avoimia ja tykätään tehdä massasta poikkeavia ratkaisuja, luonteeltamme ollaan myös sielunkumppaneita, niin ei se ikä aina katso sitä kenen kanssa rakkauden kohtaa. Suhteemme toki sai alussa vastustusta ja ihmettelyä lähipiirissä, omat vanhempani ovat miestäni ainoastaan 6v vanhempia, mutta myöhemmin kun kaikki ovat huomanneet miten hyvin meillä natsaa ja rakkauden olemme asettaneet etusijalle, ei sitä kukaan pääse rikkomaan, olemme niin sitoutuneita toisiimme, niin ei enää kukaan urputa ja sitä alussa epäiltiin, että mä oisin miehen kanssa vaan rahan takia, kun hän on yrittäjänä menestynyt, mutta ei, mä oon tässä sen takia että mun mies on niin komea, luonteiltamme sovitaan yhteen, rakastan häntä ja mulla on hänen seurassaan hyvä olla! emmä kiellä sitä etteikö varakkuus toisi myös taloudellista turvaa, mielummin varakas kuin rutiköyhä, mutta jos rahan takia rakastaa toista ihmistä, se ei ole aitoa rakkautta, sellasta joka uppoaa syvälle tunteisiin.. ja teen myös itse töitä, en aio elää siis pelkästään mieheni rahoilla, oon itsenäinen nainen. Tiedän että mieheni vanhenee nopeammin kuin minä ja kuolee luultavasti myös aikasemmin, mutta oon sen asian kanssa täysin sinut ja myös sen, että joudun ehkä jonain päivänä auttamaan kultaani, mutta ei se mua niin paljon rassaa, kun senkin teen rakkaudesta.
 
Älä pelkää, et joudu miestä hoitamaan. Hänellä on siinä vaiheessa jo uusi (vieläkin nuorempi?) hoitaja. Jos on eronnut kahdesti, eroaa kolmannenkin kerran. Mutta miksi joka liittoon on pakko tehdä lapsia?

Ja ei, kateellinen en ole. Realisti vaan.
 
25 vuoden päästä olet nainen parhaassa iässä ja halukkaimmillasi, 46 vuotias. Eikä sinulla ole siinä iässä enää pieniä lapsia viemässä energiaasi. Mies taas on silloin mahdollisesti jo kykynsä ja ainakin viehätysvoimansa menettänyt raihnainen 70 vuotias kurppa.

Siihen mennessä sinunkin omaisuutesin on karttunut, olet oppinut ajattelemaan omilla aivoillasi ja haluat nauttia vielä naiseudestasi, kun siihen on kaikki mahdollisuudet. Ei ole vaikea ennustaa, ettette enää siinä vaiheessa ole enää yhdessä.

Mutta mikäpä siinä, nauttikaa nyt vain molemmat tästä päivästä ja ottakaa siitä kaikki irti, kun teille molemmille on tällainen onni nyt suotu edes hetkeksi aikaa.
 
Parikymmentä vuotta eteenpäin niin olet nainen parhaassa iässä, miehesi on jo eläkkeellä. No, siinä vaiheessa sinua kiinnostavat muutkin asiat kuin raihnainen eläkeläinen kotona.
En kovin pitkää liittoa tuosta povaisi.
 
Kun olen tutustunut miehen kanssa niin olin 24v ja hän 43v :)
Nyt ollaan jo koht 7v yhdessä, ikä 30v ja 50v hyvin menee, tämä on paras ikäero, mun ikäiset ovat vielä edelleen lapsia ja heidän kanssa perheen leikkiminen ei ole kivaa, sekä tuntuu mun mies on tehokkaampi kuin joku 20vuotias, myös uraan suhteen hän on hyvä, inspiroi muakin joskus.
 
Kun olen tutustunut miehen kanssa niin olin 24v ja hän 43v :)
Nyt ollaan jo koht 7v yhdessä, ikä 30v ja 50v hyvin menee, tämä on paras ikäero, mun ikäiset ovat vielä edelleen lapsia ja heidän kanssa perheen leikkiminen ei ole kivaa, sekä tuntuu mun mies on tehokkaampi kuin joku 20vuotias, myös uraan suhteen hän on hyvä, inspiroi muakin joskus.

Onks sinunkin miehellä lapsia kolmen eri naisen kanssa? :3
 

Yhteistyössä